Elämän ohjeet uuvelle Vuojelle

1. Anna kaekkee, vua elä periks.
2. Joka ihteesä luottaa, se kykynsä tuploo.
3. Naara itelles ennenku muut kerkijää.
4. Murheen kantaa yksinnii, vuoan illoon pittää olla kaks.
5. Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni.

Eiköhän näellä evväellä pärjee!

***

Tämän, isännän varta vasten minulle irtoperunoista valitseman potun ja elämäniloisen, netistä löytämäni ohjeistuksen myötä

Toivotan kaikille teille,

Mirjam-Matildan lukijoille

jänniä hetkiä iltaan, kun vuosi vaihtuu uuteen! <3 <3

(ja paukepelkoisille eläimille lähetän telepatia haleja ja voimia) 

Extempore ihmisenä näitä tapahtuu minulle usein.
Tänään lähti joulu.
Nyt uutta kohti.
Uusi ihana uutukainen juuri alkamassa!
Vaikkakin kliseistä, tuntuu taas kuin voisi aloittaa puhtain purjein, jättää ne kuluneesta vuodesta ryvettyneet menneen satamaan ja suunnata kohti raikkaita tuulia.
Uusi vuosi tuo taas uudet mahdollisuudet, uudet alut ja menneistä mukaan otetaan vain kaikki se, mikä ansaitsee muistetuksi tulla.
Kaikesta tämän vuoden ikävästä voi peseytyä puhtaaksi ja nousta keveämpänä jatkamaan matkaa.
Tuolla edessäpäin paistaa uusi aurinko.

Muistan, kun nuorena tyttönä pukeuduimme tyttökavereiden kanssa koulumme juhliin charleston-asuihin.
Olen aina tykännyt tuosta ajasta kertovista jutuista, vaatteista, musiikista ja raikulimeiningistä.
Nuorena mietin, kuinka olisin halunnut elää tuolloin.
1920-luvussa on sitä jotain! :)

Sain mahtavan ahaa-elämyksen, kun tajusin, että omat 60-vuotis tasurini osuvat 20-luvun alkuun.
Minä siis kaikella todennäköisyydellä tulen elämään 20-luvulla!
Tiedän jo niin teeman synttäreilleni! :)
Ok, emme tietenkään palaa ajassa taaksepäin, mutta minusta on hassua ajatella, että 20,30 ja ehkä vielä 40-lukukin ajoittuu minun elämääni.
Jos oikein hyvin käy, näen ehkä vielä 50-luvunkin.:)
Ja minä tämän ajatusleikkini kanssa mietin nyt niitä jo menneitä vuosikymmeniä. :D
En tiedä, pysyykö kukaan enää mukana jutuissani,välillä ajatukseni ovat vähän omalaatuiset,myönnettäköön. :)
Sallittakoon kuitenkin näin vuoden viimeisinä päivinä, johan tässä alkaa olla marssiväsymystä ja jututkin sen mukaiset...

Mukavaa loppuviikkoa sinulle! <3

Jääkylmää sinistä ja lämmintä kypsän kauran kultaa.
Minua kiehtoo kovasti näiden kahden värisävyn leikki.
Yleensä sitä saa ihastella myöhäissyksyllä. Nyt meri on sininen, koska lunta ei ole -vain ohut pintajää, johon sininen taivas heijastuu.
Eilen näitä näkymiä ihastellessani en vielä tiennyt, mitä minua metsässä odottikaan, enkä meinannut raaskia ollenkaan jatkaa matkaani.

Kuinka kurjaa elämä olisikaan ilman kameraa.
Laite pysäyttää katsotun tarkaksi muistoksi, johon on mukava palata myöhemmin.
Vaikka onhan niitä liian arvokkaitakin hetkiä, jotka vain ajan myötä haalistuviksi muistoiksi mieleensä tallettaa, joita ei voi hukata keskittymällä kuvaamiseen.

Oli taas upea aurinkoinen sää tänään täälläpäin  ja  huomiseksikin luvataan saman jatkuvan.
Vuosi haluaa jättää hyvän maun suihimme itsestään viimemetreillään! :)

Nyt, kun punainen,mausteinen,lämminhenkinen ja tunnelmallinen joulu on kutakuinkin juhlittu,saako mieli karata jo kevääseen? :)
Raikkaisiin, hennonvihreisiin aatoksiin?
Kävelyretkelläni tänään aurinko paistoi,ja näkymät olivat kaikkea muuta, kuin jouluiset.
Lehden silmuja,pajunkissoja, auringon kauniisti valaisemaa vihreyttä.
No.Kyllähän minä tiedän, ettei joulukuun lopulla vielä keväälle käsiä levitetä.
Mutta ajatuksissa oli mukava vähän leikkiä, kun puitteetkin sitä kovin komppasivat. :)
Saa se talvi sieltä minun puolestani vielä tulla, lumi ja pakkasetkin, tammi-helmikuun upeat aurinkopäivät! Tänään imin itseni täyteen väriterapiaa! <3
Tästä on kiva mennä uuteen työviikkoon.

