keskiviikko 31. elokuuta 2016





Tuon terveisiä pihasta, jossa punaposkiset ja keltaiset omenat ja kriikunat kypsyvät.
Metsästä, joka hyvästelee nyt kanttarelleja ja antaa viitteitä tulevasta suppilovahvero sadosta.
Ja jossa kauniit karvalaukut työntyvät vihreästä sammaleesta.

Metsästä, joka kuhisee hirvikärpäsiä...

Terveiset myös pellon laidalta.
Siitä navetan kulmalta,jossa istuin ja tavallaan sanoin hiljaa näkemiin tälle kesälle kaunista auringonlaskua ihaillen, viimeisenä iltana.

Seuraavaa reissua kutsumme jo syysretkeksi.





















torstai 25. elokuuta 2016





Minä ja Touhupete, Puuhapetteri juhlimme kaunista keskikesän päivää.
Nautimme samasta maljasta.
Juovuimme hiukan auringon lämmöstä,kesän ihanuudesta ja maljastamme.
Toinen meistä töissä, toinen lomilla.






















keskiviikko 24. elokuuta 2016





Sumua.
Väri-iloittelua suurella lupauksella.
Aamupalaa.
Näistä on keskiviikkoinen työmatka tehty.












tiistai 23. elokuuta 2016






Töistä kotiin ja pitkästä aikaa parvekkeelle istumaan.
Ilta-aurinko paistoi niin lämpimästi, että oli ihan pakko istahtaa siitä nauttimaan ja nostaa kasvot sitä kohti.
Auringon lämmössä on jotain ihmeellisen suloista ja nautittavaa.
Ne, jotka ovat Mirjam-Matildaa seuranneet hiukan pidempään tietävät, että parina aikaisempana kesänä parvekkeeni on ollut varsinainen kesäkukka ja kasvi-keidas.
Eipä ole tänä kesänä.
Ihan kesän alussa sain orvokkeja lahjaksi ja ne löysivät sieltä paikkansa.
Hoitokin jäi aika vähäiseksi, ihan oman onnensa nojassa selviytyivät kutakuinkin,kunnes lakastuivat.
Päätin, etten tänä kesänä laita parveketta kukkimaan.Olen lomillani aina maalla ja ennen lomia oli kovin vilpoisat säätkin.
Panostin kukissa mummulan pihalla.Siellähän minä enimmäkseen olen ja niistä pääsen nauttimaan.
Ei tarvinut vaivata ketään kukankasteluunkaan poisollessani.
Vaan tänäänpä löysin jos jonkunnäköistä yrittäjää tyhjilleen jätetyistä ruukuista, joihin oli viimekesäiset mullat jääneet.
Voi toisia...luulin, että pelkkiä ruskean kuivahtaneita orvokki reppanoita löydän.
Lämmin ilta-aurinko vei ajatukset myös lasten luo Kreetalle.
Kuvasinkin sitten jokusen aarteen, jotka on Kreetan rannoilta joskus löytyneet ja parvekkeelle unohtuneet.
Kuvaan pääsivät myös edesmenneen isukin maailmalta tuoma buddha ja hänen kiveen hakkaamansa pöllö.
Tänäänkään en langennut sokerille. :)





























maanantai 22. elokuuta 2016





Olen päättänyt pitää sokerittoman ja vehnättömän viikon.
Haluan kokeilla loppuisiko, tai rauhoittuisiko vatsan turvotus.
Pikkupiru kuiski jo päivällisen jälkeen, että ota ota, tuossa on niin herkullisen näköisiä amerikanpastelleja kipossa, sen kun otat vaan...
Siinä herkkuhimossani muistin, että olen unohtanut vallan parvekkeen marjasadon!
Keräsinkin juuri omiksi tarpeikseni kypsiä karviaisia ja mustaviinimarjoja.Niillä lähti! :)Mutisin pikkupirulle, että siitäs sait, selätin houkutuksen ja sain vielä vitamiinit päälle.

Tytär ihanainen lähti tänään kihlattunsa kanssa Kreetan lämpöön ja toi äitmuorilleen töihin ison kasan valmistujaisjuhla-kukkiaan, jotka olisivat jääneet kotiin vaille kenenkään ihailua kuivumaan.
Löysin myös Kauklahden Fair Homesta viime perjantaina jänniä kukkatuikkuja.Ei niitä raaski poltella, mutta silmä kaipaa nyt runsaita ja lämpimiä värejä.Liittynee näihin pimeneviin iltoihin ja syksyn läheisyyteen.
Alkaa olla aika kaukana jo tuokin aurinkoinen päivä, kun sain puutarhahaskoilleni lomilla tuon kaunokaisen keimailemaan.





















