keskiviikko 30. marraskuuta 2016

maanantai 28. marraskuuta 2016






On maa nimeltään Talvenmaa.
Kaukana, maailman äärimmäisellä laidalla,ikiroudan takana.
Talvenmaan asukkaat- näin uumoillaan, ovat kaukaista sukua maahisille.

Siellä,Talvenmaassa kouluaan pitää kuurapartainen Vanhatalvi.
Kaikkien talvien esi-isä,selkäkin jo painunut kyyryyn tuhatvuotisten pimeiden kylmästä.
Käppyräkepillään se koputtelee ja koulutaululle alleviivailee opetuksiaan uusille, tuleville talventuojille.
Jokaisena vuotena-näin on ollut jo aikojemme alusta asti,loppusyksystä Vanhatalvi jakaa oppilailleen summanmutikassa loppunäytön ajankohdan.

Talvivuotena 2016 ensimmäiseksi pääsi oppimaansa näyttämään Huuru Railonpoika.
Luonteeltaan tämä komea pakkaspoika on vahva ja voimakas.
Omapäinen ja-no kopeakin, jos Vanhaltatalvelta mielipidettä kysytään.
Luokassa aina etunenässä omia mielipiteitään esiin tuomassa.

Ja kävihän se juuri niin, kuin Vanhatalvi oli pelännytkin.
Huuru Railonpoika veti keuhkonsa täyteen kylmää ilmaa, puhkui ja puhisi.
Unholaan jäivät Vanhantalven neuvot ja opit maltillisesta talventuonnista.
Huuru Railonpoika puhkui pakkaset nurkkiin ja pilvet lunta pullolleen.
Antoi tuulten ja ahavain pyyhkäistä pohjolan yli.
Vanhatalvi raapi harmaita hiuksiaan ja pudisteli päätään.
Aina silloin tällöin luokalle osuu tällainen Huuru.

Ajan päästä seuraavana vuoroon astui talventyttö Kuura.
Kuura ei oikein pystynyt keskittymään loppunäyttöönsä.
Sen mielen täytti ikävä.
Talventyttö oli salaa rakastunut toisen maan, Kesänmaan poikaan.
Loppunäytön hetkellä Kuura muisteli kaihoisasti kesänpojan lempeitä tuulia ja iloisuutta, ja sen silmät täyttyivät kyynelistä.
Kuura pystyi vain vaivaloisesti kohottamaan kätensä ja kostein silmin nostattamaan sateita.
Ikävästään surullisena harmaata ja leutoa tulevaksi kutsumaan.
Ei sen voimat riittäneetkään talvea pitämään.
Niin sulivat Huurun lumet.

Halla Tuiskunpojalla olikin työtä saada talvea palaamaan,kun sen vuoro tuli.
Vielä kovin kokemattomana Halla yliarvioi pohjoistuulen ylöskutsumisen taitonsa.
Kireä pakkastuuli poltteli ihmisten kasvoilla ja tuulesta kuivahtaneen maan ylle nousi kuparinen aurinko.
Tuulilunta kerääntyi nurkkiin ja kylmyys kotiutui luihin ja ytimiin.

Siellä on Talvenmaassa vielä kokelaita vuoroaan odottamassa.
Nähtäväksemme nyt jäänee, onko Vanhantalven oppilaista kukaan kuunnellut tunnilla,ottanut oppia talventuonnista.
Saammeko valkean lumivaipan ja säyseän pakkasen vielä tänä talvivuotena 2016.










sunnuntai 27. marraskuuta 2016






             Tunnelmallista ensimmäistä               adventtisunnuntaita <3
(Kannattaa klikata koko näytölle :) )

lauantai 26. marraskuuta 2016



Lauantain kävelyretki kuninkaantien kartanon puistoon.


Naakka huiski lehtiä menemään etsien syötävää.


Viimeisen polkunsa päähän pyörinyt.


Olisikohan syötäviä? :)








Kuvajaisia.


Yllättävä kohtaaminen metsän reunassa.
Tunsin sympatiaa. Oli kuullemma sairaslomilta toipumassa ja kovin innoissaan päästeessään riimun päässä kopottelemaan raittiiseen luontoon.


Ei me kaikki vielä törrötetä.


Tikka ( en osaa sanoa,isompi oli, kuin tuttu tikka maalta, Sirpaaa...:) ) hörppi puun maljasta vettä .









