maanantai 31. toukokuuta 2021



Saunalahden kartano

"Bastvikin kartano oli 1800-luvun lopulla merkittävä sahatila, minkä ansiosta Sågholmen (entinen saari, nykyinen Sahaniemi) on ollut suurtenkin alusten pysähdyspaikka. 1910-luvun loppupuolella kartanorakennus kärsi ylläpidon puutteesta, mutta vuonna 1923 tilan osti Kauklahden Lasitehtaan perustaja Claes Nordstedt, joka kunnostutti rakennusta. Kun Kauklahden Lasitehdas ajautui konkurssiin, Nordstedt myi tilan vuonna 1928 pankinjohtaja Antti Hiltuselle. Hiltunen korjautti päärakennusta jälleen, tällä kertaa myös arkkitehtonisesti. Arkkitehti Väinö Toivion suunnitelmien mukaisesti rakennus sai uusklassisen, huvilamaisen asun. Kartanorakennuksen kunnostamisessa pyrittiin 2000-luvulla nimenomaan 1920-lukulaisen hengen vaalimiseen." (lainattu Wikipediasta)


Huomasin, kun mietiskelin asuinpaikkojani, että olen asunut melkein jokaisessa kodissani täällä Espoossa jonkun kartanon entisillä mailla.Olen asunut täällä kuudessa eri osoitteessa, neljä niistä taloissa, joiden pihapiiri uskoakseni on aikoinaan kuulunut kartanon tiluksiin. Täällä Espoossa on paljon näitä vanhoja kartanoita. Kuljen päivittäin kauniin Saunalahden kartanon ohi, sen puutarha on mielestäni näin kesäisin ihanan runsas ja juuri oikealla tavalla villi.


Tällä hetkellä puutarhassa kukkivat vanhat omenapuut.


Ja suloiset maisemoijat on taas tuotu kesäduuniin. Kuvauspäivänä siellä loikoilivat märehtimässä auringon lämmössä kylki kyljessä, kaikilla suu kävi. Haistoin ne jo edellisenä päivänä, mutten nähnyt niitä, olivat ilmeisesti katoksensa kulmassa tuulelta suojassa. Kohta jo on kevätsäistä kasvuun riehaantunut niitty saanut kyytiä, kun nämä nelijalkaiset ruohonleikkurit pääsevät kunnolla vauhtiin.




Istuttiin kuopus kikkarapään kanssa hetki satamassa, tuulelta suojaisan pömpelin edessä ja katseltiin veneitä ja meren pintaa pitkin kiitäviä haarapääskyjä. Käytiin kävelemällä hakemassa ärrältä pojan uusi passi, ja kotimatkalla juotiin kaupasta ostetut mehut satamassa. Mukava hetki hänen seurassaan ennen kuin taas matkustaa isänsä luo Kreikkaan kesäksi.



Yhtenä toisena päivänä taisin nähdä kivitaskun, jos oikein lajin tulkitsin.
 

Hauska räystäslippa tässä asunnossa, suuren haapapuun uumenissa!


Niin surullisesti päättyi hyvin alkanut pesintä Saimaan livekamera sääksillä. Ei oikein käynyt selville, miksi emo lopetti munien hautomisen yht'äkkiä. Uros kävi mielestäni epätyypillisen harvoin pesällä, esim tuomassa hautovalle emolle ruokaa, ja se usein siellä huutelikin äänekkäästi pitkiä aikoja turhaan. Ehkä uroksella oli toinenkin pesintä toisen naaraan kanssa, ja se piti siitä parempaa huolta. Myös hyökkäyksiä pesälle tapahtui, silloin uroskin oli puolustamassa pesää, mutta häipyi sitten taas.Joka tapauksessa oli niin surullista katsoa emoa yksinään pesän reunalla ja munia taivasalla toista päivää. Pitkän matkan lensi Afrikasta turhaan. Nyt kamera sitten suljettiinkin, kun pesintä ei onnistunut tällä pesällä.


 Vähän niin kuin sääksikin pesällään, nuokkuvat nämä pitkiksi venähtäneet härkäpavun taimeni...aivan kuin olisivat jotain köynnöstävää lajia. Sidoin ne ristikkoon kiinni pellavanyörillä parvekkeelle, ja ovatkin siellä nyt jämäköityneet viileässä.

Tämä tällä kertaa. Mukavaa alkavaa kesäkuuta!❤


keskiviikko 26. toukokuuta 2021



Sateiselta tuulenmyräkältä pitää tänne sisätiloihin piiloutua tänään.
Eipä mitään, oiva hetki uuteen postaukseen.
Tässä kuljetan sinut läpi päivittäisen kävelylenkkini, rannalla, lähimetsässä ja hiekkakävelyteillä.
Monet näkymät tutut jo aiemmista postauksista.
Tykkään niistä ja tulee aina räpsittyä kuvia samoissa kohdissa.


