Pääsiäispäivän luontoretkeni sisälsi paljon virkistäviä näkymiä.

Tuolloin Saunalahti oli vielä pääosin jäässä.

Jään reunalla koskelot viettivät aurinkoista päivää.

Se on jännä,kuinka arka koskelo on.

Hiivin rantaan puiden seassa ja yritin zoomaamalla saada niistä kuvaa,

matkaa lintujen ja minun välillä oli rantaa ja merta hyvinkin reilut sata metriä.

Niin vain, kuvassa vielä jäällä olevat koskelot,

olivat tuota pikaa jo uimassa minusta poispäin kuvan ottamisen jälkeen.

Naurulokki tepasteli lumen päällä,

miltäköhän lumi tuntuu räpylän alla.

Liukastelevatkohan lokitkin.

Kevät on merenrannalla raikas.

Ahava oli tehnyt osmankäämistä hauskoja pumpulikeppejä.

Jos kevät pistää koiranomistajan suihkuttelemaan lemmikin massunalustan päivittäin,

näkyy se kura tarttuvan lokinkin valkoiseen höyhenpukuun.

Alkaa näkyä jo vihreää siellä täällä!

Rentukan alutkin nousseet jo ojan pohjalta oikomaan lehtiään.

Tällä tyypillä oli varmasti yhtä mukava päivä kuin minullakin,

niin oli jättiläisellä lempeä ilme kun se siinä auringossa köllötteli.

Pongasin itselleni uuden lintulajinkin.

Ihmettelin,että mikäköhän tämä on,kun näyttää muuten varpuselta,

mutta täysin musta pää.

Kotona tutkiskelin asiaa ja osoittautui pajusirkku-urokseksi.

Kevätahava näytti viluttavan harakkaakin.

Palttoo vain lepatti tuulessa.

Kotona kasvattelen samettikukantaimia.

Samettikukkia löysi kamerani myös kaatuneen haavan rungolta.

Siitepölyallergikon kaveritkin ne vain lepattelivat tuulessa,

 ja jakoivat anteliaasti antejaan sille kuljetettavaksi.

Tänä keväänä puut kukkivat tosi runsaasti.

Suloista keväällä nähdä mustarastas laskevan auringon kullassa oksallaan,

ja kuulla sen kauniin haikeaa laulantaa.

Tämä nautiskeli kuitenkin päiväsaikaan säästä ja oli hissukseen.

Tänä vuonna näin vasta huhtikuun puolessa välissä ensimmäisen leskenlehteni.

Suruvaippa,sitruuna,nokkos- ja neitoperhonen,kimalaisia,

paljon hyönteisiäkin jo liikenteessä.

Ihanaa oli eilen huomata,että ympäristön huomioiminen perityy.

Tytär huikkasi,että "katso kuinka hauskat pianonkoskettimet talon seinällä!"

Hetken päästä 18-kuinen tyttärenpoika painautuu metsässä kalliota vasten,

tarkastelemaan parin sentin päähän pienenpientä punaista hämähäkkiä.

Nautiskelimme pitkän tovin metsässä,

hengittelimme metsää sisäämme ja annoimme sykkeen rauhoittua.

Saadaankohan tänä kesänä puolukkaa ja mustikkaa?

Kuulostelimme ja yritimme löytää missä kurre käpyään söi.

Kuulimme sen aterioinnin,muttei millään osunut silmään.

Kunnes tupsukorva päätti siirtyä herkuttelemaan lehtipuun silmuilla.

Kevätaurinko on kirkas ja armoton.

Välttääkseni päänsäryn laitan aurinkolasit varsinaisten lasieni päälle,

kun ei ole tullut vieläkään hankittua aurinkolaseja vahvuuksilla.

Huomaan,että olen jo päivettynytkin kasvoista.

Muutin kävelylenkin väärinpäiseksi,aurinkoa kohti.

Haluan päivittäisen d-vitamiiniannokseni nyt auringosta.

Purkkitavaraan sitten taas syksystä.

Kevättä ovat nämä herkät silmut.

Kevättä toisen kiihkeä lisääntymisen tahto.

Kevättä toisen tukkoinen nenä.

Kevättä herkät lumikellot,

kuin pienet keijukaiset.

Kevät on kiihkeää.

Urokset mittelevät,taistelevat ja tappelevat.

Urosmetso saattaa tulla silmille tuohduksissaan,

ihmisuros purkaa uhoaan toisaalle.

Hyvää viikonloppua!

❤

Päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä,

kuin omatkin talvihorroksessa olleet soluni ikään kuin paisuisivat,

avautuisivat eloon auringon lämmöstä.

Samalla kehoon virtaa energiaa.

Se sama energia on työntänyt ojanpohjalta jo rentukan taimet esiin.

Nekin ovat vasta avautumassa,oikomassa ryppyisiä lehtiään aurinkoa kohti.

Ei mene montaa hetkeä,kun siellä kehittyvät nuput ja avautuvat myös keltaiset kukat.

Mikä tässä keväässä onkin niin riemullista,

uutta,nuorta ja vastasyntynyttä,

kaikki on taas alussa!

Kymmenkunta tulppaanikimppua olen tänä keväänä jo ostanut,

eri värisiä,aina sen hetkisen fiiliksen mukaan.

Katsonut niiden kukinnan kauneuden nupusta siihen hauraaseen,

jo läpikuultavaan vaiheeseen asti,

ja raaskinut vasta sitten heittää biopönttöön.

