keskiviikko 18. huhtikuuta 2018




Tänään myöhäisiltapäivällä pääsi ihanasti verestämään muistikuvaa siitä, miltä kesän lämpö tuntuu.
Tänään lämpö oli pehmeän keltaista, kun siinä on edellisinä aurinkopäivinä ollut vielä ripaus sitä pirpsakkaa keväistä limen sävyä mukana.

Työpaikan sisäpihan harakkapariskunnalla on tuuhean pihamännyn latvustossa pesä.
Risuja on kerätty jo jonkin aikaa ahkerasti.
Pesällä käydään huomaamattomasti, kuin vihellellen, etteivät kulmakunnan lokit saa siitä vihiä.
Todistin parittelua tänään, kuvan otin kunnioittavasti vasta aktin jälkeen, kun en kerennyt siihen lupaa kysyä.

Kotimatkalla katselin pitkään suurta lintua, ilmeisesti haukkaa, korkealla poutapilvien seassa liitelemässä laajaa ympyrää.
 Olisi ollut niin mahtavaa päästä hetkeksi sen sulkiin ja katsella sieltä korkeuksista alas.
Kun se välillä näytti sukeltelevan pilvimassojen sisään mietin, onkohan siellä viileän kosteaa.

Bussia odotellessani katselimme räksän kanssa toinen toisiamme ja nautimme auringosta ja lämmöstä.

Kotona suomalaiset mezeet päivälliseksi.
 Kaikki jämät kasaan jääkaapista.
Neljä ruisleivän palaa, kahdelle paistettu kananmuna ja avokadoa, yhdelle maksamakkaraa ja tomaattia ja viimeiselle lenkkimakkaraa.
Juomaksi mustaviinimarjamehua.
Mukavaa makuvaihtelua suuhun leipä leivältä. :)

Äidyin pitkästä aikaa tekemään kuivakakkua.
Tässäkin oli piimänjämien käytöstä kyse.
Kohta on kaikki jämät hyötykäytetty.
Muistan, kuinka systerin kanssa aina kerjäsimme äitiä tekemään piimäkakkua asuessamme Manskulla 60-luvulla.
Etsin ohjeen netistä, mutta ei tämä maistunut ollenkaan samalta kun äidin versio lapsuudessa.
Muistan, kuinka se oli vähän hapanta, sitruunaista ja muhevaa.
Oma kakkuni oli lähempänä tavallista maustekakkua, ehkä piimän vuoksi hiukan kostempaa kuitenkin.
Hyvää oli, en sitä sano, mutta ei maistunut nostalgiselle.

Ihmettelen, kuinka nopeasti tomaatin taimet itivät ja siihen sitten tyssäsi kasvupyrähdys.
Hyvin hitaasti alkaa ensimmäinen varsinainen lehti ilmestyä sirkkalehtien viereen niissä.
Katsotaan, onnistunko ollenkaan tässä rupeamassa saada itse alusta lähtien kasvatettuja tomaatteja tänä kesänä.
Aiemmin olen ostanut taimet valmiina.
Itämislaatikossa nousee vielä mattimyöhäisiäkin, vaikka suurimman osan olen koulinut jo jonkin aikaa sitten.

Pelargoniatkin olisi jo pitänyt pätkäistä talven jälkeen, että vahvistuisivat.
Turhan pitkiksi huitukoiksi ovat venähtäneet.
Kai sen vielä voi tehdä?
Ja laittaa latvat juurtumaan.

Tällaista tänään, mukavaa loppuviikkoa! <3 <3



















lauantai 14. huhtikuuta 2018


Upea sää senkun jatkuu!
 Tänään oli jo huomattavan lämmintä.

Luonto näyttää vielä viime vuotisen kukoistuksensa kuoleman kulkijalle.
Leskensä lehti on puhjennut kuitenkin jo toivorikkaaseen, keltaiseen kukkaansa.

Istuin hetken jäiden rikkityöntämällä laiturilla silmät suljettuina,
 kasvot aurinkoon päin
 ja
olin hyvin onnellinen.

