Hyvää Wappua kaikille! <3

Kuvaterveiset aivan ihanalta luontoretkeltä, jonka isännän kanssa teimme tänään aamupäivällä, Kauklahden kartanon mailla.

Kevät on pitkällä ja säväytti kauneudellaan kulkijat.

Sumuisia aamuja olen ihastellut ja suurten muutosten aattoa täällä
vietän.
Olen kovasti ylpeä itsestäni, että rohkeasti kuljen sitä kohti, mikä
tuntuu hyvältä.
Taas huomasin, että elämäni kulkee seitsemän vuoden sykleissä.
Aina pitää ravistella vanhat tomut harteilta ja lähteä uutta kohti.
Ihanaa viikonloppua! <3 <3

Juu en ole käynyt kävelyretkellä kuvailemassa. :)

Sisko Tanskasta lähetteli kuvia siitä,

kuinka pitkällä kevät siellä.

Ja onhan se!

Mutta mutta,

tänään huomasin ilokseni, että meidänkin nurkissa alkaa tapahtua!

Ihan oikeasti, sitä ei vaan ole tullut nyt parina koleana ja sateisena päivänä

niin tarkasti katseltua ympärilleen.

Ihan hirmuisesti alkaa työntyä jos jonkinlaista vihreää joka puolella!

Jihuu!!

Sitä voi vaikka yllättyä ihanasti, kun aurinko palaa paistelemaan

siniselle taivaalle taas.

Voikin olla yht´äkkiä täysviherrys päällänsä.

Ja kuulkaas,olen löytänyt aivan ihanaan uuteen blogiin! 

Tämä on ihan pakko jakaa teidän kanssanne!

Käykääpä kurkkaamassa.

Itselläni on mennyt nyt työmatkat joutuisasti, kun olen tämän

ihanan porukan retkeilyistä lukenut. :)

reissukissa-pessi

Keväistä viikon jatkoa! <3 <3

Jos ketuttaa se, että viileä ja tihkuinen sää palasi,

kannattaa mennä metsään!

Minä ainakin unohdin koleuden täysin.

Metsä oli täynnä sateen jälkeisiä vihreitä ja raikkaita tuoksuja,

Lintujen konsertointi oli mahtavaa kuunneltavaa, 

akustiikka oli kosteassa metsässä mitä parhain. 

Tänä vuonna ensimmäinen näkemäni peipponenkin kävi lupaamassa minulle sen puolen

kuun odotuksen enää.

Näin aiemmin Tiiun blogissa kuvan puutarhamessuilta, jossa parisänky oli somistettu kuin metsän keskelle.

Tällaisinä hetkinä juuri,

 tekisi mieli heittäytyä vuoteelle ja nauttia metsän ihanuudesta siinä mukavasti loikoillen.

Sitä vuodetta lukuunottamatta kuin sulautua yhdeksi metsän kanssa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

Valkovuokko,
kevään kukka.
Niin puhdas ja hento,
kevyt kuin pääskysenlento.
Sen metsän kätköistä löydän.
Se kukkii keskellä 
luontopöydän,
joka silmillemme katettiin.
Ympärille koivut suuret
kasvoi niin.
Valkovuokko koskematon,
kuin pienen ihmisen viaton mieli on.
Tule,mennään katsomaan
luonnon herkkupöytää.
Sieltä saatat ystävänkin löytää.

(runo löytyi netistä.Kiitos tekijälle, jonka nimeä en löytänyt)

Ensimmäiset valkovuokot nähty ja kaikenlaisia hienoja taivaita tiirailtu.

Taivaantäysi pilvistö lipui ohi kuin meren meduusat.

Aurinko leikkii kuurupiiloa, muttei haittaa.

Kiva, että silloin tällöin tuolta pilvien välistä kurkistelee.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 <3

Tänään myöhäisiltapäivällä pääsi ihanasti verestämään muistikuvaa siitä, miltä kesän lämpö tuntuu.

Tänään lämpö oli pehmeän keltaista, kun siinä on edellisinä aurinkopäivinä ollut vielä ripaus sitä pirpsakkaa keväistä limen sävyä mukana.

Työpaikan sisäpihan harakkapariskunnalla on tuuhean pihamännyn latvustossa pesä.

Risuja on kerätty jo jonkin aikaa ahkerasti.

Pesällä käydään huomaamattomasti, kuin vihellellen, etteivät kulmakunnan lokit saa siitä vihiä.

Todistin parittelua tänään, kuvan otin kunnioittavasti vasta aktin jälkeen, kun en kerennyt siihen lupaa kysyä.

Kotimatkalla katselin pitkään suurta lintua, ilmeisesti haukkaa, korkealla poutapilvien seassa liitelemässä laajaa ympyrää.

 Olisi ollut niin mahtavaa päästä hetkeksi sen sulkiin ja katsella sieltä korkeuksista alas.

Kun se välillä näytti sukeltelevan pilvimassojen sisään mietin, onkohan siellä viileän kosteaa.

Bussia odotellessani katselimme räksän kanssa toinen toisiamme ja nautimme auringosta ja lämmöstä.

Kotona suomalaiset mezeet päivälliseksi.

 Kaikki jämät kasaan jääkaapista.

Neljä ruisleivän palaa, kahdelle paistettu kananmuna ja avokadoa, yhdelle maksamakkaraa ja tomaattia ja viimeiselle lenkkimakkaraa.

Juomaksi mustaviinimarjamehua.

Mukavaa makuvaihtelua suuhun leipä leivältä. :)

Äidyin pitkästä aikaa tekemään kuivakakkua.

Tässäkin oli piimänjämien käytöstä kyse.

Kohta on kaikki jämät hyötykäytetty.

Muistan, kuinka systerin kanssa aina kerjäsimme äitiä tekemään piimäkakkua asuessamme Manskulla 60-luvulla.

Etsin ohjeen netistä, mutta ei tämä maistunut ollenkaan samalta kun äidin versio lapsuudessa.

Muistan, kuinka se oli vähän hapanta, sitruunaista ja muhevaa.

Oma kakkuni oli lähempänä tavallista maustekakkua, ehkä piimän vuoksi hiukan kostempaa kuitenkin.

Hyvää oli, en sitä sano, mutta ei maistunut nostalgiselle.

Ihmettelen, kuinka nopeasti tomaatin taimet itivät ja siihen sitten tyssäsi kasvupyrähdys.

Hyvin hitaasti alkaa ensimmäinen varsinainen lehti ilmestyä sirkkalehtien viereen niissä.

Katsotaan, onnistunko ollenkaan tässä rupeamassa saada itse alusta lähtien kasvatettuja tomaatteja tänä kesänä.

Aiemmin olen ostanut taimet valmiina.

Itämislaatikossa nousee vielä mattimyöhäisiäkin, vaikka suurimman osan olen koulinut jo jonkin aikaa sitten.

Pelargoniatkin olisi jo pitänyt pätkäistä talven jälkeen, että vahvistuisivat.

Turhan pitkiksi huitukoiksi ovat venähtäneet.

Kai sen vielä voi tehdä?

Ja laittaa latvat juurtumaan.

Tällaista tänään, mukavaa loppuviikkoa! <3 <3