torstai 30. kesäkuuta 2016




Hakkaa hei! Hakkaa hei!
Muistan nämä huudot niin selvästi lapsuudestani,kun mummi ja Helka-täti huutelivat äpyleitä metsäniityltä navettaa kohti.
Ja, kuinka rouvat sitten lyllersivät utareet pulleina ja kellot kilkattaen verkkaisesti huutajia kohti.
Tuossa heinälatoon vievän rampin alla saimme seurata aikuisen vieressä toimitusta, kun lehmä kerrallaan työntyi ahtaasta portin aukosta ja hävisi navetan ovesta omalle paikalleen.
Lehmien nimistä muistan enää vain Lauhan,olisikohan ollut minulle mieleisin. Navettaan mahtui lypsäviä seitsämän ja vasikat päälle.
Navetassa oli aina erityinen tunnelma lapselle.Lehmän kylkeä niin suloista taputtaa ohi mennessään.Aluksi naiset lypsivät käsin, sitten siirryttiin "nykyaikaan" ja koneet saapuivat.
Taitaisivat mummi ja vaari olla ihmeissään nykypäivän navettameiningistä.
Lapsuudestani kantaa suuri rakkauteni lehmiä kohtaan.Ei ole lempeämpiä silmiä, kuin lehmän silmät ovat.
Niiden olemuksessakin on jotain hyvin rauhoittavaa ja kotoista.

Kanalasta kipitimme iltasella hakemaan pesistä tuoreita munia, että mummi tekisi meille munakokkelia.
Kukkoa muistan pelänneeni ihan tosissani,ja taisi joku niistä aika äkäinen ollakkin.

Alimmaisessa kuvassa minä ja sisareni hiekkalaatikollamme ja taustalla näkyvät kanat.Kuinka paljon piha onkaan muuttunut noista päivistä.
Ei ole enää hiekkaisia,tallattuja polkuja.Ei talon väkeä, joka niitä ravasi päivittäin edestakaisin.Ei lehmiä, eikä kanoja.Hiljaiseksi on piha käynyt.
Vaeltelen välillä tyhjässä navetassa ja muistelen.Silloin saan kaiken niin elävästi mieleeni.
Kaikki on jäänyt kuin niille sijoilleen ajoilta,kun isovanhemmat ikääntyivät ja lehmät myytiin.
Mutta hyvä niin,paikka on ihania muistoja täynnä.
































keskiviikko 29. kesäkuuta 2016






Oli meillä juhannuksena seuraakin.Ei ihan kaksin mökkihöperöinä pyöritty ympäriinsä.
Kukkalaatikolla, niinä aurinkoisina päivinä, sai moikata tätä paria aina ohi mennessään.
Ensin ajattelin, että siinä veli ja sen sisar, samasta poikueesta.
Toinen tummasävyisempi ja toinen maitokahvi.
Lapsuudestani muistan sislarit niin paljon isompina, että poikasiksi minä näitä luulin.
Vaan, enpä mene vannomaan, etteikö tuossa  kuvassa no 2 pariteltaisi juhannukseksen kunniaksi...
Tai, sitten siinä veikka reteesti makoilee vain siskon hännän päällä. :)
Sisiliskoilla on tosi inhimilliset silmät ja katse seuraa herkeämättä.
Näistä tummempi oli rohkeampi ja antoi tulla kameran kanssa aika lähelle.Maitokahvi luikahti samointein piiloon.
Tuosta ensimmäisestä kuvasta olen eritoten tyytyväinen.
Ja kolmannessa kuvassakin aika liki pääsin, koska vaaleampi oli selin ja sillä oli voimistelu meneillään.













tiistai 28. kesäkuuta 2016


Juhannusmuistot



Vietimme ihanan Juhannuksen maaseudulla.
Sanat eivät riitä kertomaan,kertokoot kuvat puolestani. :)
Vähän etelämpääkin nähneenä, mieleeni nousee aina vain ajatus: "on suurin onni, että saan kokea tämän kauneuden maaseudulla Suomessa kesäisin.Sille ei minun mielestäni hevillä löydy vertaa!"























































maanantai 27. kesäkuuta 2016






Epätavallisia tekoja,epätavallisia kuvia.Jännästi uomistaan poikkeaminen piristää ja tomuttaa mieltä.

