torstai 14. heinäkuuta 2022



Tämä kesä on mennyt minulla syvälle ihon alle ja sielun sopukoihin.
Olen aina rakastanut kesää,
mutta juuri tällä nimenomaisella on ollut joku syvempi merkitys.
Olen mietiskellyt,johtuuko mahdollisesti ahdistavista pandemiavuosista.
Kun olisi luullut,että koko maailma jakaa saman mikroskooppisen pienen,
mutta valtavan uhan ja puhaltaa samaan hiileen sen taltuttamiseksi.
Mutta ei riittänyt tämäkään järkytys,
naapurissa suuruudenhulluus roihahtaa sodaksi Euroopassamme.
Kaiken tämän käsittelemiseen on tarvittu paljon voimavaroja.
Kesäluonnossa löytynyt kirkkaasti se kontrasti pahan ja hyvän välillä,
elämän suuremmat sävelet,kauneuden ydin.
Siksi tämä kesä on ollut erityinen.


Kun itse ei voi kertakaikkiaan ymmärtää sokeaa vallanhimoa miltään kantilta.
Ja sitäkään ei voi ymmärtää,kuinka paljon tuskaa ja kärsimystä voi yhden,
universumin edessä pienenpienen ihmisen ylikorostunut ego saada aikaan.
Tuhannet ja taas tuhannet pantu taistelemaan 
jonkun säälimättömän mielenliikkeiden mukaan.
Valtikkaa heiluttava on syntynyt tänne aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä,
äitinsä haarovälistä.
Miten kehittyy ylikorostunut omanarvontunne?
Miten rakennetaan autoritäärinen valta?
Minkälainen ihmisluonne siihen halajaa?
Miten ylipäätään yksi ihminen voi nousta niin suureen valtaan?
Missä vaiheessa häviää nöyryys elämän edessä ja rakkaus ja kunnioitus elämää kohtaan,
ja muuttuu mistään piittaamattomaksi vallanhimoksi?


Näitä olen mietiskellyt kesän aikana.
Kun omassa rinnassa heläjää kaiken kauniin edessä.
Kaiken pienenpienenkin yksityiskohdan.
Perhosen siiven isku,siiven kaunis metallinhohto ilta-auringossa.
Pienten siivekkäiden iltayön karkelot peltomaisemaa vasten.


Kirkas kastepisara vihreällä lehdellä aamuaikaisella tai sateen jälkeen,
kottaraisparven lentoonlehahdukset pellolla,
kun kymmenien lintujen uloimpien siipisulkien kärjet hohtavat kultaa,
 auringon siivilöityessä niiden läpi,lintujen tehdessä yhtäaikaisia lentokäännöksiä suurena parvena.


Pieni leppäkerttu,joka kipuaa korren päähän ja levittää sekin kauniit läpinäkyvät siipensä lentääkseen ison kiven juureen.
Pääskysten elämäniloinen lentotaiturointi iltataivaalla.
Kaunis metsämansikka,joka pilkistää pientareen heinien alta auringonpaisteessa,
Muurahainen,joka kortta kuljettaa.


Kaikella luonnossa tarkoitus,kauneus ja elämä.
Katsooko itsevaltias koskaan luontoa tällä silmällä,
näkeekö kaikkeuden ja kauneuden.
Epäilen,että ei.
Ei kukaan,joka ymmärtää elämän,luonnonkauneuden,voi tehdä hirveitä,
tuhoisia päätöksiä,unohtaa kaiken omien päämääriensä edessä.


Itse kun nöyränä ja onnellisena tuolla tutkii ja ihastelee,
on niin hyvin vaikeaa ymmärtää,
että tänä kesänä istutaan pöydissä hiomassa sotastrategioita,
suunitellaan tuhoamista ja pahaa.
Maailma näyttäytyy tänä päivänä kovin pelottavalta,
kaikin puolin.

Ja kun se ihmisen suuri onni olisi siinä,
ihan silmien edessä,
pienestä sadepisarasta heijastuvassa kesämaisemassa.


lauantai 2. heinäkuuta 2022

 

Huh,huh,hillittömän helteistä heinäkuuta kaikille!

