maanantai 30. tammikuuta 2023

Nappasin Anskun Tuulia ja Tyrskyjä-blogista tällaisen KOLME ASIAA-haasteen.

En ole viime aikoina ollut kovinkaan aktiivinen täällä blogissa,joten nyt on aika.

Juoksutan tekstin välissä kuvia,joita olen ottanut viime aikoina.


Kolme asiaa,joiden tekemistä olen lykännyt:

Voi että,eihän kolme riitä millään...😅

No,ensinnäkin olen lykännyt sen kymmenen kilon pudottamista,
jonka olen suunnitellut pudottavani kesään mennessä.
Juu,tiedän,ettei tule onnistumaan,
mutta jos lähtisi vaikka viisi,niin hyvä sekin!
Ylimääräiset kilot ovat minulle vain haitaksi ja lisäävät vaivoja,
joita minulla näin 61-vuotiaana alkaa olla muutenkin.
Myönnän,että olen lohtusyöjä ja suklaa maistuu talvipimeällä.
Harmikseni pidän talviaikaan myös kermaisista ruoista.
Ja läträän kermalla kasvisruokiakin.
Syön paljon vihanneksia ja salaattia,kokojyvää,pähkinöitä,marjoja jne.
 ja periaatteessa ruokavalioni kaikkineen on terveellinen,
mutta nämä mielihalu-ruoat eivät enää pala kehosta samaan tahtiin kuin nuorena.

Olen myös lykännyt tyttäreltäni saamani äiti kerro minulle-kirjan täyttämistä.
Päätän,että nyt täytän sen loppuun,mutta en saa kuin pari sivua aikaan.
Kirjan kysymykset eivät oikein vie minua mennessään.
Meillä ei oikein natsaa kirjan laatijan kanssa,
joten tuntuu vähän kuin koululäksyltä.
Kaipaisin hiukan erityyppisiä kysymyksiä,jotta innostuisin.
Tiedän,että jälkipolville on tärkeää jättää tällainen kirja itsestään,
joten,enköhän minä sen vielä täytettyä saa.

Lykättyä on tullut myös lääkärissä käyntiä.
Minulla on selvästi jalkapohjan kaari madaltunut,
aiemmin plantaarifaskiittikin vaivasi.
Virheasento aiheuttaa ongelmia mm.alaselässä.
Koronavuosina lääkäriin oli vaikeaa päästä,
ja nytkin julkiseen,kiireettömään terveydenhuoltoon jonot ovat pitkät.
Eli lykätty on lykkäämisen päälle.


Kolme asiaa joita kaipaan:

Kaipaan kesää ja maaseudulla oloa.
Todella paljon!
Kesäpaikkamme ei enää sovellu talvikäyttöön,
ja sattuu olemaan minulle se maailman rakkain paikka.
Joten,ymmärrettävistä syistä,
hyvästelen kesän joka vuosi murheissani ja odotan uuden alkua malttamattomana.
Kesäisin saan olla siellä,missä olen onnellisin.
Jos voittaisin lotossa,
navetan taakse nousisi pieni uusi pirtti,säädyllisin mukavuuksin.

Hyvin epätrendikkäästi kaipaan myös menneitä aikoja.
Aikoja,jolloin olin ajanvirrassa suvereenisti mukana,
keikuin iloisesti lastuna laineilla ja eteenpäin mentiin.
Tällä hetkellä tuntuu,että aika on ajanut minusta ohi jo mennen tullen,
minulle ovat jääneet suloiset muistot ajoista entisistä.
En saa mitään tolkkua tästä nykymeiningistä,
joten en haro kynsin hampain vastaan,
vaan elelen tässä sivummalla omaan olemiseeni tyytyväisenä.

Tämä kolmas on hassu,mutta tuli spontaanisti mieleen.
Kaipaan valkoisia tai vaaleita lautalattioita.
Sellaisia kuin vanhemmissa taloissa maalla.
Kärsin joka ainoa päivä järkyttävästä,punertavan kellertävästä mäntyparkettia imitoivasta muovimatosta,joka vuokra-asunnossani on.
Se pilaa täysin koko sisustuksellisen tunnelman johon pyrin.
Yritän peittää sitä matoilla,mutta näen sen kuitenkin reunoilla.
Jos asuisin asunnossa,jossa olisi vaaleat lautalattiat,
saisin kaiken näyttämään  niin paljon paremmalta.


Kolme asiaa,jotka olen pannut merkille:

Lasten hyvinvointi.
Hirvittää se,mitä kaikkea pienet ja vähän isommatkin lapset,
 joutuvat käsittelemään nykyaikana.
Heidän eteensä läiskästään niin paljon kaikkea,
johon he eivät ole vielä kehitysvaiheessaan valmiita.
Nykyään kaikki on esillä,koko maailma siinä tietokoneen näytöllä.
Suurin osa aikuisten maailmaan kuuluvia asioita.
Myös lasten fyysinen terveys askarruttaa.
Elintarviketeollisuus työntää kaikkea skeidaa,
energiajuomaa,pullamössövälipalaa jne.
Jo siihen,että kävelisivät kouluun,tuli helpotusta sähköpotkulautojen muodossa.
Ihmetellään huonoa kuntoa ja henkistä pahoinvointia.