Juhannusaattona keskiyöllä isännän kanssa metsään.Syvälle.
Istuskelua kaatuneen puunrungon päällä.Kaunis rauhallinen yömetsä,aistit terävinä ja hienoinen jännitys,mitä jos karhu?
Pitkää pellonlaitaa takaisin talolle,ojanpientareilta mukaan juhannuskimppu.

Tänään kesäkammarissa kello soimassa 3.30, että kerkeää mummulasta Helsinkiin töihin kahdeksaksi.Kun päätettiinkin ensi kertaa sunnuntaiaamuna jäädä,vaikka seuraavana päivänä töitä.
Ihana bonuspäivä palkintona totutusta poikkeamiseen.
Neljältä upeista upeimmat maalaismaisemat auton ikkunasta, nousevan auringon punassa.Kumpikin meistä pirteinä, kuin peipposet.

Tänään päivän kuluessa epätavallinen olo, jotenkin vinksahtanut.
Hyvällä tavalla.
Pitää näköjään useamminkin tämänkin ikäisenä repäistä,ettei ihan uraudu ja kaavoihinsa kangistu.









keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

tiistai 21. kesäkuuta 2016






Painuu päivä mailleen,
jossain vain käki kukkuu.
Sisimpääni taltioin tarkkaan kaiken,
ja kohta jo suvinen sulo
hiljaista untaan nukkuu.





maanantai 20. kesäkuuta 2016





Neidonkorentojen salainen laguuni

Teimme pyöräretken maalla ollessamme lähiseudulla sijaitsevalle joenuomalle.
Mahtava yllätys oli löytää sieltä neidonkorento-yhdyskunta.

Olimme juuri edellisenä iltana katsoneet niistä luontodokumentin televisiosta.
Oli huikeaa seurata niitä, kun takataskussa oli paljon tietoa tuoreessa muistissa.

Kuinka uros vartioi kiihkeästi omaa pientä reviiriään.Ajoi heti lähelle tulevat muut urokset pois.Ja palasi sitten vahtipaikalleen, samalle lumpeenlehdelle.Uudestaan ja uudestaan.
Vaatimattomamman värinen rouva viihtyi ukkokultansa lähietäisyydessä samalla reviiritilkulla.

Urokset olivat kuin pieniä sadun keijuja lepatellessaan pieninä ryhminä veden päällä.
Nautin suunnattomasti tämän luontonäytelmän seuraamisesta.

Ja taas kävi mielessä, että joko olisi aika sille kunnon kameralle tuon rakkaan pokkarini tilalle.Kyllä näissäkin kuvissa olisi enemmän taikaa hiukan korkatasoisempina...













sunnuntai 19. kesäkuuta 2016









Terveissii miun mummolastain!

Ensimmäiseltä lomaviikolta kotiin palannutta ja huomenna töihin palaavaa lohduttavat maalta kerätty kesäkimppu ja muna-avokado leivät.

Vietimme maalla aurinkoisia ja pilvisiä,sateisia ja myrskyisiäkin päiviä.
Koko kotimaan kesän sääkirjon.
Eilen sadetakki päälläni puskin ihanan raikkaassa myrskytuulessa pitkin maantietä, keräten lohtukimppua kaupunkiin mukaan.
Auton autoa ei ohitseni ajanut ja pellot ja metsät olivat kovassa tuulessa hienoa katseltavaa.

Syreenit, jotka viime kesänä sulostuttivat juhannustamme olivat jo ruskea muisto vain.Juhannusruusukin jo pudotteli terälehtiään.
Viimeisten,kovin sateisten päivien takia luovuimme kanttarellisavotasta,vaikkakin niitä on jo kuulemma löydetty.
Viime kerralla istutetut perunamme versovat jo hienosti.Lapväärttin perunaa Päijät-Hämeen mullissa :)Kaikella,suurella kunnioituksella lähiviljeliöitä kohtaan, minun ostoskoriini kuitenkin eksyy kaupastakin vain Lapväärttin pottuja :)Makunsa kullakin.
Ja minä rakastan perunaa!
Kreikkalainen, edesmennyt ex-appikin nauroi, että tämä miniä tulee halvaksi.Säkki perunoita aika-ajoin riittää...kun katseli minun perunan syömistäni. :D

Vaikkakin kovin maalaisilmasta tuulettuneena ja virkistyneenä, pieni haikeus minussa vielä hetken taas asustaa.
Jospa sitä aamua maalla ei tulisikaan, kun taas pakataan kimpsut ja kampsut autoon.
Jos saisikin jäädä.

Mukavaa alkavaa viikkoa! <3