Pieniä ohikiitäviä hetkiä.
Kauniita ja suloisia.
Kesämuistoja.

                         Toivotan teille kaikille blogiystävättärille
                     suloista Juhannusta jo nyt!!! <3 <3

Yö usva hämyinen

Yö saapuu hämyisenä hiipien.
Jo tuuli tyyntyi,
kuin pehmoisin huulin sua koskettaen.
Pimeän syliin usva laskeutui,
pellon pintaa harsonsa utuisen rakentaen.
Katse hukkuu usvaisen pellon vaippaan,
yöperhosten leikkiin keskellä pellon havahtuen.
Vain kuunnellen yöllistä hiljaisuutta,
kosteuden hiipiessä iholle lailla vienon kosketuksen.
Usvavaipan syliin lopulta nukahtaen,
keskelle hiljaisuuden,
rauhoittuen.

Fortuna (rakkausrunot.fi)

Kultakuoriainen harjoitteli trapetsiesitystään eikä joutanut minulle lotto-onnea tuomaan.

Etanan ennusteesta tulkitsin, että puolipilvistä. 

Tällä kaverilla oli niin kiire, ettei kerinnyt edes moikata.

Toisin, kuin tämä kaunosielu, joka pitkään ja hartaasti pysähtyi nauttimaan sireenin tuoksusta.

Olin ilmeisesti kykkinyt kasvimaalla liian pitkään, koska minua tultiin muistuttamaan venyttelyn tärkeydestä.
Huikkasi treffit tallin seinustalle pikimmiten.

Venyttelin ohjatusti hetkisen ja sain sitten luvan palata puuhiini.

Ukkoetana herkutteli kaadetun koivun kannon mahlalla.
(minä hiljaa mielessäni toivon, että mahlan nousu loppuisi jo pikkuhiljaa ja kanto puhdistuisi kauniimmaksi...)

                                                                              Isännän olutlaatikkoa vartioi kettu.

                                                                                     Mukavaa loppuviikkoa! <3

Helmi-Elina on ihan yhtä ymmyrkäisenä onnesta, kuin olen minäkin.
Se on nyt päässyt tositoimiin.
Ihan oikeaksi puutarhakeijuksi.
Se muutti maalle parvekkeeltani ja näyttäisi leijuvan samoissa vihreissä ja kukkaisvärikkäissä kesäunelmissa kanssani.

Laatikkopuutarhani viereen, vanhaan maitotonkkapömpeliin somistin itselleni ja Helmi-Elinalle inspiroivan paikan, jonka ääressä minä voin hyräillä kesätuulen kanssa ja josta keiju voi salaa lennähdellä  läheisille kukkakedoille ystäviään tapaamaan.

Olen myös kohdannut elämäni ensimmäisen punarinnan!
Itse asiassa ensikohtaaminen oli vaatimaton, kaupunkiasunnon pihalla tapahtuva nopea hetki- ei ollenkaan mitenkään mieleenpainuva, joksi kohtaamista etukäteen arvelin.

Mutta se, että maalla pihallamme pesii punarintapariskunta onkin jo toinen asia.
Tämän lintuhäkkiin tekemäni kukkakoristeen kattonuppi on niille mieleinen pysähdyspaikka.En vain ole kerennyt yhtään kuvaa ottamaan, vaikka tänäkin aamuna siinä nupilla seistiin nokka täynnä pojille menossa olevia hyönteisiä.Kovin ovat nopeita liikkeissään.

Laatikoissa alkaa tapahtua!
Valkosipulinkynnet,rukola, salaatti,itämainen salaattimix ja kesäkurpitsa kasvavat jo kovaa vauhtia.
Persiljan ja korissa olevat muut yrtit olen ostanut ruukuissa ruokakaupasta ja laittanut multaan.Helppo ja vuosien mittaan hyväksi koettu tapa.Persiljakin työntää jo toista satoaan.

Olen niin tyytyväinen puutarhakaupasta ostamiini vanhan kannan pelargonioihin.
Mummulan akkunalla, porstuassa ne suorastaan hehkuvat hyvinvointiaan.
Aivan eri laatua, kuin ne monet tarjouspelargoniat, jotka olen ostanut ja heittänyt kovin nopeasti hyvästit lakastuneille yksilöille.Nämä pysyvät matalan tuuheina ja kertaakaan en ole kohta kuukauteen joutunut nyppimään lakastuneita kukkaterttuja pois.Uusia kukkia vaan avautuu koko ajan.