                                                    Mukavaa viikonlopuua sinulle! <3

keskiviikko 23. marraskuuta 2016



Harmaan päivän valopilkkuja.




Luin, että Lahdessa on luotu pihapiiri, jossa toisella puolella päiväkoti ja toisella vanhainkoti.
Tippa linssissä katsoin kuvia vanhuksista, joiden kasvoilla ilo kareili, kun seurasivat lasten riemua ja touhuja.
Miksi ei tämänlaista enemmän?
Kummatkin saavat valtavast toisiltaan.




Ihana tunne, kun kovin odotettu on saapunut postiin ja voit sen jännittyneenä noutaa.



Löysin kaupasta tämän vuoden ensimmäiset, myös jo kovin odotetut puolukan makuiset joulupusut.



 Ajattelin pitkään ja hartaasti, kuinka ihanaa olisikin lähteä tavoista poiketen maalle, jo talviteloille laitettuun mummolaan.
Vaikkakin alku olisi karu jääkylmässä tuvassa, nopeastihan se siitä lämpenisi kun laittaisi leivinuuniin tulet ja keittiön puuhellaan.
Kammarinkin saisi päivässä lämpimäksi pönttöuunilla, heittäisi vain täkit auki, että kosteus haihtuisi punkasta.
Olisi niin ihanaa käydä katsomassa, minkälaista siellä nyt on.Ja viedä vaarin haudalle Itsenäisyyspäivän kynttilä kiitokseksi.
Vielä tässä reilu viikko aikaa mietiskellä.

Toivotaan sitä lunta viikonlopulle! :)




tiistai 22. marraskuuta 2016





Tumman vaippansa villaisen
yö kun yllemme heitti,
vaikeni laulu lintujen,
kun pimeä meidät peitti.
Illan alku on hämärä,
mutta yö on pilkkosen pimeä.

-Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-



Voi tätä pimeyttä...
Kun oli vielä lunta ja pikkupakkasta, joulukin tuntui olevan kuin oven takana.
Äkkiarvaamattoman talvipyrähdyksen jäljiltä palaamme taas lähtöruutuun.
Pimeään ja sateeseen.Odotteluun.
Joulun odotteluun, kevään odotteluun.
Ei oikein osaa enää syksyksikään mieltää, kun jo käväistiin talvessa.
Ei ole syysmyrskyä eikä ruskalehtiä, jotka aikainen lumi peitti alleen ja katkaisi syksyn kulun.
Tulisit nyt talvi takaisin, ettei olisi niin hoomoilanen olo...ja tulisi se joulu ja kevätkin sitten.







sunnuntai 20. marraskuuta 2016




"Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.


Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet."


Kari Rydman




Vikki blogissaan vikkikuvailee sai minut tarttumaan haasteeseen hiukan piristää meitä talven pimeän kauden tarpojia kesäkuvilla.
Kuvissa minun kesääni kauneimmillaan.
Itselleni tuli toiveikas ja suloinen tunnelma näistä.
Toivottavasti sinäkin matkustat kanssani mielelläsi tälle pienelle aikamatkalle.
Keretään me se joulukin hartaudella vastaanottamaan kohta. :)

Hyvää viikon alkua! <3





























lauantai 19. marraskuuta 2016




Onko sinulla jokin piirre,jonka muistat sinulla jo olleen hyvin pienestä?
Kiinnitin itse tänään huomiota pieneen piirteeseeni,jonka muistan minulla aina olleen.
Vanhempani ovat huvittuneina kertoneet, että olin taaperoikäinen, kun mummulassa maalla he järjestivät tietämättäni näytöksen isovanhemmilleni.
Kun en huomannut, he käänsivät räsymaton nurkan rullalle ja jäivät odottamaan.
Pikku Ursula sitten ohi mennessään käänsi matonnurkan suoraksi. :)
Iso Ursula on se, joka työpaikalla ja kotona aina pyyhkii työtasoilta vesipisarat ja leivänmurut pois.
Suoristaa matot jne.
Minulla saattaa olla hallittu kaaos tietyllä tasolla kotonani,joka ei häiritse minua yhtään, mutta näiden pikkuasioiden ohi en voi kävellä. :)

Aurinko paistoi ihanasti jo aamusta.
Parin tunnin pitkällä kävelylenkillä näimme hurjasti pajunkissoja,vihreää nurmikkoa ja jopa kuolleen sammakkoreppanan, joka oli lähtenyt talvihorteestaan harhailemaan...
Rankka vesisade yllätti ulkoilijat juuri sopivasti alaovella.