Jäät sulavat lahdelta huimaa vauhtia.
Frakkipukuinen herra oli ainoa, joka sinne enää uskaltautui.

 Melkein näin jo kultaisten törröttäjien tilalle suhisevan, vihreän kaislikon.
Aurinko kimmelsi jo kovin kesäisesti meren pinnalla niiden takana.
Lokkien iloinen kirkuminen sai laiturilla istuskelijan suupielet huomaamatta kääntymään ylöspäin.

Ehei tässä enää kauaa mene! :)















 







torstai 12. huhtikuuta 2018



Tänään kohdalleni osuneita pieniä mukavia asioita.

Viimeistä katua pitkin (ennen työpaikkaani) kulkiessani aamuaikaisella silmiini osui tämä liina.
Joku oli sen ripustanut roikkumaan tangolle.
Onkohan jonkun pikkulapsen uniliina kenties.
Ehkä tippunut rattaista.
Tai ikkunasta.
Toivottavasti löytää kotiin, niin suloinen oli.
Minä kun rupesin heti tarinaa ympärille miettimään, niin jo mielessäni ajattelin, kuinka mummu neulaillut lapsenlapselleen ja nyt hukassa arvokas tekele.
Vai onko kenties isän tai äidin lapsuudesta jopa, vai vielä kauempaa.


Paljoa ei multaa tarvita, ja mansikkakin on työntänyt maan sisästä ensimmäisen lehtensä aurinkoon betoniviidakossa.


Kesken työpäivän känny soi. 
Tytär siellä soitteli, että jos kurkkaat ikkunasta, ollaan juuri ohi marssimassa ryhmän kanssa. 
Suloiset pikku hälyliiviläiset. :)


Bussia odotellessa kotiin päin, silmiini osui hienoja yksityiskohtia vastapäisestä seinästä.


Kotona Espoossa päätin kiertää metsän kautta.
Hyvä niin!
Helsingin katupölyjen jälkeen oli ihanaa katsella vihreää ja kuunnella lintujen konsertointia ja hengitellä raikasta ilmaa auringon paisteessa.





sunnuntai 8. huhtikuuta 2018



 Keväitä, kesiä, syksyjä ja talvia tulee ja menee.
Kallio on.
Vielä sitä eivät kesämeren aallot sivele ja hio suolallaan.
Vielä se vain on ja kuin tuossa odottaisi ystävänsä liikettä, joka siitäkin eläväisemmän tekisi.

torstai 5. huhtikuuta 2018



Aamun sumussa salaisuus.
Linnutkin hipihiljaa.
Kostea lämpö houkuttelee kevättä peremmälle.


Tomaattivauvani ovat päässeet yhteisestä ituastiastaan omiin, sanomalehdestä taittelemiini tuokkosiin.





Mitä hittoa, löysin pinterestistä omia kuviani,wau!
Internetin ihmeellinen maailma.
 Niitä oli pintattukin.
Amatööri täällä oli haljeta ylpeydestä, kun ovat luomukuvani kelvanneet.
Näkyi siellä teidän tuttujenkin kuvia.
Mutta asiani oikeastaan oli, että löysin Schjerfbeckin kauniista maalauksesta (jota en ole ennen nähnyt ) kuvan.
Kuinka joku osaa maalata näin.
Lilluin puoli päivää tästä kuneudesta.

Hyvää, keväistä viikonloppua! <3


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018



 Sydämellinen "merenneito" Ansku Tuulta ja Tyrskyjä-blogista,
haastoi minut miettimään 5 x 3 hyvää asiaa.


 Kolme hyvää asiaa päivässäni:

Vastaan tähän arkipäiväni kolme hyvää asiaa.

- Joka-aamuinen pieni, tärkeä hetki pöydän äärellä ehostuksen jälkeen,
kun hörpin hiljaisessa aamussa n.06.05 kamomillateetäni ja viiteen minuuttiin
minulla ei ole kiire mihinkään.

- Töissä kollegan oikea kohtaaminen-ihmisenä-ei niinkään työasioissa.