Itsessäni olen pannut merkille sen,
että erityisherkkyyteni senkuin vain herkistyy,
mitä vanhemmaksi tulen.
Oman ajan -ja yksinolon tarve on valtava,
oman tilan hallinnointi tärkeää.
Tästä voin mainita esimerkkeinä asioita,jotka siellä päässä saattavat naurattaa.
Olen huomannut,että hiukan ahdistun jos joudun tilanteeseen,
jossa tieni kohtaa toisen ihmisen luonnossa niin,
että kummatkin tulemme esimerkiksi omia polkujamme tienristeykseen,
josta jatkamme samaa tietä eteenpäin.
Äh,jos hänellä on sama askelvauhti ja hän jää juuri siihen taakseni.
Kuulen hänen askeleensa ja pahimmassa tapauksessa hän pälpättää puhelimeensa siinä takanani kun yritän keskittyä luonnon ihanuuksiin.
Jään sitten muka kuvailemaan kamerallani ja annan toisen kulkea pitkälle eteenpäin,
ennen kuin itse jatkan tyytyväisenä matkaani,
tarpeeksi väljästi yksityistä tilaa ympärilläni.
Ihan oikeasti tämä huvittaa itseänikin,mutta minkäs teet...
Minulla on myös erityisherkkä iho ja varsinkin vatsan alue ei siedä mitään kiristävää tai puristavaa.
Jos joudun tilanteisiin,jossa minun on pidettävä esimerkiksi lantion alueelta hyvin  istuvia housuja,lasken minuutteja,että pääsen riisumaan ne pois.
Tämä piirre on ollut minulla aina,lapsuudesta saakka.
Alusvaatteet lentävät heti kun tulen kotiin,
päälle mukavan pehmeä kotimekko,joka ei kiristä mistään.
Yksineläjä voisi olla nakunakin,mutta se ei ole minun juttuni.😁

Olen myös pannut merkille,
että kevät on alkamassa!
Ulkona on jo tiettyä,kirkkaampaa valoa,
joka aavistelee uuden elämän alkamista luonnossa.
Tuulessa tuoksuu jo ihan hiukan keväälle.
Talitiaiset availevat ääntään.
Tuttu harakkapariskunta ei uskalla poistua päivystämästä kotipesänsä liepeiltä,
pajukon suojissa on niiden suuri risukasa-koti.
Hienoa pesäpaikkaa ei haluta menettää,
joten sitä on jo nyt puolustettava tarpeen tullen.
Näen ne joka päivä kymmenen metrin säteellä pesästä.


Kolme asiaa jotka tekevät minut iloiseksi.

Pieni tyttärenpoikani tekee minut aina iloiseksi.
Rinnassani on valtavan suuri lämpö ja rakkaus tätä pientä ihmistä kohtaan.
Kun he ovat luonani kylässä ja päikkäreillä makuuhuoneessa kuulen,
kuinka hän herätessään sanoo heti mummi,
avaa oven ja tepsuttelee sitten tukka pystyssä ja silmät vielä unisikkuralla luokseni.
Tekisin kaikkeni sen eteen,että hän saisi säilyttää valloittavan iloisuutensa tässä maailmassa.

Iloiseksi minut tekee sekin,että myös oma poikani on tulossa Suomeen.
Olemme nähneet toisemme viimeksi toissavuonna syyskuussa.
Ihanaa istua alas pöydän ääreen taas yhdessä,
kummatkin lapseni,äitini ja minä.
Sisareni ja minun lapsista kummallakin toinen asuu Kreetalla ja toinen Suomessa.
Siskonkin tytär tulossa keväällä Kreetalta sukuloimaan.

Iloiseksi minut tekee myös kaikki hyvät päätökset ja uudistukset,
jotka luonnon ja koti/tuotantoeläinten hyvinvoinnin eteen tehdään.
En voi käsittää ajatusta meidän ihmisten ylivertaisuudesta ja jotenkin muka etuoikeutetusta asemasta tällä pallollamme.
Kuinka lyhyt on aikamme täällä ja kuinka paljon pahaa olemme saaneet aikaiseksi.
Luonto on upea ja herkkä Eden,paratiisi täällä maan päällä.
Kunpa se ajoissa ymmärrettäisiin.


