Kauriin jäljillä
Usein teidän muiden,blogiystävättärien kauniita kuvia ihastellessani,haluaisin sukeltaa kuvienne maisemiin.
Tänään kävelyretkelläni poikkesinkin kävelytieltä ja sukelsin maisemaan, jota usein olen ihastellut ja kuvannutkin.
Pelto kantoi hyvin ja sukelsin maisemaan sisään.
Siinä keskellä peltoa seistessäni sain seurakseni hyvin toivotut vieraat.
Tiedättehän onnen siskokset, Rauhan, Tyynen ja Hiljan.
Siskokset saapuivat, painautuivat kylkiini ja laskivat päänsä olkapäilleni ja ojensivat sirot kätensä maisemaa kohti ja ymmärsimme toisiamme täydellisesti.
Rauhallisuus,Tyyneys ja Hiljaisuus.
Näkymään sain mielikuvituksissani vielä piirrettyä kauriin.Tuonne hämyisään metsänreunaan.
Hieman arkana läsnäolostani se siellä piirtyi kauniina taustaansa vasten.
Kun palasin jatkaakseni matkaa, näin sen jäljet.
Ihan juuri se siinä olikin kulkenut, siksi sen niin hyvin aistin.
Liekkö minua metsän reunasta, puiden suojasta katsellut.
Ihanan hämyisää lauantaita sinulle " <3
Kylläpä kirjoitit kauniisti! Luonnossa kulkiessa aistit herkistyvät ja toden totta rauha,tyyneys ja hiljaisuus täyttävät mielen. Mekin teimme tänään parin tunnin kävelylenkin jäällä ja nautimme luonnon kauneudesta.
VastaaPoistaLempeää lauantai-iltaa Sinulle!
Aistien herkistyminen luonnossa on jännä juttu.Esim. metsässä yksin eläimellisen hengissäsäilymisvietin huomaa hyvin.Kuulee tarkemmin,reagoi ääniin herkillä ja on hiukan varuillaan.
PoistaKun ympäröivä luonto tuntuu turvalliselta, aistit tuovat hyvin syviä tuntemuksia ja tunteet ovat herkillä.
Kiitos sinulle Piipe! <3
Ihana postaus! Aistit avoinna luonnon lempeässä syleilyssä. Elämän helmihetkiä ♥
VastaaPoistaNiitä kauneimpia helmiä!
PoistaEnemmän ja enemmän halu sinne lempeään syleilyyn. :)
Kiitos Ansku! <3
Kaunista! Ihan kuin aika pysähtyisi noita kuvia katsellessa.
VastaaPoistaAika oli pysähdyksissä minullakin tovin tuolla pellolla.Ilma oli lauha ja näkymä kauniin eteerinen.
PoistaKiitos Kati! <3
Tämä onnensiskosten läsnäolo tekee tästä paikasta varmasti niin kauniin, hiukan salaperäisenkin. Se tunnelma on erityisesti ylimmässä kuvassa.
VastaaPoistaJokin näissä kuvissa rauhoittaa, tavoitin sen hetken, jonka koin toissapäivänä!
Kaunis postaus!
Tunnelma oli hiukan salaperäinen.Jostain ihmeen syystä liikkeellä ei ollut muita ihmisiäkään-en tainnut kohdata yhtäkään koko kävelyretkeni aikana.
PoistaHienoinen usva pehmensi kauniisti puiden siluetit.
Eilisessä kalenteripostauksessasi oli kuva, jossa oli hyvin samannäköinen näkymä.Muistin sen, kun katselin tänään tätä näkymää.
Kiitos Vikki! <3
Parhaassa seurassa sait tehdä virkistävää lenkkiäsi. Kannatti tosiaankin poiketa maisemaan.
VastaaPoistaSinä Aimarii tiedätkin hyvin nämä hetket.Niin monta kertaa niistä olen blogistasi lukenut, kun hiihtelet esim. itseksesi.
PoistaKiitos sinulle! <3
Ihana rauhallisuus, kauniit kuvat.
VastaaPoistaOi, rauha oli rikkumaton tuolla eilen.Ja maisema oli niin kaunis.
PoistaKiitos mummo! <3
Olipa tutun tuntuista tekstiä ja kuvamaailmaa! Juuri noin minullekin käy usein metsässä ja sen vuoksi juuri yksin kulkeminen on niin tärkeää.
VastaaPoistaVaikka nautin esim. syvällä metsässä olemisesta mieluiten isännän seurassa, eniten saan kaikesta irti ihan yksikseni näillä muilla kävelyretkilläni.Silloin saa ottaa rauhassa koko luonnon lahjan vastaan ilman pienintäkään häiriötekijää.Pääsee herkimmille tasoille.
PoistaKiitos Seija! <3
Ihanat kuvat ja tunnelma. Hyvän mielen postaus ♥.
VastaaPoistaKiitos kovasti sinulle Pilvi! <3
PoistaTodella tunnelmalliset kuvat. Teillä onnekkailla on lunta, täällä on mustaa ja vetistä. Toivon kovasti, että saisimme valkean joulun. Ja nuo kolme ystävystä, niiden vierailuista minäkin aina ilahdun.
VastaaPoistaKaunista joulun aikaa.
Ihana kuulla, että pidit tunnelmasta.
PoistaLunta on täälläkin vain hiven,mutta juuri sen verran, että on hiukan valoisampaa ja jouluisampaa.Toivon myös, että edes nämä lumet pysyisivät joulun yli.
Kiitos sinulle Kirjailijatar ja kaunista joulun aikaa! <3