lauantai 16. marraskuuta 2019


Sinivalkoista-haaste 2019.

Olen muistaakseni jo parina vuotena osallistunut tähän Puutarhahetki blogin Tiiun haasteeseen,
jossa Itsenäisyyspäivän lähestyessä,
 kootaan sen kunniaksi sinivalkoisia kuvia blogeihin.
Omat kuvani ovat kronologisessa järjestyksessä tältä vuodelta.
Olipa ihanaa käydä koko kuluva vuosi läpi kuvia katsellen!
En haasta ketään erityisesti,
 mutta niin mukavaa tämä oli, 
että ota ihmeessä tästä kivasta haasteesta koppi!

Alla Tiiun ohjeet osallistumiseen:


Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)








































tiistai 12. marraskuuta 2019


Selvisi sitten sekin miksi piha-alueemme marjoja notkuvat pihlajat
 ovat saaneet pitää marjansa,
 vaikka aiemmin näin tilhiä muualla.
Arvoitus ratkesi kun näin tilhet pihallamme tänään.
Kovasti kyllä yrittivät pihlajiin,
mutta pihapoliisi harakkammepa on päättänyt,
että marjat ovat sille itselleen talven varaksi.
Kun tilhiparvi oli vallannut yhden pihlajan,
harakka lennätti ne heti pois.
Tilhet odottivat muissa puissa,
mutta ei strategiasta valmista näyttänyt tulevan. 
Olenkin ihmetellyt
 kun harakka istuu päivittäin tuossa vastapäisen talon katonkulmalla.
(näen sen parvekkeen ikkunan läpi)
Sehän sieltä pitää huolen,
ettei valtakuntaansa eksy marjavarkaita.

Tänään kävelyretkelläni
 kohtasin erään linnun ensimmäistä kertaa elämässäni.
Luulin sitä ensin puukiipijäksi,
mutta kameran linssin läpi se paljastuikin harmaapäätikka naaraaksi.
Tämä kävi myöhemmin ilmi mutsimuikkusen lintukirjasta
 ja varmistukseksi vielä omasta googlettamisestani.
Samalla lailla kuin puukiipijäkin,
 se hyppi puunrunkoa ylös etsien ravintoa.
Aina yhtä mielenkiintosta pongata uusia lajeja!

Aurinkoisia päiviä viikkosi varrelle!<3













lauantai 9. marraskuuta 2019


Tänään kuulemma kerätään instagramiin kotoilukuvia.
Minä en instassa ole, joten kotoilen täällä blogissani. :)
Ihana päivä ollut kotoiluun.
Ei minua tihkusää olisi kävelyltäni ulkona pitänyt pois,
mutta täällä kotosalla on ollut niin paljon mukavaa puuhaa,
että ulkoilu jäi tältä päivältä.
Kotoilu tuntuukin sitä mukavammalta,
mitä tylsempi ilma ulkosalla.
Taustalla rauhallista musiikkia, 
tuikkukynttilät.
Pölyjäkin on ollut mukava aikatauluttomasti pyyhkiä.
Ikuisuuskohteitakin on nyt täällä vähemmin,
kun niitä oikein innostuu järjestelemään.
Kohta saunaan!

Mukavaa viikonloppukotoilua! <3

Korpikuusen kannon alla
on Mörri-möykyn kolo.
Siellä on koti
ja siellä on peti
ja perheellä pehmoinen olo.










torstai 7. marraskuuta 2019


Eilen illalla kuvasin pelargoniani joka innostui kukkimaan uudestaan, 
vaikka-tai ehkä juuri sen takia,
 leikkasin sen kesäkukinnat maljakkoon kasvin talvilepoa varten.

Myöhemmin piti kaivaa kamera esille kauniin iltataivaan vuoksi.


Iltarusko tiesikin lumisadetta yöksi!
Rullakaihdinta ylös vetäessäni aamulla, silmät menivät selälleen!
Otin metsätiellä kuvia,ah niin virkistävän talvisesta maisemanäkymästä
mennessäni tilkitsemään mutsimuikkusen vetävää makuuhuoneen ikkunaa.
Muikkunen oli mitannut 16 astetta kerrostaloasuntonsa makuuhuoneessa,
ja asiallehan piti jotain tehdä.
Tasan eivät käy onnenlahjat.
 Minä täällä potkin hikipäin peittoa päältäni öisin,
ja äitee miettii pistävänsä pipoa päähänsä nukkumaan mennessään.
Toivottavasti eliminoin ongelman, ainakin suurimmilta osin.
En ikimaailmassa olisi uskonut, että näin sanon jo marraskuun alussa,
mutta taas tuli jouluinen olo tuosta lumesta. :)

Mukavaa lähestyvää viikonloppua! <3












tiistai 5. marraskuuta 2019


Askartelua.