Kolme asiaa joita suosittelen:

Ensimmäisenä suosittelen instatiliä (soul.star.sanctuary).
Aloitan nykyisin jokaisen aamuni pienellä meditoinnilla.
Pistän kuulokkeet korviini,suljen silmäni ja kuuntelen hänen lauluaan ja kauniita,
eri äänimaljoilla ja helistimillä luomiaan ääniä.
Pääsen melkein joka kerta unenomaisiin svääreihin.
Alitajunnastani kumpuaa esiin kauniita asioita.
Milloin liikun ajatuksissani hitaasti kiemurtelevan savun lailla,
äänen mukana rakkaiden maisemien yllä maalla.
Milloin näen upeita värejä ja leijun niiden keskellä.
Rakkaita,edesmenneitä ihmisiä saapuu lämpimästi halaamaan.
Olen löytänyt tästä aivan uuden ihanan maailman.
Niissä lennän tai leijun näiden kauniiden äänien saattelemana.

Arkisempiin asioihin.
Suosittelen myös itsetehtyä rasvalevitettä.
En ole ostanut margariinia tai voimariinia enää pariin vuoteen.
Teen sen itse.
Vie yhteensä aikaa n.5 minuuttia.
Tässä ohje:


Pilko 100g(itse olen vähentänyt määrää n.90grammaan)
voita kulhoon,lisää yhteensä desi kasvisöljyjä.
Itse käytän desiin oliiviöljyä,jotain pähkinäöljyä ja seesamiöljyä.
Suola maun mukaan.
Anna lämmetä huoneenlämmössä talviaikaan noin tunti,
kesällä riittää puolikin tuntia.
Laita desi kylmää vettä jääkaappiin.


Vatkaa sähkövatkaimella seosta täydellä teholla pari minuuttia niin,
että seos alkaa vaaleta ja kuohkeutua(sama kuin vaahdottaisi kakkuun munaa ja sokeria)


Ota vesidesi jääkaapista ja norottele se rasvaseokseen,
vatkaten samalla miedolla teholla.
Jatka sitten vielä minuutti täydellä teholla vatkaamista,
kunnes seokseen jää selkeitä pyörteitä pintaan.


Kaavi seos rasiaan ja laita jääkaappiin kylmimpään osaan jähmettymään.
PALJON maukkaampaa kuin valmistuotteet!
Saat valita itse esim.öljyt makusi mukaan,
valmistuotteissa aina samaa rypsiöljyä.
Kesällä ihana lisätä esim.yrttejä mukaan.
Suosittelen edes kerran kokeilemaan kuinka helppoa tämän teko on.


Kolme asiaa jotka haluan tehdä pian:

Olen ystävättären kanssa menossa kirpparille myymään ensi sunnuntaina.
Pian on koottava myytävät kokoon.
Tällä kertaa aion TODELLA päästä niistä eroon,
olen aulis tinkimiseen ja vien myymättä jääneet suoraan kierrätyskeskukseen.
Haluan nurkista nyt turhan pois.

Haluan myös tehdä entistä pidempiä kävelylenkkejä,
 kun kelit alkavat olla taas suotuisammat.
Pidennän nykyisen tunnin puoleentoista päivittäiseen ulkoiluun.
Ja helmikuun ensimmäinen päivä alkaa ketodieetti,
jolla saan aina painoni hyvin laskuun.
Viimeksi joitakin vuosia sitten kymmenen kiloa lähti talven aikana,
pelkän leivän,pastan ja riisin boikotoinnilla.
Kun kiloja on karissut,lisään kokojyväviljan takaisin ruokavalioon.

Tässä kohtaa voisi ehkä jättää sanan pian pois,
mutta tulipa nyt tämäkin mieleeni,
joten lisään sen tähän kolmanneksi.
Suvussani on altzheimerin tautia.
Vaikka tietysti toivon,etten itse siihen ikinä sairastu,
olen saanut päähäni kirjoittaa itsestäni käyttöoppaan.
Käyttöoppaalla tarkoitan ohjekirjaa,
josta selviää mistä pidän ja mistä en.
Mikä tekee minut onnelliseksi ja mitä toivon,
jos vanhuudessa tulee aika,jolloin en itse pysty sitä enää sanomaan.
Musiikkikappalelista,mieliruoat,maininta tuoksuherkkyydestäni,
luonto-ja eläinrakkaudestani jne.
Uskon,että minulle mukavat asiat tavoittaisivat minut jollain tasolla edelleenkin,
ja minulle epämiellyttävät asiat voitaisiin minimoida.
Toivottavasti kukaan ei tätä kauhistele,
itse suhtaudun tähän kuin mihin tahansa ennakoivaan asiaan elämässä.


Tässä kohtaa tämän haasteen ympyräkin sulkeutuu.
Jos en tee tuota ohjekirjaa nyt piakkoin,
se lykkääntyy ja jää vielä tekemättä.

Toivottelen mukavaa viikonjatkoa ja alkavaa helmikuuta!