torstai 4. elokuuta 2016
Sisu
Minusta tulee mummi! :)
Tai kesä-mamma, ihan kuinka vaan.
Tyttäreni on jo vuosia toiminut vapaaehtoistyössä kodittomien rescue-koirien parissa.
Hän on hoitanut,ja väliaikaismajoittanut Kreetalla ollessaan löytökoiria ja kuljettanut niitä uusiin koteihinsa ympäri Eurooppaa, kotimatkalennoillaan,välilaskuin kesäisin.
Rakas Santtumme oli tyttäreni teini-iässä "haluaa koiran"-ajoilta perheeseemme tullut sydämenmurskaaja.
Santun koirientaivaaseen menosta tuli elokuun ensimmäinen päivä tasan kolme vuotta täyteen.
Ehkä tarvitsimme tämän ajan,koska Santun muisto oli vielä niin vahva.
Tyttärenikään ei ole kiintynyt hoidokkeihinsa näinä kolmena vuotena.
Mutta, nyt saapui Sisu.
Alimmassa kuvassa Sisu ex-mieheni kaupan ulkopuolella ensimmäisillä kerroin, kun yhteys tyttäreni kanssa alkoi muodostua.
Sisun tarinasta tiedetään vain se, että se on pentuna jätetty veneestä vanhan kreetalais-kotikyläni satamaan.
Se on ollut tietyn kadun ihmisten "hoidokkina", joten täysin katukoirana,oman onnensa nojassa Sisun ei ole tarvinut olla.
Kukaan ei kuitenkaan ole sitä kotiinsa huolinut, tai murehtinut sen vaivoja.
Sisulla oli paha korvatulehdus ja peräaukon tukkiva paise, kun se pääsi tyttäreni rakastavaan ja huolehtivaan huomaan.
Nyt nämäkin on hoidettu.
Ensimmäisessä kuvassa rauhoittava piikki leikkausta varten taitaa jo vaikuttaa.
Kuulin juuri, että rokotukset ja siru on myös hankittu ja kohta päästään noutamaan passi uuden elämän alkuun Suomessa.
Sisulta puuttuu toisesta takajalasta tassu.Ken tietää, missä se on menetetty.
Eläinlääkäri arvioi Sisun iäksi 7-8-vuotta.
Meillä on hyvinkin vielä puolet lisää yhteistä aikaa.
Se on varma, että Sisun ei ikinä enää tarvitse väistää potkivia jalkoja,poisajavia käsiä.
Täällä kaikki kädet ovat avoinna ja rakastavina.
Merikapteenimme-joksi poikani on Sisun nimennyt- saa arvoisensa vanhuudenpäivät.
Kuin tyttäreni, minäkin olen myyty noiden silmien edessä.
Sisu ei hauku,on sisäsiisti ja kuulemma kaikin puolin sympaattinen,rauhallinen ja mukava kaveri.
Odotan innolla sen tapaamista syyskuussa!
Kesämamma minusta tulee tyttären Kreetalla oloaikoina kesäisin.
Uskon, että Sisu, kuin Santtukin tulee rakastamaan yhteisiä, tulevia kesiä mummulassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No, eihän tuota katsetta voi vastustaa. Sisu saa hyvän kodin eläkepäiviksi ♥
VastaaPoistaMinultakin pääsi pitkä voihhh,kun sain ensimmäiset kuvat nähdäkseni.:)
PoistaSisu on päässyt nyt kotiin,omien ihmistensä luokse.
Kiitos Sirpa! <3
Onnekas ja onnellinen Sisu, kun tyttäresi otti hänet perheenjäsenekseen♥. Sisu on aivan ihana ja tyttärelläsi sydän paikallaan. Onnea myös mummille! :) ♥
VastaaPoistaKiitos,mummi kiittää tyttärenkin puolesta! <3
PoistaNiin toivoisi, ettei maailmassa yhdenkään hauvan, eikä muunkaan viattoman eläimen tarvitsisi taistella elämästään kurjissa olosuhteissa.
