Näillä rannoilla joilla kuljen.

Horsmat ovat kauneimmillaan ja rentunruusun ei mielestäni tarvitse ujostella lainkaan itseään puutarhakukkien rinnalla, ja eihän se sitä teekkään, vaan kukkii ylväänä. Miten tuo vaalea purppura väri sykähdyttääkin minua vihreää vasten niin kovasti, ah!

Kenetkäs nyt rannalla voisikaan tavata. No rantasipinpä tietenkin. Ja tämä olikin ensimmäinen, jonka minä olen nähnyt ja sillä oli minulle kovasti asiaa. Marmatti sitä, että joutui keskeyttämään touhunsa ja lennähtämään puun oksalle.

Taisivat poikaset odottaa ruokaa, eikä se pitänyt pakollisesta tauosta lainkaan.

Mutta, pakkohan siitä oli kuvia saada kun näin ensimmäistä kertaa tavattiin.

"Menetkös jo siitä!"

Rannalla voi myös törmätä suloiseen pitkäsääripalleroon.

Odottelikohan siinä äippää ja lounastaan.

Linnunpoikanen on niin suloinen.

Mukavien kohtaamisten jälkeen tunnelma voi rannalla myös muuttua surunsekaiseksi yht'äkkiseltään. Lokinpojan elämä on päättynyt lähtökuoppiinsa, snif...

Mietteet muuttuvat takaisin iloisemmiksi kun tielle osuu lisää pieniä, joilla on kova elämänhalu. Tässä emolta kerjää ruokaa toinen västäräkin poika.

Metsässäkin lisää siivekkäitä, talitintillä niin lempeä ilme.

Tätä en tunnista,(peipponaaras?) pitää vielä googlailla.

Ehkä sekään ei minua tunnistanut.

Mukavaa loppuviikkoa! <3

 

Sillä ilmaa kaipasin siipiini minäkin
tahdoin olla yhtä kaiken kanssa
että voisin tuntea todellisen elon
ja elämänkulun suonissani

olla kuin sulka
jossa virtaa henkäys
joka on kuin tuuli
silloin kun lintuset lentävät taivaallaan

-Sari Lehtimäki-

Olen aina kerännyt lintujen sulkia. Ne kiehtovat minua. Onko syy siihen se, että ihminen salaa kadehtii lintujen kykyä lentää? Ainakin luulen, että minussa elää pieni kade lentotaitoa kohtaan, koska unissani lennän useinkin. Ja linnunsulat ovat kauniita, yksi luonnon mestariteoksista nekin.

Juhannusaattoa edeltävänä päivänä olin kulkemassa niemen kärkeen katsomaan, josko joutsenperhe liikkuisi lähistöllä. En kuitenkaan raaskinut jatkaa matkaani aivan kärkeen, koska yllätin heinäsorsaparin mukavilta ettonilta. Uros oli jo menettänyt korean kosiopukunsa.

Juhannusaattona samalla paikalla nämä sulat. Lähteeköhän sorsalta näin paljon sulkia sen kylpiessä, vai mitäköhän tässä oli tapahtunut. Sulkia oli n.8 kappaletta.

Otin muistoksi niistä yhden. Kotona lähempi tarkastelu osoitti kuinka hieno sulka on rakenteeltaan."Sulkaluun"tyvestä alkoi vahamainen ainespinta, joka ilmeisesti on se kohta, joka hylkii vettä.

Kuinka hieno!

Tänään maanantaina samalta paikalla kalliolta lähti uimaan yksinäinen uros, joka oli samalla tavalla melko väritön, joten mietin, olisiko sittenkin sen rouvalle ehkä käynyt huonosti. Olisiko esimerkiksi kettu yllättänyt ne silloin ettonilta.

Koska en päässyt maalle juhannukseksi, onni on asua merenrannan läheisyydessä.

Kyllä minä pääsin juhannustunnelmiin rantakallioillakin.

Siirryin hetkeksi istumaan vanhalle laiturille sudenkorentojen seuraan. Nekin näyttivät nauttivan auringosta ja kesästä.

Rantavedessä liikkuu jos jonkinmoista menijää. Kaislikossa polskivat kalat.

Mukavaa juhannuksen jälkeistä viikkoa!<3

 

Pieni polku salainen viekottaa mua metsän syliin,

luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa,

en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin,

olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.

Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa,

juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat,

oravakin puun latvasta huomioni voittaa,

juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat.

– E.A. Wiksten –

Kaunista keskikesän juhlaa kaikille!

❤

Huh hellettä!

Istuin äsken parvekkeellani ja tuntui aivan samalta kuin kauan sitten Kreetalla patiolla, kun armoton keskikesän aurinko oli laskenut ja ilta oli kuin samettia.

Eroina ainoastaan tämä valo ja tuoksut.

Odottaessani kotimaisia mansikoita, olen herkutellut kirsikoilla ja kypsillä luumuilla ja minusta on tuntunut vähän oudolta.

Eikö niiden aika ennen ollut vasta kuukauden päästä?

Sain jouluna tyttäreltä amarylliksen, joka kukki kaksi kertaa.

Laitoin sipulin pimeään komeroon odottamaan ensi joulua.

Huomasin, että oli siellä kasvattanut värittömät lehdet rutikuivassa mullassa reppana.

Otin valoon ja kastelin mullan.

Lehdet saivat vihreän värin parissa päivässä ja tuossa nyt pöydällä harottaa.😊

Kävimme kirpparilla tänään tyttären kanssa ja löysin aivan ihanan kirjan! Aves linnut. Samuli Haapasalon hienoja kuvia linnuista ja Nina Pinjolan runoja.

Kesä pakahduttaa rinnan

puhkaisee

kaikki esteet

murtautuu kuoresta

säteilee

ravistelee

häikäisee

kukkii täydesti

tuhannesti täydesti

ennen kuin

taipuu tyynesti

syksyyn.

Nina Pinjola

Tiesitkö, että linnut on latinaksi Aves? Minä en.

Pörriäiset saavat vielä tänä kesänä sukeltaa kurtturuusun siitepölytarjontaan, kasvillehan on julistettu sota...

 Olen elänyt ruokaisilla salaateilla ja kasviksilla, höystettyinä kananmunilla,tonnikalalla jne.Töissä ollessani herkkuannokseni oli yhden nimeltä mainitsemattoman hampurilaisketjun  kanasalaatti.Yksi päivä teki sitä niin mieli, yritin koota samoilla ainesosilla, vaan ei se yhtä hyvää ollut, vaikka ihan ok olikin. Paneroitu kanafile uppopaistettiin öljyssä hampparipaikassa, minä kypsensin omani uunissa, eikä kevytmajoneesikaan ajanut kurkkumajoneesin asiaa, mutta säästyinpä parilta kalorilta.

Parvekkeellani rehoittavat rikkaruohot, ja annan niiden rehoittaa. Vihreää se on sekin.Tuulen mukana ovat ruukkuihin lentäneet. Olen minä jonkun kesäkukankin hankkinut, mutten halua niitä liikaa, tulee muuten kasteluongelma maalla ollessani.

Härkäpavut oli tarkoitus viedä maalle, mutta kasvoivat niin pitkiksi hujakoiksi, että kiinnitin parvekkeen ristikkoon ja annan kasvaa siellä. Koko kevään työnsin persilaruukkuja multaan kun olin käyttänyt persiljan ruoanlaitossa. Varsisiileistä on nyt ryöpsähtänyt suuri persilapuska. Ja viereisessä ruukussa rikkaruohoja, toinen niistä kukkii pientä valkoista kukkaa, toinen keltaista.

Tehosekoittimeni pitää aivan luokattoman kovaa ääntä. Säästän naapureiden korvia ja teen aina monen aamiaisen smoothiet kerralla. Senkun vain ottaa jääkaapista aamuisin. Jos puolukkaa tulee tänä syksynä, meinaan kerätä oikein kunnolla. Olen aivan ihastunut sen makuun smoothiessa! Varsinkin banaanin kanssa tosi hyvä makupari. Näissä minulla mustaviinimarjaa, vadelmaa, puolukkaa, banaania, avokadoa ja kauramaitoa.

