Oli meillä juhannuksena seuraakin.Ei ihan kaksin mökkihöperöinä pyöritty ympäriinsä.
Kukkalaatikolla, niinä aurinkoisina päivinä, sai moikata tätä paria aina ohi mennessään.
Ensin ajattelin, että siinä veli ja sen sisar, samasta poikueesta.
Toinen tummasävyisempi ja toinen maitokahvi.
Lapsuudestani muistan sislarit niin paljon isompina, että poikasiksi minä näitä luulin.
Vaan, enpä mene vannomaan, etteikö tuossa kuvassa no 2 pariteltaisi juhannukseksen kunniaksi...
Tai, sitten siinä veikka reteesti makoilee vain siskon hännän päällä. :)
Sisiliskoilla on tosi inhimilliset silmät ja katse seuraa herkeämättä.
Näistä tummempi oli rohkeampi ja antoi tulla kameran kanssa aika lähelle.Maitokahvi luikahti samointein piiloon.
Tuosta ensimmäisestä kuvasta olen eritoten tyytyväinen.
Ja kolmannessa kuvassakin aika liki pääsin, koska vaaleampi oli selin ja sillä oli voimistelu meneillään.
Hienoja sisiliskokuvia. Nuo rohkeat veijarit ovat hauskoja tarkkailtavia.
VastaaPoistaKiitos Seija!Ovat kyllä mielenkiintoisia.Ohi kun tosiaan kulki, näki kuinka kummankin pää kääntyi koko matkan kulkijan suuntaan. :)
PoistaHienot kuvat sisiliskoista! Sanoisin, että perhonen on häiveperhonen.
VastaaPoistaKiitos Sirpa!Ja erityiskiitos taas perhosen nimeämisestä! :)Opin avullasi koko ajan uutta.
PoistaLapsena kaikki oli isompaa..:) Hienot kuvat olet saanut otettua!
VastaaPoistaVoi se hyvin olla näinkin. :)
PoistaKiitos Hannele!
Söpöt sisiliskot! Ja hienot kuvat olet onnistunut niistä ottamaan :)
VastaaPoistaHannele jo tuossa totesikin sen, että lapsena kaikki oli isompaa, sislaritkin =D
Kiitos Ansku! Kai se oma silloinen koko tekee suhdetepposet versus nykypäivä. :)
Poista