Samettikukantaimet siirsin jo idutuskipoistaan suurempiin ruukkuihin,

suurempaan määrään multaa.

Kohta ovat vuorossa tomaatintaimet.

Useita vuosia vanha Mårbackani on tehnyt nyt ensimmäisen kukkansa kevään kunniaksi.

Kukka kurkoittelee auringonvaloon pienten tomaattien yli.

Ihana hennon vaaleanpunainen,tämän vuoden esikoinen.

Voisin vain tuijotella päivittäin tuota näkymää,

kun aurinko paistaa taimiini.

Näky herättää minussa taas sen tutun odotuksen tunteen,

että kohta pääsee mummulaan multaa möyhimään.

Samalla ajatukset kulkeutuvat väkisin muutenkin maalle,

mitähän kaikkea sinne kohta maasta taas nousee,

ovatko kenties sinivuokot jo ilmestyneet.

Ajatella,että nämä kukkivat oranssin ja keltaisin kukin kesällä portaiden vierustalla.

Taimiin iski taannoin ripsiäinen,jonka olen saanut onneksi nyt häviämään päivittäisellä vesisuihkutuksella.

Mårbackatkin odottavat jo maalle pääsyä.

Uusi lehvistö on jo runsas talviunien jälkeen.

Siirsin härkäpapujentaimet toiseen huoneeseen,

uumoilin,että jos niihin leviää ripsiäinen samettikukista,

saattavat olla niin herkullisia,ettei niistä jää mitään jäljelle.

Yhtenä päivänä tein pitkästä aikaa ohrauunipuuroa.

Voi veljet,mitä herkkua voisilmän kanssa!

Tein kauramaitoon ja annoin muhia puolitoista tuntia uunissa.

Otin kuvan mutsimuikkuselle whatsuppiin,

mutta pistän sen nyt tänne blogiinkin.

Pari päivää sitten kuulin tutun pörinän kotona.

Kärpänen oli herännyt talviuniltaan pörisemään.

Illalla se lensi viereeni kun katsoin telkkaria,

kaatui selälleen ja näytti siltä,että tervemenoa.

Uskokaa tai älkää,mutta annoin sille hunajavettä,

jota se imikin pitkään,

mutta seuraavana päivänä se oli kuitenkin kuollut.

Kuvassa vielä kärpäsenä katossa.

Ei muuta kuin mukavaa pääsiäisen jatkoa!

❤

Pienen tyttärenpoikani jälkeen toiseksi ihanimmat virpojat sain astuessani ulos alaovesta.

Kuulin heti töräytykset taivaalta yläpuoleltani.

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla roskapussi toisessa ja kamera toisessa kädessä,

 näiden kevääntuojien näkemisestä ja kuulemisesta,joka vuosi uudelleen!

Kiersivät ympyrää talomme yläpuolella suurina parvina,

keräsivät nostetta siipiensä alle ja vähitellen nousivat korkeuksiin.

Kurkien torvet ja lokkien nauru,ah,kevät on täällä!

Tässä on taas pidellyt säitä ja kelejä.

Ollut näitä ensimmäisten kuvien kirkkaita aurinkoisia,

tihkuisia harmaita, kirpakoita aamupakkasia ja sitten se yksi myräkkäpäiväkin.

Sinä päivänä meinasi loppua tältä naisimmeiseltä usko tykkänään.

Koko päivän kun heitti taivaantäydeltä vuoroin räntää ja sitten lunta.

Seuraavana päivänä,pakkasyön jälkeen,pääni päällä ulkoillessa kulki harmaa pilvi.

Olin iloisena jo aiemmin ulkoillut lenkkarit jalassa,

kaikki reittini olivat sulaneet lumesta ja jäästä.

Myräkkää seuraavana päivänä sai taas liukastella jäätyneen loskamössön päällä piikit talvikengissä. Ja mieli myttyrällä.

Saunalahti,kumpaankin suuntaan,avautuu vapaalle vedelle pikkuhiljaa.

Jännittää,koska joutsenet saapuvat.

Joitakin muita,sorsalintuja siellä jo kellui.

Kun meren pinnalla sädehtii auringonvalo timantein,

kun taivaalla lokit kirkuvat,

niin tuleehan siinä eittämättä hyvinkin keväinen olo.

Viime kesältä yksikseen naruunsa kiinni jäänyt venekin vapautui jääansastaan ja kun pieni riite sen ympärillä vielä sulaa,

se saa keikkua iloisesti kesällä ohikulkevien veneiden aiheuttamilla laineilla.

Kyyhkypariskunta oli päiväettonilla.

Vähän suretti kuinka rumiksi rantareitin pajut oli riivitty pääsiäisen koristeiksi.

Tokihan niitä kerätään maljakkoon ja noidille virpomiseen,

mutta nyt oli kymmeniä paksuja varsia katkottu alas niiden päissä olevien,

ohuempien oksien kissojen tähden,ja jätetty niille sijoilleen makaamaan.

Päivän havut.

Näitäkin päiviä on ollut paljon.

Jäätihkua,sumusadetta ja ihan kunnon pisaroitakin.

Lasien käyttäjän pitänyt välillä hiukan kuivailla linssejä,että on eteensä nähnyt.

Mukavaa alkavaa pääsiäisviikkoa ja Palmusunnuntaita!

<3