sunnuntai 16. helmikuuta 2020



"Kultsi, pysy sinä tässä,
näin jotain, käväisen katsomassa."


"Tässähän onkin kiva luistella!"
(varis todella luisteli ja näytti nauttivan siitä)


"No niin, tuossa tuo nyt on!"


"Jahas, tässähän on selvä aukko."


 "Jos jaksan odotella, vaikka sintti pomppaisi suoraan nokkaani..."


"Kovin on hiljaista tällä kala-automaatilla."


"Äh, antaa olla."




"No, mitä löysit?"
"Unohda, ei siellä mitään ollut."



Toisaalla, muutamalla sinisorsa-tytöllä oli kovasti kosijoita.




Rauhallista sunnuntaiehtoota!<3


perjantai 14. helmikuuta 2020


Emme soittele toisillemme-mihin vuorokauden aikaan tahansa,
kun on hätä, huolettaa, suruttaa tai on jotain ihanaa kerrottavaa.
Emme halaa niin, että toinen varmasti tietää kuinka paljon välitetään.
Emme tiedä toistemme salaisuuksia, niitä vaiettuja ja hävettäviäkin.
Emme tunne toisiamme läpikotaisin.
Emme vanno ystävyytemme nimeen, vaikka mikä tulisi.

Mutta kuitenkin.
 Sinä blogiystävä olet minulle tärkeä.
Saatat kauniilla sanoillasi nostaa minut juuri oikealla hetkellä,
 oikeana päivänä ylös epäilysten aallokosta.
Että olenko mistäänpäin kotosin.
Olet siellä kun haluan kiihkeästi jakaa jotain kokemaani toisen ihmisen kanssa. 
Kerrot minulle oman elämäsi päivistä.
Annat minulle vahvan yhteisöllisyyden ja joskus jopa kauniin,
sielunsiskouden tunteen.


Uskon,
 ja ainakin sydämestäni toivon,
että sinulla on myös ihan oikea ystävä, yksikin riittää.
Hänen kohdallaan voit vastata myöntävästi kaikkeen alussa mainittuun.
Minullakin on.
Rakkaus ystävää kohtaan on jaloa, puolin ja toisin!

Hyvää ystävänpäivää!<3

tiistai 11. helmikuuta 2020


Onneksi kaksi myrskyisää sadepäivää ovat nyt ohi! Tulikin maattua kunnon painaumat tyynyihin telkkaria katsoen. Veteläksihän se vähän vetää, kun ei pääse rivakalle lenkille raikkaaseen ulkoilmaan. No,sain sentään käytyä läpi vanhoja papereita, kyllä niitä kerääntyykiin, huh!Pitäisi vissiin ostaa silppuri, ettei jatkossa tarvitsisi käsin repiä.Pistin loput pinoon ja päälle lapun, että polta maalla.


Ilmoittivat kaupungilta, että olivat kaataneet puun- josta pistin viestiä, että kaatuu kohta jonkun niskaan.Olinhan minä jo lenkilläni huomannutkin, että työ on tullut tehtyä.Hyvä näin, vaikka siinä viikko ilmoituksesta menikin.Olivat samaan vaivaan kaataneet toisenkin ulkoilureitin yläpuolella notkuvan puun.Vastasin viestiin kauniilla kiitoksella.


Tänään ilahduin siitä, että pääsin taas ulkoilemaan ja vanhan koulukunnan talitiaisesta, joka niin kauniisti pisteli titityytä, niin kuin se ennenvanhaan laulettiin. Kyllä se vaan joka kevät saa hymyilyttämään.Toivottavasti joku tämän kesän poikasista oppii laulamaan taas vanhaan malliinkin.


Kultainennoutaja ilahdutti myös. Kun hymyilin sille vastaan tullessamme, se halusi tulla antamaan minulle pusun.Olen huomannut, että koirat reagoivat hymyyn aivan samalla lailla kuin me ihmisetkin.Ulkoilevat koirat ehkä katsovat jo pidemmältä, että olenko millä asialla, mutta hymy saa ne aina rentoutumaan ja heiluttamaan häntäänsä.Kyllä se vieraan ihmisenkin hymy saa aina hyvälle tuulelle.


Iloa myös se, että lenkille lähtiessä tihkusi vielä edellisten päivien jämiä, loppupuolella sai nauttia jo esiintulleesta auringosta. Ajatella, että seuraava on jo maaliskuu!