Minulla tuli idea viime vuoden hittikoristeesta, valotaulusta.
Ajattelin, että leikkaan lehdistä vuoden aikana erilaisia, kauniita talo-kuvia
ja sommittelen niistä joulukoristeen jonka päälle pistän valonauhan roikkumaan.
Huomasin jo pian, että tauluja tulee kaksi,
kaupunki ja maalaisnäkymät.
Liimasin kuvat kahdelle, samansuuruiselle taulukankaalle,
joihin oli jäänyt kesken tyttäreni ja minun yhteisen akvarelli-illan 
tuotokset jo kauan aikaa sitten.
Olipa lystiä leikkailla ja liimailla! :)




Uusi valonauha vain pitää hankkia jouluksi, tästä palanut usea ledi.


En olekaan pitkään aikaan kuvannut inspisvihkoani tänne blogiin.
Pistetään nyt kolmelta edelliseltä kuulta kun sopii aiheeseen.
Tämä kauniiden kuvien yhteensommittelu on yksi lempipuuhistani.

Mukavaa viikon jatkoa!<3






sunnuntai 3. marraskuuta 2019


Kaksi täysin erilaista tunnelmaa koin tänään kävelylenkilläni.
Rannassa maisema oli harmaan sumun peittämä.
Sitä oli rantakallioilta kaunista katsella.
Niin tyyntä ja hiljaista,
että se vaikutti omiinkin fiiliksiin rauhoittavasti.
Ihmisiä oli tosi vähän liikkeellä näin sunnuntai päiväksi,
ehkä pieni sumutihku ei houkutellut ulkoilemaan.
Aiempien vuosien lempivärini, 
jotka kaikki olivat rannan maisemissa edustettuina ja pysähtynyt tunnelma
 tosiaan rauhoittivat mieleni täydelliseen zen-tilaan.
Huomasin, että jopa askeleeni hidastuivat.










Ja sitten!
Useamman vuoden odotus palkittiin aivan odottamatta!
Lastentarhan seinustan koristepihlajaan lehahti tilhiparvi!
En tiedä, olivatko nämä marjat erityisen haluttuja niiden kesken,
koska pihlajanmarjoja on nyt paljon joka puolella,
mm.pihamme pihlajat notkuvat marjoista,
mutten ole nähnyt tilhistä vilaustakaan.
Näitä marjoja ne hotkivat, minkä kerkesivät.
Ja näkivät vaivaa tehdäkseen niin.
Niistä huomasi, 
etteivät ne ole viettäneet vuottaan asutusten lähistöllä.
Ne lensivät pois koristepihlajasta pienemmästäkin häiriöstä lähistön muihin puihin
ja kun tilanne rauhoittui taas, lensivät takaisin herkuttelemaan.
Olin aivan tohkeissani!
Kuinka zen-tilani muuttuikaan energiseksi riemuksi äkkiarvaamatta!
Valkoista tiiliseinää vasten punaiset marjat ja värikkäät tilhet
olivat piristävä näky.
Kuvat eivät ole kovin laadukkaita,
koska ei tullut mieleenkään häiritä niitä lähestymällä,
napsin kuvia kaempaa.
Nopeasti punaiset marjat katosivat parempiin suihin ja marjarangat vain jäivät jäljelle! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3










lauantai 2. marraskuuta 2019


Keinutan, kuuntelen, sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on, jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää, siellä on monta kynttilää.
Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.
Yötä vasten vaikka lähdet, jatka vain vaikka on, se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa, laivaan mun laulujen, sä kuljet tietäen, ettet pelkää pimeää,
siellä on monta kynttilää.
Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.
Ethän pelkää enenpää, siellä on monta kynttilää.
Nuku vain, jos väsyttää, vielä valvon vierellä.
Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu, on mulle, että siellä on kaikki sulle.
(Paula Vesala, Mariska)


Muistorikasta Pyhäinpäivää.