Kiitos Ninnu! <3
Voi mikä rakas <3 Ihanaa, että tyttäresi otti hänet huolehdittavakseen ja että annatte hänelle kodin. Tyttäresi tekee hienoa työtä, arvostan kovin, vaikka kaikki eivät .
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että olen tässäkin asiassa hyvin ylpeä tyttärestäni.Täällä Suomessakin hän kiertää rekkurescue- tapahtumissa vapaaehtoistyössä ja pitää kirppareita ym koirien ja kissojen hyväksi.Anna on aina ollut hyvin eläinrakas.
PoistaOdotan jo kovasti Sisun kohtaamista! :)
Kiitos Sirpa! <3
Voih, aivan supersuloinen Sisu ♥
VastaaPoistaTyttäresi on suurisydäminen ja hieno ihminen. Arvostan suuresti niin hänen kuin muiden hänenkaltaistensa eläinrakkaiden tekemää pyyteetöntä työtä näiden hylättyjen ja kaltoinkohdeltujen poloisten hyväksi.
Onnea uudesta, ihanasta perheenjäsenestä teille kaikille! :)
Eikö olekkin Ansku luttana? :)Ihana nähdä, kuinka alkuajan takkuinen, likainen turkki ja kuiva harmaa kirsu ovat muuttuneet nyt trimmatuksi, kiiltäväksi karvaksi ja kosteaksi, mustaksi kirsuksi Sisun päästessä sairauksistaan.
PoistaAnna kertoi, että Sisu oli saanut jopa ensimmäisen hepulinsa, kun oli alkanut tuntea itseään terveeksi.:D
Ajattelinkin, ettei meidän tarvitse etsiä uutta rakasta Santun jälkeen. Se kyllä löytää meidät.Ja näin kävi.:)
Itsekkin arvostan todella korkealle kaikkia vapaaehtois-työskentelijöitä viattomien eläinten puolesta!
Kiitos Ansku! <3
Onnea mummille♥ Ihana, ihana Sisu♥ VArsinkin tuo ensimmäinen kuva on ihana..:)
VastaaPoistaKiitos Hannele! <3 Ekassa kuvassa niin lempeän pöppöröinen ilme? :)
PoistaOnnea!
VastaaPoistaJännä kuulla, miten Sisu reagoi Suomen ilmastoon ja sisällä asumiseen ym suuriin muutoksiin täällä uudessa kotimaassaan.
Kiitos Seija! <3 Välimeren pojalla on ainakin pakkasiin hiukka tottuminen...
PoistaTalossa sisällä asumista,ihmisen lähtemistä ja yksin jäämistä on nyt jo Kreikassa harjoiteltu jokusen viikko,ja hyvin on kuulemma mennyt.Ei itke perään, vaan käy köllimään.Jotenkin luulen ja haluan uskoa, että, kun Sisu oppii luottamaan meihin omiin ihmisiinsä ja ihmisiin yleensä (Kreikassa varsinkin katukoiria kohdellaan aika julmasti...) sillä tulee olemaan asiat oikein hyvin.Kun se huomaa, ettei sen tarvitse enää olla koko ajan varuillaan, vaan omassa kodissa voi olla ja rentoutua ja odotella isäntäväkeä kotiin.Luotan täysin tyttäreeni Sisun "koulimisessa" pois katuelämästään, Anna on varsinainen koirakuiskaaja. :) Sisu tavallaan valitsi Annan tulemalla päivä toisensa jälkeen kaupalle.Anna kertoi, että oli niellyt kyyneliä, kun Sisu oli pyrkinyt autoon mukaan, kun Anna oli lähdössä kotiin kaupalta yhtenä iltana.Sinne oli jäänyt istumaan ja katsomaan Annan perään.
Ainoa vaan ne ilmat... Siinä Sisu tässä joutuu joustamaan. :)
Oh, ihana, suloinen Sisu!!
VastaaPoistaKiitos Satu! Olen kanssasi täysin samaa mieltä! <3
Poista