Mustarastaspoika yritti kovasti tehdä vaikutusta ihastumisensa kohteeseen,
 komeasti piti pyrstöä pystyssä, siipiä alhaalla ja niiaili ja säksätti siinä tomerana.
Poseerasi minullekin kiltisti paikoillaan pysyen siinä sivussa.
Toisaalla toinen oli kylvyssä rannan läheisyydessä, pienen joen uomassa.


Muihin asioihin.
Mitäs tykkäsit euroviisukappaleestamme?
Itse en ole mikään viisufani, en esimerkiksi juurikaan katso Suomen esikarsintoja jne.
Viisut itse katson, jos Suomi pääsee finaaliin.
Mutta tähän meidän Dark Side-biisiin ihastuin aivan totaalisesti!
Kuulin sen vasta semifinaaleissa ekan kerran.
En ole kohderyhmää, viisveisasin sanomasta tai sanoista yleensä.
Mutta mikä meno!
Nuorruin 40 vuotta kertalaagista.
Sain tunnetakauman noin 20-vuotiaasta itsestäni,
 silloin kauan sitten kuuntelemani musiikin aiheuttamista tunnelmista.
Katsoin Blind Channelin vedon varmasti kymmeniä kertoja youtubesta uudestaan ja uudestaan viisuja seuraavina päivinä.
Luulin, että olen siirtynyt jo pysyvästi tänne mummojen maailmaan,
siksi ilahduin, kun sisälläni heräsi taas se riehakas tunne,
jonka tietynlainen musiikki saa aikaiseksi.
Mummotkin osaavat bailata!
Dark Side-kappaleen sävelrytmitys on mielestäni aivan nerokas!
Toivon pojille loistokasta uraa.
Pitänee tonkia youtubesta omaa soittolistaa vuosilta 1977-82, balladista rockia ja nostatella energiaansa.
 

Kunnallisvaalitkin lähestyvät. Eipä ole paikallislehden yleisöosastolla ollutkaan -sitten viime kunnallisvaalien, näin paljon epäkohtiin puuttuvia, ehdokkaiden kirjoituksia.😉 Maailma tulee olemaan taas NIIN paljon parempi paikka vaalien jälkeen, kun läpipäässeet ehdokkaat pääsevät käärimään hihansa...juupa juu. 

Kaipa minusta on tullut hiukan kyyninen tässä asiassa. Moni sanoisi, että mene itse yrittämään.

Mutta eipä murehdita!

Kesä kohta kukkeimmillaan, tai onkin jo! Mitä muuta tarvitaan!

Jatka sinä halutessasi kävelyreitti loppuu, minä toivottelen tässä vaiheessa ihanaa toukokuun loppua!❤❤❤














torstai 20. toukokuuta 2021

Olen puiden suuri ihailija, hengitän niitä ja ahmin silmilläni. Elämä ilman puita olisi latteaa kuin pannukakku. Puut ovat parantaneet mielialaani satoja kertoja, olen konkreettisesti kokenut puusta virtaavan energian sitä halatessani ja uskon sydämestäni, että puilla on sielu, tiedostava ja kaunis. Ilahduinkin kovasti kun nämä tilataideteokset puiden rungoilla osuivat eteeni. Joku oli antanut puille kasvot, ehkä hänkin ajattelee laillani, että puut ovat tyyppejä, jokainen omanlaisensa.


Vihreää voi nyt ahmia oman sielunsa kyllyydestä. Kaikesta kauniista ja kesäisestä on nyt isot markkinat, runsaudenpula.


Miten ihmeessä sitä pohjoisen ihminen jaksaa pitkän värittömän kauden? Nyt tuntuu taas siltä, kun katsoo tätä vehreyttä, että se olisi sula mahdottomuus. Mutta, niin vain painamme vuosi vuodelta talven läpi saadaksemme kokea tämän palkinnon sitten keväisin. Sadultahan tämä tuntuu, ihan totta, taas kerran.
 

Kerkkien aika on nyt käsillä, ovat parhaimmillaan. Omat kerkkäni kerään mieluiten maaseudulta, toivon, ettei niiden aika siellä hujahda käsistäni, ennen seuraavaa reissua.  

Jos kukat kertovat tulevasta, ainakin Espooseen tulossa hyvä mustikkavuosi, viime vuosihan oli ihan hillitön. Kunhan ei vaan halla veisi.