🍉🇫🇮🌼❤



perjantai 24. kesäkuuta 2022



On juhannus,


suvijuhla suuri!
Sitä kukka kuiskaa,

sitä laine läikkyy,
sitä kertovi kesäinen kirkkaus.

Puut taipuvat puolehen maan:
sinä vihreä virpi,

sinä heilivä heinä,
yhdessä juhlitaan!

Ja oksilla miettivän männyn,
lehvillä leppeän koivun,

yllä välkkyvän aallon,
alla siintävän taivaan
helkkyvi riemastusta,

ilolintujen kirkkahin kuoroin
kyllyyttä kesäisen onnen -

koko luonto laulaen juhlivi juhannusta!


(Juhannuslaulu - runo laulujuhlaan - Kaikuja Hämeestä : 

Hämäläis-osakunnan albumi no 7, 1908)

Tämän juhannuslaulun myötä toivotan kaikille täällä piipahtaville,
 mitä ihaninta keskikesän juhlaa,
Mittumaaria!
<3

lauantai 18. kesäkuuta 2022



Heipparallaa!
Tänään sadepäivän ratoksi piti tänne blogiin tulla puuhastelemaan.
Hiljaistahan täällä on ollut omien postauksien kanssa,
 ja muissakin seuraamissani blogeissa vietetään hiljaiseloa.
Eihän se tietenkään ihmekään ole,kesä kukkeimmillaan,ihanaa!
Minäkin olen maalla päässyt käymään jo kahdesti,
ensin isännän,sitten tyttären ja pikkumiehen kanssa.


Silmänruokaa ei nyt tarvitse kaukaa etsiä,
sitä on ihan joka puolella.
Olen tänä vuonna erityisen innoissani ja onnessani tästä kesästä.
Ja kesä mielestäni onkin erityisen ihana tänä vuonna,vihreä,vehreä ja hyvin runsas.


Miljoonat,triljoonat kukat kisaavat kauneudesta ja kaikki ovat lopulta voittajia.


Olemme pienen tyttärenpojan kanssa tutkineet luontoa ja ötököitä maalla aamusta iltaan.
Mummi on niin tyytyväinen,että häntä kovasti kiinostaa.
Kimalaistakin pääsimme lähemmin tarkastelemaan,
kun oli ressukka täräyttänyt itsensä päiviltä auton tuulilasiin.


Minusta kaikki on jotenkin tällä hetkellä niin uskomattoman kaunista,
etten oikein osaa sitä sanoin kuvata.
Aamuisin ensimmäinen ajatus on,että ai niin,nyt on kesä!


Kesällä on suloista saada olla maaseudulla.
Kuulla kaikki luonnon äänet selkeinä,ilman kaupunkiympäristön melusaasteita.
Tyttären kanssa ihastelimme iltaisin maaseudun oikeaa hiljaisuutta.

Kotona kaupungissa tullut kaikenlaista puuhailtua.Tämän ihanan kesän kunniaksi laitoin parvekkeenkin kuntoon tänä vuonna.Pari vuotta mennyt,etten ole viitsinyt,kun vietän aikani mielummin maalla.Mutta,on tuonne parvekkeellekin kiva mennä riippumaan riippumattoon ja hoitamaan pientä parvekepuutarhaansa.


Minulla kasvaa siellä itse kasvattamiani härkäpapuja,
persiljaa,kesäkurpitsaa ja samettikukkia.


Myös tomaattia kasvatin,mutta aloitin liian aikaisin ja niiden kasvu pysähtyi.
Nyt parvekkeella ovat selvästi taas alkaneet kasvaa,mutta saas nähdä ennättääkö tomaatit kypsyä,niin pienet taimet ovat edelleen.



Olen niin tyytväinen äitienpäivä-tuoksupelargoniastani,
jonka ostin itselleni samalla kun vein mutsimuikkusellekin.
Olen onnistunut tappamaan jokaisen tähänastisen tuoksupelargoniani,
joko kastellut liikaa tai liian vähän.
Tämä nyt toistaiseksi näyttää tyytyväiseltä, kaksi kukkaakin siinä on.