Ilahduin myös huomatessani, että talven aikana kurjaan kuntoon mennyt ja lehtensä tiputtanut kiinanruusuni, on alkanut valon lisääntyessä kasvattaa uusia, hennonvihreitä lehtiä.Tuollainen nakupelle se on jokaisen talven jälkeen, ja loppukesästä jo leikkelen siitä oksia, ettei ihan viidakoksi muuttuisi tuo työpöydän kulma.


Täällä kotona kaipaan nyt raikkaita värejä.Kahtena sadepäivänä tuli myös laitettua talvisempia juttuja kaappien piiloihin odottamaan ensi talvea.Sieltä ne voi sitten taas ottaa esiin kuin uusina.


Tuolla meidän ympäristössä kevät on jo pitkällä.Ensin näkyi joitakin pulleita silmuja ja jokunen pieni lehtikin.Nyt tuntuu siltä, että niitä silmuja alkaa olla jo joka puolella.Tietääköhän etelärannikon luonto, ettei sitä talvea tänä vuonna tulekaan.


Parin pakkaspäivän jälkeen muodostuneet rantajäät ovat lahdelta sulaneet kokonaan pois.Siellä se meri vapaana taas tänään lainehti.


Ihana tämä toiveikas matka kohti kesää.
 Mukavaa alkanutta viikkoa!<3

lauantai 8. helmikuuta 2020


Ikkunasta näkyi niin hieno sumu herättyäni,
että tuli aamupalan kanssa kiire.
Kamera mukaan ja rantaan.

Usva, sumu.
 Jo sanoina niin kauniit.
Tällaiset hiljaiset ja kerrokselliset näkymät ovat mielestäni niin taianomaiset.
Jos sumusta ja usvasta sanoina pitäisi jompi kumpi valita merelle,
valitsisin usvan.
Sumu mielestäni leijailee taas peltojen yllä.











 Meitä ei ollut kuin hiljaisuus, minä, ja yksinäinen koskeloherra.


Näin sakeaa usvaa en ole aiemmin tainnut rannassa nähdäkään.
Koskelo lipui hiljaa lähemmäksi
 ja minusta tuntui jotenkin unenomaiselta katsella sen tuloa.


Yht'äkkiä se kiihdytti.


Nousi.


Ja sukelsi.


Sen noustessa takaisin pintaan huomasin,
että sukellus oli ollut onnekas.
Pidemmältä katsottuna kala näytti pieneltä kampelalta.


Koskelo ei kuitenkaan halunnut jakaa ruokailuaan kanssani,
otti siivet alleen


ja nielaisi kalan kauempana minusta.


Rauhaisaa viikonloppua!<3<3

perjantai 7. helmikuuta 2020


Varmasti täällä blogissani on käynyt selväksi, 
että tykkään kovasti varislinnuista.
Ensimmäisessä kuvassa isäni näkemys näistä ilmeikkäistä linnuista.
Isä on tämän maalannut voipareille kauan sitten.


Variksen siluetti on hieno vastavalossa.


Tämän tyypin edesottamuksia seurasin tällä viikolla.
Tuo nokka on niin komea ja liikkeet niin hauskat!








Birdlifen julkaisusta luin, 
että harakkakanta on hiipunut tasaisesti useamman kymmenen vuoden ajan.
Meilläpäin onneksi näitä pitkäpyrstöjä vielä runsain mitoin.
Jännä, miten paljon se on varista arempi.
Kohdalle sattuessa harakat lennähtävät heti pois,
varis vain jatkaa touhujaan.


Valon osuessa oikeasta kulmasta,
harakka on tosi kaunis lintu!
Kaukana mustavalkoisesta.
Voisi jopa sanoa papukaijamainen väreiltään.
Alla olevan harakan värejä en ole käsitellyt mitenkään,
hiukan vain tummentanut taustaa.
Aurinko osui sen selkään ja paljasti upeat värit.


Hyvää viikonloppua!<3<3

torstai 6. helmikuuta 2020


Säänmuutos kuvina,
 neljältä peräkkäiseltä päivältä tällä viikolla.








Alla sama näkymä toukokuussa


Vaikka samaa reittiä kävelisi joka päivä,
luonto on muuttanut aina muotoaan.
Olisikin mielenkiintoista ottaa kuva joka päivä, samasta kohtaa koko vuodelta,
ja tehdä siitä sitten pikakelattu video. :)
Tällaisissa jutuissa minua harmittaa esim.tuo, ettei ensimmäinen kuva ole ihan samassa kohtaa kuvattu,perfektionistin vikaa tietyissä asioissa löytyy...