perjantai 30. syyskuuta 2016





Pääkaupungin suuret vaahterat ja muutkin puut ovat nyt kauneimmillaan.
Näkymää voisi kuvailla, kuin uudenvuoden palmun muotoiset,moniväriset tulitteet taivaalla.
Vietin ruokatuntia läheisessä puistossa ja olin ihan seven heaven! :)
Tuollaisen valtavan ruskavaahteran tyveltä kun katsoo ylöspäin, näky on uskomattoman kaunis!

Auringon kultaamaa ruskaa viikonloppuusi! <3











































keskiviikko 28. syyskuuta 2016







Jokainen tietää sen tunteen, kun yht´äkkiä eteen alkaa tippua  niihin asioihin liittyviä juttuja, joita on pohtinut, tai joihin on etsinyt vastauksia.
Lehdestä pongaa artikkelin,televisiosta tulee ohjelma juuri siitä asiasta, jota mietiskeli.
Vierustoverit bussissa keskustelevat jostain, jota itsekin ajattelit.

Minulle on nyt parina päivänä tapahtunut näin.
Tuntuu, kuin ne jostain minulle johdatettaisiin.
Asiahan ei kuitenkaan ole näin.Minä ainakin nojaan sanontaan "etsivä löytää"
Etsit ja kiinnität tiedostamatta huomiosi juuri niihin vastauksia antaviin tahoihin?

Kirjahyllystäni löytyi Joanne Harrisin "Persikoiden aikaan"-kirja.
En tiedä, koska se on sinne joutunut tai mistä.En todellakaan tiennyt omistavani tätä kirjaa.
Nappasin sen yhtenä aamuna mukaan, kun edellinen kirja oli luettu.
Rakastan "Pieni suklaapuoti"-elokuvaa.
Ilokseni huomasin kirjan olevan jatkoa juuri tälle tarinalle.
Ja kirjassa käsitellään aiheita, jotka juuri näinä aikoina ovat kovasti minua pohdituttaneet. Se imaisi minut mukaan kertalaakista.
Jopa kirjan sisäkannet ovat keltaiset- väriä, jota jostain syystä juuri nyt janoan.

Toisen asian, josta voisin kirjoittaa on siivous.
Koti on kesän jäljiltä edelleen vailla suursiivousta...
Olen siirtänyt ja siirtänyt hommaan ryhtymistä ja päätin, että aika on kypsä nyt!
En kuitenkaan ottanut asiasta suuria paineita.
Lupasin itselleni, että jos vain aloitan, minun ei tarvitse tehdä iltaisin, kuin yksi osa tästä suuresta kaaostilasta kerrallaan.
Eilen kävin "tärkeiden papereiden" pinot läpi.
Tänään keittiö.
Jääkaapin sisällöstä lähti kolmasosa ja nyt sinne taas mahtuu ja kokkaaja tietää, mitä se yleensä pitää sisällään.
Kyytiä saivat ne kolme vuotta sitten mausteliemeen säilötyt kanttarellit,viime vuonna parasta ennen tuotteet,tummanpuhuviksi käyneet survotut puolukat jne.
Sain pilkottua jopa sen viime viikolla hankitun tillinipun, joka piti heti laittaa pakkaseen, edellisen satsin loputtua.
Ja allaskaappi...kesän jäljiltä tyhjiä viinipulloja, jotka ovessa oleva muovipussiteline kaataa joka kerralla ja jotka toki ajattelin viedä pullonkeräykseen. Juu, varmasti lähden ajokortittomana niitä kolisuttelemaan bussipelillä 70-80 sentin takia...:)
Taloyhtiön lasinkeräyspönttöön mars.

Joka ainoa satsi, jonka olen keräykseen tai roskiin vienyt kirkastaa ajatuksia ja on pieni lasti pois harteilta.

Huomenna lehtipinojen kimppuun ja naapurinrouvien iloksi lehtikeräyksen viereen.
Ja seuraavana ehkä nettikirpparille ylimääräistä krääsää nurkista.
Lopuksi sitten vasta se varsinainen jynssääminen.
Kyllä tämä tästä! :D

Mukavaa, vaikkakin sateista keskiviikkoiltaa! <3



















tiistai 27. syyskuuta 2016





Syksy on jo mennä viipottanut monta kierrosta tällä vuodenaikojen juoksuradalla, kesän ojentama kapula hyppysissään.

Silti on näitä kesäisiä, viipyileviä päiviä.

Tuntuu, että ensilumet ja joulut ovat vasta hyvin pitkällä edessäpäin.