Mukavaa viikon jatkoa! <3

Onko ihanampaa!
Olla löllötellä,ei kiire mihinkään.
Pysähtynyt, rauhallinen olotila, joulua parhaimmillaan.
Sen kun valitsee telkkarista sen mieleisensä ohjelman, oikaisee sohvalle, suklaa sulaa suussa.
Eilinen ihana ilta pienellä porukalla vielä hyvässä muistissa.
Nautittiin ruoasta,  kisailtiin tietokilpailukorteilla ja muisteltiin kaikkea mukavaa yhdessä.
Olin ollut kovin kilttikin nähtävästi, kun pukki muisti hyvin mieleisillä lahjoilla, minun näköisilläni.
Mutsimuikkusen kanssa lähdemme mm. keväällä kieltolaki -aiheiselle päivällisristeillylle nauttimaan mielenkiintoisesta historiasta, kiitos vain Ansulaakki sinne Kreikkaan ja vävypoika! <3
Illan mittaan sain vävypojalta terveisiä myös Sisulta, joka tällä kertaa otti iisisti Hämeenlinnassa. Makoili kuullemma patjallaan vävypojan perheen kotona ja nautti olostaan- kuinkas muutenkaan, kultainen Sisumme.<3
Nautin kovasti olostani, huominenkin vielä vapaata! :)

Mukavaa Joulun jatkoa sinullekin! <3

Joulun rauhaa sydämiinne,
kauniita hetkiä läheistenne kanssa! <3

Työmatkalla mennen tullen meinaan nukahtaa lämpimän bussin hyrinään.
Kotiinpäin varsinkin raahustaa viimeisillä voimillaan tuolla pimeässä eteenpäin.
Valon puute näkyy ja tuntuu.
Jouluinen olo oli silloin aikaa sitten pakkasilla, kun oli luntakin, nyt täytynee myöntää, että ainakin tällä hetkellä hiukan hävvööksissä.
Tuntuu, että tätä yötä on nyt jatkunut ainakin viikko.
Onneksi edes huomiseksi ovat luvanneet kai auringonpaistettakin.
Jouluaattonahan vettä ilmeisesti sataa kaatamalla tällä suunnalla.
Kovasti täällä kotona laitan joulua esille, vaikka ei nyt joululta tunnukkaan.
Pyydän anteeksi tätä kirjoitukseni sävyä,kaipaan niin lunta ja raikasta pakkasta,se herättäisi taas eloon ja tuntuisi joululta.
Tiedän, että  kyllä se joulumieli sieltä palaa kun istahdamme joulupöytään, mutta nyt hiukan räpiköin sitä kohti.
Väsyttää tämä ikiyö.

Älä sinä anna kirjoitukseni masentaa, paljon punaista laitoin sinun ja itsenikin piristykseksi. :)

Joulua kohti mennään!

Kauan sitten.

Olisinko ahminut jo liikaa nameja? :)
Tai sitten minua "tilettää".
Tilettäminen oli kiristämistä-en ole pienestä pitäen voinut sietää kiristävää tunnetta vatsallani vaatteissa.

Kuvassa isoisoisäni, Mirjam-Matilda mummuni, minä ja kamalasti pelottava pukki.
Mummu siinä yrittää uskotella ja auttaa ottamaan paketin. Minä tunnen ilmeisesti puhdasta kauhua.

No niin, nythän tämä jo sujuu seuraavana jouluna helpommin, vaikka pukki on vieläkin kamalamman näköinen. :)
Henkisenä tukena kuitenkin kummitäti.

Enää 5 yötä! :)

Aamulla oli taas mukava todeta, että jokunen hiutale on uutta lunta yön aikana satanut.
Sopii hyvin vaikka näin pikkuhiljaakin.
Kunhan pysyisi ja antaisi joululle sen oikean vivahteen maisemaan.

Iltapäivällä konserttiin Johanneksenkirkkoon mutsimuikkusen kanssa joulutunnelmaa kasvattelemaan.
Jos ei ihan niin pelottava  kuin Notre Dame,niin vaikuttava on tämä uusgoottilainenkin kirkkomme iltavalaistuksessaan.
Ja hieno akuustiikka oopperalaulajien päästää äänensä kaikumaan.