Onko mitään suloisempaa?
Kuin nämä http://ketunjuttu.blogspot.fi/
ihanan blogin pitäjältä hankitut talviunillaan olevat ihkut kaverukset?
Itse olen tuhannen myyty!<3

Mielestäni näiden arkipäivien ihanin hetki on, kun avaa oven lämpimään kotiin viimasta ja usein sateestakin, pimeyttä unohtamatta,sytyttää ne jo kliseisiksi käyneet kynttilät,kotikalsarit päälle, 
villasukat jalkaan,laittaa jotain mukavaa musiikkia ja istahtaa pojan tekemälle päivälliselle.Kyllä, olen siinä onnellisessa asemassa tällä hetkellä,että minua odottaa joka päivä valmis,kokin tekemä ruoka.Kiitos siitä kuopus kikkarapäälleni!<3
Tämän jälkeen sitten rauhallista kotioleilua,tekemällä hissukseen mitä milloinkin.Kai tämäkin on jonkinasteista talviunta? Tekeminen keskittyy työpäivään ja sitten säästellään ja hymistellään hitaalla temmolla kotosalla.

Viikonlopun ilonaiheita.
Perjantaina pääsin ihastelemaan Esplanadia huikealta kattoterassilta, kun vietimme työpaikan pikkujouluja.

Lauantaina Kökkelissä kauppareissulla kuuntelin mitä ihaninta tuulikellon helinää.En välttämättä ole tuulikellojen ystävä, jos soitanta on monotonista kalinaa. Tämä oli herkkää, monisävelistä ja sitä piti oikein jäädä hetkeksi kuuntelemaan.

Tänä aamuna olin katsonut vahingossa lauantain aikataulua, ja bussipysäkillä vasta huomasin erheeni.25 minuutin odottelu olisi voinut kääntyä harmiksi, jolleivat silmäni olisi hetimiten huomioineet kaikkea kaunista.Tämä olisi saattanut jäädä kokematta,jos bussi olisi saapunut tarkoittamallani aikataululla.
Hauskaa minulla oli, kun sommittelin ensimmäistä joulupallon ripustuspaikkaa kameran linssin läpi.Olisipa kuu ollut täysi!
Loppuajan odottelu meni rattoisasti pienen ipanan kikatusta kuunnellessa. Tunsin, kuinka kikatus kutitti omaa kitalakeakin.Jokainen tietää esim. Veskun nauravan kulkurin seuraukset? :)

Odotan lumen tuomaa valoisuutta, mutta vettä vain sataa ja se ei pimeyttä lainkaan suloistuta,päinvastoin.
Olen tehnyt pieniä löytöjä.Nyt kun näitä oransseja persimoneja saa, huomasin kuinka kauniit kukat niihin kuivuu päihin.Näistä saisi ihania kranssiaineksia.
Olen poltellut kynttilöitä joka ilta ja fiilistellyt täällä kotipesässä.
Marraskuu jo lopuillaan,ensi viikolla virallisesti jo joulu.
Tuntuuko muista,vai vain minusta, että tänä talvena joulua tarjoillaan aikaisempia vuosia aiemmin.Mainokset täynnä jouluruokia,koristelut jo joka puolella,joululauluja soi radiossa jne... kunhan vain ei kokisi inflaatiota tämä talven odotetuin juhla.
Ehkä loka-marraskuulle voisi kehittää oman juhla-aikansa? Kynttilänkuu,leipomakuu,neulontakuu,hiljentymisenkuu,talviunillekuu..? :)Niin saisi se joulu suuren juhlansa oikeaan aikaan ja isolla tunteella, ilman kenraaliharjoituksia.

Oli pakko ottaa Sirpalta(Kuvien tarinaa)
kaikille avoin kesäkuva-haaste työn alle. :)
Tulin hänen kuvistaan niin hyvälle tuulelle, että oli kiva ruveta omiakin kesäkuvia selailemaan ja muistelemaan.
Tässä siis kuusi kuvaa kesästä.

Ihana rauhallinen lauantai.Hyvällä omallatunnolla voi tehdä kaikkea mukavaa, tai vain nauttia verkkaisesta ajankulusta. Mikään ei odota tehdyksi tulemista, jos vain osaa sulkea siltä silmänsä.Ajanhallinta.Eikö se tarkoitakkin myös näitä tekemättömyyksien hetkiä?

 
Oikeastaan vähän jännittää, tuleeko se lumi sieltä ensi viikolla...
Nyt sitä vähän odotteleekin jo.
Sitä tunnelmaa, kun aamuisin lähtee töihin ja lumi valaisee katuvalojen loisteesta tietä mennä.
Niitä kauniita puuterilumi-aamuja, kun pitsiä roikkuu joka oksalla ja omat jäljet saattavat olla ensimmäiset silmän kantamattomiin.
Juu, kyllä minä odotan jo lunta!

Kun sataa, pikku Marjo
unohda sateenvarjo
edes joskus, pikku Marjo.

Älä sitä avaa,
sillä jos et koskaan
suin päin ravaa
räntäsade-vesiloskaan
etkä sateen anna
otsaasi koskea
etkä tuulta päästä
puraisemaan poskea
et tiedä mitään sadesäästä!

Et edes tajua
miten maa
ja ilma
ja maailma taivaan alla
voi olla ihanaa rajua
sadevesi-koskea,
kun sataa kaatamalla.
Siis pikku Marjo,
unohda sateenvarjo,
edes joskus, pikku Marjo.

 Kirsi Kunnas

Opettelen täällä positiivista asennetta! :)

Aamulla kummassakin kädessä nyssäkkä ja ongelmia sateenvarjon kanssa...vettä niskaan kunnolla ja varautumattoman nahkakengät märkinä.
Niissä sitten vilustelua ratikkaa odotellessa ja vähemmän imartelevia ajatuksia säästä.
Kotimatkalla töistä pakko ostaa kukkia.
Perillä pojan keittämä ihana linssikeitto odottamassa, kukat maljakkoon ja massu täyteen.
Kynttilänvalossa jo unohtui kylmä ja sade.
Suklaapala sulatti pois viimeisenkin harminrippeen.

Löysin aivan ihanan runon, joka olisi niin sopinut eiliseen postaukseeni. Mutta metsän rakkaudesta vielä onnellisena jaan sen nyt tämän päivän sulostuttajaksi.

                                         Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!

                                         Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
                                         märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
                                         — en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

                                         Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
                                         joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
                                         Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
                                         käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

                                         Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

                                        

                                        -Saima Harmaja-

Piti palata vielä blogiin, keuhkot raitista ilmaa täynnä toteamaan, että ei todellakaan juurikaan ole mitään ihanampaa, kuin metsä!!
Huomasin, kuinka olen metsää kaivannut, kun vihdoin pitkästä aikaa tuli mentyä.

Peili sai puolukanvarpukranssin tuliaiseksi