-Se ihana tunne, kun kävelen bussilta kotia kohti ja oma aikani on alkanut.
Kotona odottaa jokaikinen päivä jotain herkullista päivällistä valmiina, jonka kuopukseni kikkarapää on loihtinut.


 Kolme hyvää asiaa minussa:

- Kunnioitan jokaisen omaa elämää, niin kuin toivon omaani kunnioitettavan.
En oikeastaan edes osaa yrittää koulia ketään.
 Hyväksyn elämääni kuuluvat ihmiset sellaisenaan.
 Me jokainen olemme omanlaisemme.
Minua on joskus tästä hiukan moitittukin, että voisin olla vaativampi erinäisissä tilanteissa.

- En unohda koskaan minua kohtaan pyyteettömästi osoitettua hyvää.
 Tällaisille ihmisille olen ikuisesti lojaali. Ystävää en petä ikinä.

- Olen pienestä asti seissyt aina kiusatun tai heikon puolella. En kerta kaikkiaan siedä
heikomman, ihmisen tai eläimen huonoa kohtelua.


Kolme hyvää asiaa elämässäni:

- Persoonallinen lapsuudenkoti hyvässä ja pahassa, jossa minusta muovautui vahva minä.
Olen niin monesta asiasta kiitollinen tässä asiassa.

-Tärkeinpäni, rakkaat lapseni ja pitkä elämänjakso Kreetalla, joka opetti niin paljon näkemään asioita eri näkökulmista ja arvostamaan eri tavalla.

- Olen saanut olla suht terve ja vietämme mukavia, omannäköisiämme keski-iän hetkiä isännän kanssa kahdestaan. Niin rakkaassa mummulassani kesäisin kuin kaupungissa talviaikaan.
 Elämääni kuuluu myös hyvä ystävätär.


 Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

- Kesää odotan kuin kuuta nousevaa!
Tähän jäinkin nyt pohtimaan, koska mitään ei ole suunnitteilla, josta voisin tässä mainita kohokohtana.
Taaksepäinkään katsomalla en löydä aivan erityisiä huippuhetkiä.
Koko vuosi on vielä suuri kaunis mysteeri.
Vastaankin tähän, että aivan varmasti vuosi tuo tullessaan kolme hyvinkin hienoa ja hyvää asiaa vielä, jotka erottuvat muista, niinikää kyllä hyvistä asioista hiukan spesiaalimpina.


Kolme hyvää asiaa blogissani:

- Aivan ehdoton ykkönen tämä blogiyhteisö, jota saan tavata täällä blogissani.
Olen saanut tutustua upeisiin naisiin, niin erilaisiin.
Olen oppinut luontoasioista valtavasti uutta kommenteista, saanut kannustusta ja tuntenut itseni hyväksytyksi yhteisön jäseneksi.
Tämä kanssakäyminen on rikastuttanut elämääni valtavasti, siitä on kummunnut tärkeä harrastus.
 Joku saa minusta runoilijan, joku syntyjäsyviä pohdiskelijan, joku taas suunnittelijan tai biologin esiin.
Täällä liikkuu niin paljon hyvää ja inspiroivaa energiaa.

-On mahtavaa olla oma itsensä ja  pistää täällä blogissa luovuutensa lentoon.
Huomata, että kiinnostan ihan omine juttuineni ja kuvineni kuukaudesta toiseen.
Ihminen kaipaa onnistumisen tunteita elämässään, vastavuoroisuutta.

-Tämä blogini on nyt se oma pieni putiikkini, josta haaveilen.
Täällä on minun näköistäni ja täällä voin somistaa ja laittaa omasta mielestäni nätiksi.
Leikkiä väreillä ja tunnelmilla.



Kiitos Ansku vielä kivasta haasteesta!

Itse toivon, että mahdollisimman moni nappaisi tästä haasteen taskuunsa!
Olisi kiva tulla vierailulle vastauksianne lukemaan! <3



 Mukavaa pääsiäisen jatkoa! <3


 Ja huhtikuuta! Ajatella, huhtikuu alkoi juuri. :)