Ihana syysreissu maalle takana.
Me,naiset kolmessa sukupolvessa ja yksi parrakas herra.

Haluan kertoa, kuinka upean tyypin olemmekaan saaneet elämäämme.
Kun minulle kerrottiin, että Sisu-koira on hyvin kiltti ja rauhallinen, en osannut edes ajatella, kuinka kiltti ja rauhallinen se todella on!
Niin kuin äitini totesi, Sisu tuntuu olevan vain yltiö kiitollinen kaikesta.
En koko viikonloppuna kuullut sen suusta ääntäkään, ei pienen pientä haukahdusta.
Sisu tupsahteli tuon tuostakin kylkeen ja kaipasi vain rapsutusta ja hellyyttä.Se näytti riittävän sille.Se ei tehnyt numeroa itsestää,loikoili viltillään ja katseli kauniilla silmillään.Nukkui jalkatilassa kaikki ajomatkat ja yötkin läpeensä kertaakaan inahtamatta, täysin sille uudessa paikassa, seuraavana päivänä saapumisestaan Suomeen.
Se todella vaikutti siltä, että oli vain koko ikänsä etsinyt ja odottanut hyväksyntää ja rakastavaa isäntää.Ja nyt, kun sellainen oli löytynyt, sillä oli kaikki hyvin.
En ole koskaan aiemmin tavannut noin lempeäluonteista koiraa elämässäni.
Kaunis sielu kuvaisi Sisua hyvin.
Ja sen silmät kertovat, kuinka vaiherikkaan elämän se jo on kerennyt elää.
Sisun on kuulemma nähty Kreetalla viettävän aikaa kylän juopon,hipin kalastajan jne. kanssa.Kaipa se on jäänyt siihen missä se on kelvannut seuraksi.
Siihen, missä kaksi yksinäistä ovat kohdanneet?

Toivon Sisullemme pitkää ikää ja kaikki me haluamme antaa sille turvalliset ja rakastavat eläkepäivät Suomessa.