Aiemmin askartelin kirpparilta löytämästäni kylpyhuoneen peilistä 
olohuoneeseen peilikoristeen.
Tytär oli puolestaan löytänyt kirpparilta saumalaastia,jota sain,
ja siihen upposivat helmet mukavasti.
Tykkään itse tästä kovasti,mukailee tuota vihreänturkoosia linjaa,jota suosin.


Tänään aamupäivällä pistin sadetakin niskaan ja otin mukaan suurimman sontsan,
hyppäsin bussiin ja matkustin Suomenojan kierrätyskeskukseen.
Löysin pikkumiehelle eurolla hurmaavan Vaahteramäen Eemeli mössykän.


Puutarhaliikkeen hävikkiorvokit maksoivat kierrätyskeskuksessa 0,80e kpl,
mukaani lähti neljä.
Istutan ne tuohon turkoosiin paperinarukoriin ja uskon,
että minulla on loistelias orvokkipuska myöhemmin pikkurahalla.


Kerään kesäteetä taas kokoon.
Tällä reissulla maalle kuivasin mustaviinimarjan lehtiä,minttua,liilaa ja valkoista sireeniä,metsäkurjenpolven kukkia,voikukan terälehtiä.
Jatkan keräämistä ja kuivaamista koko kesän,sitä mukaa kun uutta kuivattavaa nousee.
Ja yrttiteehen tarvitaan haudutuspannu,jota olenkin nyt etsinyt kirppareilta.
Tänään tämä söpö valkoinen litran pannu sydänkuviolla ihastutti minut,
maksoi kokonaiset 2e.


Olen aina myyty,kun löytyy 70-luvun liinavaatteita.
Ihanat tyynyliinat maksoivat euron kipaleelta,tulee niin lapsuus mieleen.

Ruukkuja tarvitsee aina.Tämä vihreä,reiällinen ja alulautasellisen kustansi 2e.

Olipa kiva päivittää välillä blogiakin,vettä lossottaa ulkona,minä menen kohta saunaan! :)

Inspisavihkoon varmaan joutuu kohta laittamaan myös uuden kesäkuun päivityksen,

niin kauniita kuvia odottamassa sommittelua.

Voikaa hyvin ja nautitaan tästä upeasta kesästä!!!

<3



 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022


"Äitiiiiiii!!!"
"Isiiiiiiii!!!"


"Odotteleppas siinä nyt vaan ihan kiltisti."


"Tässä menee nyt vielä hetki,eikä marina auta yhtään.
Kun minä olin poikanen odotettiin ihan hiljaa ja nätisti."


"Mutta mulla on taas nälkääääääää!"


"Mikä maksaa?"


Toisaalla:


"Mä en saanu yhtään,äitiiiiiiiiiiii!!!
Epistääääää!!!


sunnuntai 29. toukokuuta 2022


Sateisena päivänä metsänäkymä on kuin vihreää hehkuva tapettiseinä.


Märkä metsäluonto tuoksuu vahvasti raikkaalle havulle.
Rakastan sitä ja tulen siitä hyvin onnelliseksi.


Sateet tekevät nyt hyvää,vehreys säilyy pidempään.


Kuinka oikein tuntee omankin hengityksensä helppouden kosteassa säässä,
siitepöly on painut maahan.


Sateen jälkeen saa herkutella vihreän eri sävyistä,ne loistavat!


Tuntuu siltä, että kasvuryöpsähdyksetkin voisi nähdä jopa paljaalla silmillä.


Harakka rukka oli tainnut saada punkin ohimoonsa tienvierus ruohikossa tonkiessaan.


"siellä valkolatva tuomi ahon laitaa reunustaa"


Vihdoin!
Tätä olen odottanut.Pienen punarinta kullan kohtaamista.
Hällä oli jo poikasten ruokinta meneillään.
Onko söpömpää!


Väriteema jatkui katajaan iskeneellä sienitaudilla,katajanruosteella. (Klik)
En ole tätä ennen nähnytkään.
Oli iskenyt lumen painosta syntyneisiin vauriokohtiin.
Todella paljon paksuja männynoksia katkennut,
 ja kokonaisia katajia haljennut keskeltä viime talvena.


Sateista nyt vielä vissiin kuukauden verran,
heinäkuu ja elokuu nautitaan lämpimästä.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
<3