 Koivu pitää siitä huolen omalla kukinnallaan, etten haista tuomen kukintaa, nenä niin tukossa. Mutta eivät aistit onneksi siihen lopu ihmisellä, kiitän siitä, että pystyn näkemään nämä kevään valkoiset sulottaret.


Paljon valkoista nyt joka puolella, puissa ja pensaissa.

Osui tielleni tämäkin veitikka. Säksätimme hetken toisillemme. En heti ymmärtänyt sen harmistusta paikalle tulostani. Vasta jatkaessani matkaa huomasin vihreän omenan puun juurella, jota kurre olikin jo käynyt haukkaamassa. Joku oli sen siihen heittänyt ja yllätin tupsukorvan herkuttelemasta ja se kovasti odotteli, että lähtisin ja se pääsisi jälleen omenansa kimppuun. 


Talvikarvasta oli jäljellä enää harmaat villahousut. 

Pahoillani en ollut tästäkään onnenkantamoisesta. Palokärki lehähti aivan eteeni kuulostelemaan toukkien rapinoita koivun tuohen alta. Päästeli siinä samalla sitä omintakeistaan ääntä, jota on aina niin kiva kuunnella.


Tämä tyyppi on aina silmä ja korva tarkkana!

Ja punainen baskeri charmantisti keikkumassa takaraivolla., olisiko jopa hiukan ranskalaista eleganssia hänessä.

Ranskalaisesta eleganssista ei ehkä puhuta tämän kaverin kohdalla. Ei laula kuin Piaf, ei. Mistäköhän kertoo se, että tyttäreni vastasi räkättirastas ja minä varis, kun kysyttiin, mikä lintu olisit. Kun ajattelen tyttären kodin värimaailmaa, löydän kyllä kaikki räksän värit, ehkä siinä syy hänen valintaansa. Minä taas tunnen sielujen sympatiaa arkisia variksia kohtaan.

Kaunis se on harakkakin voikukkien keskellä.

Moni jo pääskysiä nähnyt. Itse osuin muodostelman alle, joka koostui varmasti sadoista, jollei jopa tuhansista hanhista ja kymmenistä erillisistä auroista.Oli siinä kaakatusta kerrakseen, mutta oli hulppeaa olla siinä niiden alla kun ne ohittivat.

Jätin tämän oman päiväni helmen tänne sokeriksi pohjalle. Zoomasin kamerallani kaislikon reunaan, seuratakseni siellä ehkä pesivää joutsenta puuhissaan. Mutta mitä! Eihän tämä ollutkaan joutsen vaan vitivalkoinen haikara! Olen Suomessa nähnyt harmaahaikaroita, mutten ikinä täysvalkoista. Siinä se sirosti oikoi oranssinpunaisia sääriään ja koukisteli kaulaansa.


Mielenkiinnolla katselin kamerani läpi kun lahden joutsenuros lipui paikalle. Se on ärhäkkäästi ajanut kaikki muut joutsenet pois reviiriltään.Tuijotin herkeämättä, että mitä haikaran kanssa tapahtuukaan, lentääkö haikara kenties pois.


Mitä vielä, haikara ei ollut joutsenesta moksiskaan. Mutta ihmeekseni myöskään joutsen ei lähtenytkään häätöhommiin. 

Siinä ne vierekkäin oleilivat sulassa sovussa. Olikohan valkoinen väri ensin hämännyt joutsenen. Ja ehkä se myös pelkäsi haikaran terävää pitkää nokkaa, kun huomasi erehtyneensä. 

Sinne ne jäivät päiväpesuilleen sukimaan häyheniään kun vihdoin maltoin lähteä eteenpäin. Haikara oli tässä vaiheessa hillitysti ottanut aavistuksen välimatkaa joutseneen. Yritin selvittää haikaran lajin netistä. Väritys mallaisi jalohaikaraan, tälläkin oli musta nokka, mutta kuvien perusteella jalohaikaralla mustat jalat, tällä oranssinpunaiset. Silkkihairakin näyttää muuten samalta, mutta silläkin mustat jalat niissä kuvissa, joita löysin. Jos täällä asiantuntijoita linjoilla, olen hyvin kiitollinen, jos joku osaisi kartoittaa lajin. Onhan esimerkiksi nuorilla yksilöillä ehkä värieroja täyskasvuisiin. Kattohaikaralla näyttäisi olevan oranssinpunaiset jalat, mutta tässä yksilössä ei ollut lainkaan mustaa höyhenissä. 


Mukavaa alkavaa viikonloppua! <3