sunnuntai 21. elokuuta 2016





Elämä voi olla hauskaa! 
Aloita jälkiruuasta. Seuraa sydämen iloa! Ulvo kuulle!
Pidä erivärisiä sukkia. Anna itsellesi lahjoja. Luota elämään. Nautiskele hitaasti. 
Yllätä itsesi. Puhu kukille ja odota vastausta. Etsi hulluutta. Kokeile. 
Pyydä sitä mitä haluat. Juhli valon paluuta. Juttele ventovieraiden kanssa. 
Anna anteeksi itsellesi ja muille. Viskaa repusta kivet pois. Juttele itseksesi. Ota vastaan. Leiki. Laula mukana, kun kuulet musiikkia. 
Pidä puseroa väärinpäin. Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Silitä kissaa. Arvosta kehoasi. Juo auringonpaistetta. Uskalla jotain uutta. 
Kävele paljain jaloin. Seiso myrskyssä meren rannalla, vaikka mielikuvituksessasi. Riko rutiineja. Tee jotain, mikä on mahdollista. 
Tulevaisuudessa on toivoa.

Mukaeltu Brinsberg & Vestlund/Kuuntele itseäsi – vältä uupumus

(Mirjam-Matildaan napattu netistä)

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3
Mulla on hyvä päivä-aurinko paistaa!!!


















lauantai 20. elokuuta 2016






Eilen aamulla työmatkallani olin onnellinen tulevasta, lämpimämmästä päivästä.
Jäin miettimään bussissa sanaa aurinko.
Aika erikoinen sana? Täysin eriävä muihin kieliin verrattuna.
Mistäköhän juontaa juurensa…
Alkaa kullan symbolilla Au.lla… auringon kultaa. 
Aurinko, tuo kaiken ylläpitäjä, elämän mahdollistaja, aurinko ihanainen.

Seuraavassa bussissa tunsinkin sitten surua.
Kuuntelin takanani istuvaa kolmea nuorta.
Juttelivat, kuinka inhoavat kuvista. Kuinka se opettaja on tylsä – niin innoissaan taiteesta…
Toivottavasti taide avautuu, ja onhan se odotettavissakin, näille nuorille joku kaunis päivä, vaikka heidän omalla tavallaan.

Siitä jäin sitten miettimään sitä, kuinka minun ymmärtämäni taide ehkä muuttuu
tulevina vuosikymmeninä. Taiteena ehkä tullaan pitämään ihan jotain muuta, kuin mihin minä olen tottunut.
Kaikkeahan periaatteessa voi pitää taiteena - omalle vastaanottaja ryhmälleen…

Aasinsiltana näistä totesin, että olen nyt tullut siihen ”kalkkis” pisteeseen omassa elämässäni.
Siihen, joka silloin nuorena niin ärsytti vanhemmissa ihmisissä. Kun eivät mitään ymmärtäneet.
Myönnettävä se on. En juurikaan ole perillä nykynuorten mielenkiinnon kohteista, saati niitä ymmärrä.
Omat, rennon railakkaat jutut ja hetkittäiset rohkeat heittäytymiset saattavat nuoremmista olla ihan ”hohhoijaata”.

Näin se menee elämä. 

Illalla oli sitten mahtipontinen ukkossää.Tunsi itsensä taas hyvin pieneksi luonnonvoimien edessä.
Tänään nautittu taas sinisestä taivaasta ja siitä aurinko ihanaisesta! <3

Oikein mukavaa ja kultaisen aurinkoista viikonloppua! <3

























torstai 18. elokuuta 2016





Laskimme, että olemme keränneet kuukauden kesälomani aikana yli 150l
sieniä.
Kanttarelleja,herkkutatteja,suolasieniä,lampaankääpää,
mustatorvisieniä...
Omat kaksi suosikkiani ehdottomasti herkkutatit, jotka menivät kuivuriin talven herkuksi ja lampaankäävät pakkaseen sellaisenaan.
Niistä leivitän ja maustan hitusella currya ihan superherkulliset pihvit.
Mainitsematta ei voi jättää suolasienistä smetanaan tehtyä,runsaalla punasipulilla höystettyä sienisalaattia.Vaikkakin sienisalaatti kuuluu joulupöytäämme,iso vati hupeni jo kesälomilla uusien perunoiden ja lohen tms. kanssa.
Mustatorvisieniä taas arvostaa eniten 
kuopus kikkarapää,kokkipoikani.
Nekin menivät kuivuriin.
n.60 litraa kanttarellia kollegoille työpaikalle sopuhintaan ja loput kuivuriin.
Kuivista sienistä saa esim. hyvin käyttökelpoista jauhoa, kun hurauttaa ne blenderin läpi.Sitä voi ripotella sitten talvella oikeastaan ruokaan, kuin ruokaan.

Kun sienestäjä rämpii viisikin tuntia metsässä kesällä villasukat ja saappaat jaloissaan,voi saada yllättäviä vieraita, kun ottaa saappaat ja sukat pois! :D
Minun ryppyisiin ja TODELLA hikisiin jalkoihini lennähti kolme kaunotarta.Onneksi oli kamera repussa mukana.
Eli, ei se aina sitä makeaa tarvitse olla... :D