Yö usva hämyinen

Yö saapuu hämyisenä hiipien.
Jo tuuli tyyntyi,
kuin pehmoisin huulin sua koskettaen.
Pimeän syliin usva laskeutui,
pellon pintaa harsonsa utuisen rakentaen.
Katse hukkuu usvaisen pellon vaippaan,
yöperhosten leikkiin keskellä pellon havahtuen.
Vain kuunnellen yöllistä hiljaisuutta,
kosteuden hiipiessä iholle lailla vienon kosketuksen.
Usvavaipan syliin lopulta nukahtaen,
keskelle hiljaisuuden,
rauhoittuen.

Fortuna (rakkausrunot.fi)