Jaksamisia helteen kanssa!❤

Lähdin normaalia aikaisemmin tänä aamuna kävelylenkilleni, koska halusin ennakoida helteen myöhemmin päivällä. Tarkoitukseni oli tehdä sellainen semipitkä lenkki ihan vaan, että jäsenet saisivat liikuntaa ja mieli virkistystä kesäluonnossa siedettävissä lämpöasteissa. Hellettä en oikein jaksa. Siinä kohdassa, jossa yleensä poikkean vielä toiseen metsään ennen kotiinpaluuta, päätinkin vielä jatkaa rannalle. Ajattelin, ettei vieno merituuli olisi ollenkaan haitaksi. Ja ajattelin siinä samalla myös, että mitäköhän jännää nyt näenkään. On nimittäin käynyt melkein joka kerta niin, että löytyy syykin näihin äkkipäätöksiin muuttaa reittiä. Kai ne jotain etiäisiä ovat.

Olin kuvaillut tovin västäräkkiemoa hyönteistenkeruu hommissa ja kuljin sitten ihan niemen kärkeen nautiskelemaan tuulenvireestä. Sivusilmällä näin ruovikon takana verkkaista liikettä tulevan kohti, jotain valkoista siellä liikkui. Voi että, lahden kyhmyjoutsenpari toi poikasensa näytille aivan eteeni! 

Miten kauniisti joutsen lipuu hitaasti eteenpäin veden pinnalla, kuin liukuisi jäällä. Niiden liikkeissä on jotain hypnotisoivaa. Verkkaiset sirot kaulan ojennukset ja muu on kuin suoraan baletista. Näiden kauniiden suurten lintujen toimia kun katseli, ei voinnut kuvitella taustalle mitään muuta musiikkia kuin klassista.

En lainkaan ihmettele joutsenen esiintymistä niin monessa kohtaa mytologiassamme, tarustossamme, taiteessamme ja muussa yhteydessä.

KLIK

Kuikka, kuukkeli, sielulintuja. Joutsen kuuluu minusta ehdottomasti tähän joukkoon.

KLIK

Koskettavaa oli seurata tätä verkkaista perhettä. Kuinka huolella lintuemot huolehtivatkaan pienokaisistaan. Kyllä on joutsenpojan untuvikkoniska melkein yhtä suloinen kuin on minun pienen tyttärenpoikanikin.

Joutsenten iäksi pariutumisessakin on jotain kaunista. Äitini kertoi, että on omalla lenkkirannallaan nähnyt leskijoutsenta yksinään tänä kesänä. Kettu vei sen puolison viime kesänä pesältä hautomassa. Toivomme yhdessä, että se löytäisi itselleen uuden puolison.

Saunalahden pesintä onnistui hyvin tänä kesänä, kuusi poikasta on jo kasvanut hienosti, ehkä kaikki poikaset ovat selvinneet tältä parilta.

Ei niiden kaulat vielä pohjaan yletä, mutta ilmeisesti emo ruoppasi niille syötävää kun nokat kovasti muputtivat.

Eläinlapsikin oppii äidin ja isän vieressä katsomalla.

Mitä emo ensin,

pienet perässä.

Ok, minulla on hyvä mielikuvitus, mutta mielestäni emo katseli poikastensa touhuja kovin ylpeänä.

Isin työ oli toisaalla.Se kartoitti herkeämättä ympäristössä tapahtuvaa, samalla kun mamma ruokaili poikasien kanssa. Tämä uros on ollut muutenkin esimerkillinen perheen pää.Se ajoi keväällä jo ennen pesintää kaikki tunkeilijat reviiriltään, joka nähdäkseni sen mielestä kattaa koko lahden. Lensi jopa kaukaa vastarannalta häätämään muita pois. Ehkä sen tomeruudessa on osasyy siihen, että pesintä niillä on onnistunut näin hyvin. Tuskin on kannattanut yrittää lähestyä sen poikasia pahat mielessä.

Kun siirryin kauemmaksi, poikaset rohkenivat uimaan isänsä luo, pidemmälle emosta.

En tiedä, antoiko isä niille kuitenkin käskyn palata äipän luo, koska kaikki yhtä lukuunottamatta uivat takaisin.

Olikohan tämä urospoikanen, joka halusi harjoitella vartioimista. No, se mielikuvitukseni taas... ;)

Sinne jäi perhe ruokailemaan kun jatkoin matkaani, ja isä katsoi tarkkana perääni.

Mukavaa viikonloppua!<3 Muistakaa juoda vettä!<3