Ihanaa lauantaita sinulle! <3









torstai 17. marraskuuta 2016






Ensin kuin talven pikajunan kyydissä.
Nyt kuin vaunusta takapuolelleen pyllähtäneenä, takaisin palannutta pimeää ihmetellen.
Kuinka tässä näin kävi?

Löydetään valo mukavasta tekemisestä ja haaveista!
Mukavaa viikonloppua! <3




tiistai 15. marraskuuta 2016





Loppuviikosta alkanut päänsärky ja lauantaiaamuinen turvonnut silmä ja paksu pää osoittautuivat maanantaina lääkärissä poskiontelontulehdukseksi.

Minulle on yleisesti ottaen suotu erittäin hyvä vastustuskyky.
Voi mennä useitakin vuosia  etten saa pientäkään flunssaa, vaikka ympärilläni pärskitään.
Parannun myös esim. leikkauksista mielestäni normaalia nopeammin.
Nykyään naurattaa sekin reissu, kun 27 vuotta sitten koikkelehdin korkokengissä,matkatelevisiota kädessäni kantaen (ja siihen aikaan telkkarit eivät todellakaan olleet näitä lituskoja) Heraklionin lentokentällä  juurikin kuukauden päästä leikkauksesta, jossa minulta avattiin koko alavatsa, poistettiin endometrioosia munasarjasta ja suolesta.
Mutta siellä vastassa oli tuleva mieheni ja lasteni isä...pitihän sitä nyt olla edukseen. :)

Kuopuksen syntymä Jorvissa taas oli syöksysynnytys.Ei siinä mitään,mutta hän painoi syntyessään 4,5 kg ja oli 52cm pitkä.Maamoa tikattiin 17 tikillä.
Seuraavana päivänä pojan tulehdusarvot kohosivat ja hän joutui eristyksiin keskosten ym. osastolle.
Pitkiä kellarikäytäviä pitkin synnytysosastolta vauvojen osastolle oli matkaa n. 1.5 km menopaluu. Sen kävelin tikkeineni joka päivä ainakin 5-6 kertaa, mutta vajaan viikon päästä olin kuin en olisi synnyttänytkään, saati niitä tikkejä saanut.

Eksyin asiasta.
Kun hyvästä vastustuskyvystäni huolimatta sitten kuitenkin sairastun,minä nukun.
En kertakaikkiaan pysy hereillä.Kroppani päättää puolestani, että nyt nukutaan ja niin pitkään, että pöpö on nujerrettu.
Maanantainkin aamuisen lääkärin jälkeen nukuin koko päivän,iltaan asti ja siitä sitten pieniä hereilläolo hetkiä lukuunottamatta taas tähän tiistai aamuun klo 10.30.
Ja tiedän, että kroppa tekee työtä koko ajan nukkuessani antibiootti buusterina.

Mutta.
Tämä överinukkuminen taas muuten ei sovi minulle ollenkaan.
Tänään ylös noustessani olkapäät jo viistivät vyötärön korkeudella,olo oli tahdoton ja tympeä.Laahustin tekemään aamupalaa ja tuntui, että sydän lyö 1/3 normaalista.Tuskin jaksoin kättä nostaa.
Päänsärky ja suurin paineentunne päästä tosin oli tiessään.
Oli päästävä ulos raittiiseen ilmaan.
Kävelin hissukseen rantaan ja takaisin.Yritin hengitellä suun kautta, etten olisi ärsyttänyt kylmällä ontelojani.
Ja palasin kuin uusi ihminen.Tympeä säkkifiilis jäi raikkaaseen meri-ilmastoon ja huomenna valmis taas töihin ja normaaliin rutiiniin.
Pari kuvaakin napsin mielenvirkistykseksi.
Saunalahti on alkanut jo pikku hiljaa jäätyä, jos enustetut lämpimät eivät kohta jäätymistä tyssäisi.

Mukavaa viikon jatkoa! <3
















sunnuntai 13. marraskuuta 2016




Isättömänä ja vaarittomana isänpäivä on nykyään minulle, kuin jatkoa pyhäinpäivälle.
Katsotaan, josko joskus vielä pääsen toivottelemaan hyvää isänpäivää lapsieni myötä.
Juhlistan tänään päivää isäni romurautaisella kissateoksella ja yhdellä hänen mahtavasta pöllökokoelmastaan.

Hyvää isänpäivää kaikille isille !