Pidän tämän vuoden syksystä. En ole pahoillani, vaikka mentäisiin näin vielä pitkään.
Olisiko tässä jotain keskieurooppalaista fiilistä?











sunnuntai 25. syyskuuta 2016





Vietimme tyttöjen  viikonloppua maalla,minä, tyttäreni ja hänen ystävättärensä.
Mukana tietty oli  myös Sisu-poika.
Koska ilma oli suhteellisen harmaa, ahmimme värejä!
Ruskasta nauttimisen lisäksi järjestimme askarteluillan.
Keräsimme luonnonantimia ja mukaan oli otettu muitakin kranssitarpeita.

Olipas mukavaa!
Kuin vanhan ajan ompeluseura! 
Jokaisen kädet ja suu kävivät ja väliin irtokarkkeja. :)
Oma tuotokseni kuvassa no.2.
Tyttären kranssissa ihastelin ideaa pistää mukaan pikanttia turkoosia. Ystävättären kranssit taas lumoavan tyylikkään kauniit vähäeleisyydessään.
Pohjat väänsimme sanomalehdestä ja ympärille kuivaa heinää.

Syödään c-vitamiinia, ettei syyslentsu iske! :)
Hyvää alkavaa viikkoa!





































torstai 22. syyskuuta 2016




Voin tehdä sen päätöksen,että en juokse pysäkillä odottavaan bussiin.
-voin kävellä rauhallisesti ja mennä seuraavalla, parin minuutin päästä tulevalla.

Voin valita matkalukemiksekseni hyvän kirjan tai inspiroivan lehden.
-ja jättää sen aamuaikaisen rikos ja sekasorron tulvan lukematta päivälehdestä.





Voin ilmottautua elämän jatkokurssille oppimaan sietokykyä.
- huomata, etteivät muut  toimi, eivätkä ajattele kanssani samalla tavalla.

Voin valita ilmavan tilan ja rauhan.
-jättää voimavarojani syövän melun ja tungoksen.





Voin tarkkailla pieniä lapsia ja eläimiä.
- ja päästä takaisin oleellisen,aitouden äärelle.

Voin jättää jälkeeni bussin istuimelle juuri lopettamani hyvän pokkarin tai ojentaa vierustoverille uusimman sisustuslehden, jonka jo itse luin loppuun.
-ja iloita yllättyneestä hymystä ja pienestä yhteyden hetkestä tuntemattoman kanssa.

Voin valita hyvän ja olla itsellenikin armollinen.
Ja voida niin paljon paremmin.
Opettelen.

Hyvää viikonloppua! <3




maanantai 19. syyskuuta 2016




Ihana syysreissu maalle takana.
Me,naiset kolmessa sukupolvessa ja yksi parrakas herra.

Haluan kertoa, kuinka upean tyypin olemmekaan saaneet elämäämme.
Kun minulle kerrottiin, että Sisu-koira on hyvin kiltti ja rauhallinen, en osannut edes ajatella, kuinka kiltti ja rauhallinen se todella on!
Niin kuin äitini totesi, Sisu tuntuu olevan vain yltiö kiitollinen kaikesta.
En koko viikonloppuna kuullut sen suusta ääntäkään, ei pienen pientä haukahdusta.
Sisu tupsahteli tuon tuostakin kylkeen ja kaipasi vain rapsutusta ja hellyyttä.Se näytti riittävän sille.Se ei tehnyt numeroa itsestää,loikoili viltillään ja katseli kauniilla silmillään.Nukkui jalkatilassa kaikki ajomatkat ja yötkin läpeensä kertaakaan inahtamatta, täysin sille uudessa paikassa, seuraavana päivänä saapumisestaan Suomeen.
Se todella vaikutti siltä, että oli vain koko ikänsä etsinyt ja odottanut hyväksyntää ja rakastavaa isäntää.Ja nyt, kun sellainen oli löytynyt, sillä oli kaikki hyvin.
En ole koskaan aiemmin tavannut noin lempeäluonteista koiraa elämässäni.
Kaunis sielu kuvaisi Sisua hyvin.
Ja sen silmät kertovat, kuinka vaiherikkaan elämän se jo on kerennyt elää.
Sisun on kuulemma nähty Kreetalla viettävän aikaa kylän juopon,hipin kalastajan jne. kanssa.Kaipa se on jäänyt siihen missä se on kelvannut seuraksi.
Siihen, missä kaksi yksinäistä ovat kohdanneet?

Toivon Sisullemme pitkää ikää ja kaikki me haluamme antaa sille turvalliset ja rakastavat eläkepäivät Suomessa.