keskiviikko 23. marraskuuta 2016



Harmaan päivän valopilkkuja.




Luin, että Lahdessa on luotu pihapiiri, jossa toisella puolella päiväkoti ja toisella vanhainkoti.
Tippa linssissä katsoin kuvia vanhuksista, joiden kasvoilla ilo kareili, kun seurasivat lasten riemua ja touhuja.
Miksi ei tämänlaista enemmän?
Kummatkin saavat valtavast toisiltaan.




Ihana tunne, kun kovin odotettu on saapunut postiin ja voit sen jännittyneenä noutaa.



Löysin kaupasta tämän vuoden ensimmäiset, myös jo kovin odotetut puolukan makuiset joulupusut.



 Ajattelin pitkään ja hartaasti, kuinka ihanaa olisikin lähteä tavoista poiketen maalle, jo talviteloille laitettuun mummolaan.
Vaikkakin alku olisi karu jääkylmässä tuvassa, nopeastihan se siitä lämpenisi kun laittaisi leivinuuniin tulet ja keittiön puuhellaan.
Kammarinkin saisi päivässä lämpimäksi pönttöuunilla, heittäisi vain täkit auki, että kosteus haihtuisi punkasta.
Olisi niin ihanaa käydä katsomassa, minkälaista siellä nyt on.Ja viedä vaarin haudalle Itsenäisyyspäivän kynttilä kiitokseksi.
Vielä tässä reilu viikko aikaa mietiskellä.

Toivotaan sitä lunta viikonlopulle! :)




10 kommenttia:

  1. Joskus ajattelen tyhjän päivä illalla, onko minulla vara tuhlata päivistä yhtäkään näin. Lepo ei tuhlausta.
    Parasta, ettei mitään ikäryhmää karsinoitaisi erilleen muista. Tuollaista enemmän, että lapset ja vanhukset kohtaisivat.
    Sullapa hyvä mahdollisuus talostella ja touhuta mummolassa. Olisi kovin minuun mieleeni tuollainen meininki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepo ei todellakaan ole tuhlausta.Kunnon levon jälkeen jaksaa paljon paremmin täyttää päivät mielenkiintoisella.
      Tuollainen vuorovaikutus vanhusten ja pienten lasten kesken on varmasti hienoa kummillekkin.Piristää vanhuksia ja monilla lapsilla isovanhemmat pitkällä, joten mummoja ja vaareja on ihan hyvä olla päivittäin lähellä näinkin.
      Uskonkin, että sinä Lapissa karaistuneena et olisi moksiskaan mennessäsi kylmään tupaan.:) Keväällä ja myöhäissyksyllä, kun olemme mummulassa olleet,on ihanaa, kun lämpö rupeaa pikkuhiljaa työntymään joka nurkkaan ja voi vähentää pukimia.
      Näin myöhään olen tainnut siellä vierailla silloin, kun mummu vielä siellä asusteli ja tupa oli lämmin jo mennessä.
      Kiitos aimarii! <3

      Poista
  2. Itse suloisuus siinä käpertyneenä nukkuu talviunta:)<3
    Kaunis kynttiläkuva.

    Ai, että on puolukankin makuisia suukkoja? Niitä siis jouluksi makeanhimon sammuttajaksi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin supersuloinen? :) Ostin sen viime vuonna taitavalta tekijältä Ketunpäivät blogista.
      On on ja ovat niin hyviä, että pitää yhden jälkeen piilottaa itseltään, ettei käsi hamuaisi seuraavaa. :D Tuo puolukka tuo tarvittavaa happamuutta muuten makeaan suukkoon.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  3. Ihana pienokainen siinä tuhisee unissaan.