Tuoreita kesäkukka-kimppuja on aina oltava vaasissa!

Kun kaadetun koivun viimevuotinen linnunpesä (joka täydentää nyt kukkaistutuksiani) oli vielä tyhjillään, todistimme keittiön ikkunasta isännän kanssa hauskaa tapahtumaa.
Närhi hyppeli muina miehinä pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs pesää.Vilkuili ympärilleen ja olisi varmasti vihellellytkin, jos ei sillä olisi kiinnittänyt liikaa huomiota.
Sitten se yht äkkiä hypähti pesään ja jäi siihen hetkeksi ihmettelemään.
Ajattelin kaunista lintua katsellessani, että ähäkutti!
Niin olisi tainnut pienet pojat joutua surman suuhun tai munatkin, jos pesä olisikin ollut asuttu.
Nyt pesää vartioi lintu, joka ei anna tuumaakaan periksi pesärosvoille.

Varsinaiselle kasvimaalle olen istuttanut kahta pensaspapu lajiketta,kehäkukkia,ruiskaunokkeja,jäävuorisalaattia ja Lapväärttin perunaa Pohjanmaalta. 

Meitä niin naurattaa, kun esim.tv.ssä on tullut kuultua tänä kesänä asiantuntijoiden kertovan, kuinka hyttysiä ei ole juuri ollenkaan.Että kanta on heikko toistaiseksi.
Tervetuloa meille mummulaan! :)
Jouduimme laskeutumaan ylisiltä, kesäkammarista tupaan nukkumaan kun kammari täyttyi inisijöistä.Oven ja karmin väliin jää sentin rako, kun vanha talo on kallistunut ajan saatossa, ja ne viheliäät kyttäävät ylisillä tasanteella,kunnes oikaiset kammarissa ja tulevat sitten sieltä sentin raosta laulamaan sitä kuulua tuutulauluaan korvan juureen.
Ulko-oven kautta tulevat ihmisten mukana ja onneksi lentävät ilmeisesti siitä suoraan ylöspäin portaita, joten tupa hyvä paikka nukkua eikä ole rakoja ovissa. :)

Sateiden jälkeen ruoho kasvaa silmissä.Leikkuuhommelit odottavat palaajia jokusen päivän päästä.Onneksi minä tykkään siitä työstä.Kun suora suoralta tulee siistiä.
Se jälkeen sitten silmiini osuukin jokainen risu ja nurmikolle kuulumaton ja se on käytävä noukkimassa pois. Joissain asioissa olen hyvin, hyvin suuripiirteinen, joissain muissa sitten pilkun viilaaja.Vasta ajettu nurmikko kuuluu edellisiin. ;)

Ajatella, sireenit jo täydessä kukassa.
Hiljennä kesä, hiljennä!

Paikallisen kesätapahtuman rompetorilta löysin litran ja puolen viralliset torimitat.
Ja uudenveroisen emali tonkan mustikoille pikkurahalla.
Harmittamaan jäi se täyspuinen, vaalean siniharmaaksi maalattu,suloisesti patinoitunut, kauniilla korkokuvioilla koristeltu vanha ruokapöytä, johon kuului jatkolevykin. 
Kokonaista 40e olisi kustantanut ja isäntä olisi trailerilla vielä tuonut pihaan.
Siellä se olisi voinut heinäladossa odottaa seuraavaa pakun vuokrausta.
Ai kun kismittää vieläkin, kun sitä kaunotarta muistelen.
Mikä menikin, etten ottanut...

Paikalliselta kirpparilta tein mahtavia, kasvavia löytöjä 1,50e-2.00e hintaan kappale.
Vihdoin sain oman kevätkaihonkukankin.Olen pidempään jo ihastellut sen kaunista nimeä teidän muiden blogeissa.
Tuota jättikokoista "valkovuokkoa" ihastelin Tuusulan Rantatiellä, Halosenniemen taitelijakodin puutarehassa joku vuosi sitten.Sen nimeä en tiedä.
Nämä kaunokaiset odottavat vielä, että löydän niille omat paikat pihamaalla.

Kesä on kukkia tulvillaan! <3

Sinne jäivät mummun juhannusruusut nupuilleen odottamaan palaajia.<3
Huomenna lisää! :)
Mukavaa viikkoa kaikille! <3 <3