    Minäkin aion kiireisen vuoden jälkeen mennä viettämään rauhallista pienieleistä joulua mökille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin oikein kuvittelemaan mäyrän unituhinaa. :)
      Näkevätköhän mäyrät unia, niinkuin esim.koirat?
      Taitaa siinä uneksua mehevistä herkkutateista ja mustikoista. :)
      Voi, varmasti nautit myös hiljaisuudesta pienieleisesti mökillä sitten.
      Toivotaan, että järvenne (vai oliko se meri) on jo jäässä, on lunta ja muutenkin maisema, kuin postikortissa.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  4. Taas tuli sellainen olo ettei kannattaisi tuhlata yhtään päivää mihinkään tarpeettomaan, esimerkiksi narisemaan asioista joille ei mitään voi.
    Ajattelinkin että olit käväissyt Ketunpäivillä, niin suloinen. Jotain sieltä haluan minäkin :)
    Huomasin joku päivä sitten että meillä on kaksi lämminvesipulloa, enkä muista ollenkaan miksi ne ovat ostettu. Ehkä juuri myöhäissyksyn mökkikäyntejä varten.
    Mene ihmeessä, pieniäkin unelmia täytyy toteuttaa, mutta älä vilustu.
    Ota glögitarpeet mukaan ja kuuntele marraskuista hiljaisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joudun itsekkin välillä pistämään itseni ruotuun.Juuri noissa asioissa, joille ei voi mitään.Että, miksi tässä tuhlaa energiaa taas voivotteluun,tuulimyllyjä vastaan kuin taistelisi. :)
      Ketunpäivien huopatyöt ovat mahtavia.Näitkö hänen suuren ihmishahmo/juurakko työnsä?
      Ihan uskomaton!
      Sait nyt sydämeni syrjälleen halusta kuitenkin mennä, vaikka jo vähän olin taipumassa menemättömyyden puolelle tulevien kylmenevien öiden ja päivien tähden.Meillä on siellä aika alkeelliset olosuhteet tähän aikaan vuodesta.Kantovesi jne.
      Mutta jos sitä kuumaa glögiä siinä hörppisi odotellessa, että lämpenee. :)
      Se hiljaisuus ja maisema kyllä kutsuu.Jos vaikka vihdoin näkisi sen ilveksenkin, joka kesäisin niin pystyy pysymään piilossa lehvistössä, vaikka sen kuulemme iltaisin.
      Kiitos Vikki! <3

      Poista
  5. Ei saisi miristä ja marista turhista, juurikin kuten Vikki totesi, varsinkaan sellaisista asioista joille emme mitään mahda. Sää on yksi tällainen, mutta myönnän marisseeni ja olleeni myös tosi väsynyt tämänkin koko viikon.
    Tänään on kuitenkin huippuhieno sää ja kohta lähdemme pitkästä, pitkästä aikaa kimppakävelylle kipparin ja koiruuksien kanssa, ihanaa! Arjen luksusta, joka harvoin onnistuu vuorotöideni takia. Toivottavasti väsymyskin väistyisi ja saisin uutta energiaa tuosta taivaalla hehkuvasta valopallosta =D
    Olipa ihana kuulla tuosta hoivakoti-päiväkoti pihapiiristä! Tuossa yhtälössä ei ole häviäjiä, sillä molemmat osapuolet "hyötyvät" monin tavoin toisistaan ♥

    Huokailen täällä taas ihastuksesta kun saat sekä sanoillasi että herkillä kuvillasi aikaan niin kauniita mielikuvia. Viikonlopun vietto talvisessa mummolassa kuulostaa ainakin minun korviini ihanalta ajatukselta. Ympäröivän luonnon rauha ja hiljaisuus, paluu perusasioiden äärelle, ilman mitään kiirettä ja turhaa teknologiaa. Tervehdyttävää niin sielulle kuin ruumiille, uskoisin ♥
    ps. jos päätät lähteä, lupaathan ettet vilustuta itseäsi ;)

    VastaaPoista
  6. Kyllä minullakin tulee hetkiä, kun positiivisuus kaikkoaa kokonaan, kun seisoo tuolla tuulessa ja vesisateessa niskat jäykkinä,pelkkää mustaa ympärillään.
    Minä niin toivon, että saamme tänne Espooseenkin tuon aurinkoisen sään huomiseksi, että pääsen isännän kanssa taas pitkälle kävelylenkille. :)
    Sinä, jos kuka varmasti tiedät,kuinka tuollaiset vanhusten ja pienten lapsien kohtaamiset varmasti ovat iloksi kummallekkin.Mielestäni joku keksinyt äärettömän tärkeän idean tuossa.
    Kiitos Ansku lämmittävistä,kauniista sanoistasi. <3 Maalla, tiedän, olisi varmasti ihanan rauhaisaa ja saisi totaalisen irtautumisen tähän pääkaupunkiseudun hullunmyllyyn.
    Minulla on pieni lomapätkä ensi viikon lopulta alkaen.saattaapi olla, että päädymme lähtemään mummulaan.
    Ja lupaan olla vilustumatta. :)
    Kiitos Ansku! <3

    VastaaPoista