sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

 


Minun rairuohoni pääsiäisenä oli syötävää krassia,
 jonka voimakkaaseen, rucolamaiseen tuoksuun kupin keramiikkakoirakin työnsi kirsunsa.
Kaikki mullan alta työntyvä, uusi ja vihreä, soittelee nyt sieluni kesänkaipuun kieliä.


Pitihän niitä keltaisia pieniä narsissejakin ostaa, vaikkeivat päivää paria kauempaa jaksa kauniina. Pitää niistä sipulit säästää ja siirtää maalle syksyllä multiin.


Mutta nyt siihen pääasiaan, mieltä niin virkistävään ja jännittävään puuhaan, kukkien ja hyötykasvien esikasvatukseen. Keräilin lopputalven litran tölkkejä, joista leikkasin reilun kolmanneksen pois, puhkoin terävällä veitsellä pohjiin reikiä ja asettelin tölkit muovikaukaloon.

Tytär kyyditsi äiteen hakemaan kylvömultaa hiukan pidemmältä, kun ei sitä kotikulman marketista saanut. Nyt riittää ensi vuodeksikin. Ison, 30 litran säkin sai yhtä edullisesti, kuin 10 litrankin (jonka vähintään tarvitsin) Rustasta.

Keräsin kaupan siemenistä viime keväänä itse kasvattamistani samettiruusuista syksyllä siemenet talteen. Saman tein härkäpavun kanssa. Talven aikana keräsin ja kuivasin siemeniä myös tomaateista. Mutsimuikkunen oli ulkoillessaan löytänyt erikoisen pensaan, jossa erikoinen pieni hedelmä, senkin siemeniä upottelin multaan. Maalla naapurin rouvalta saamastani jättikurpitsasta säästin myös siemeniä ja kaupan myskikurpitsasta. Kaupasta ostin keltaisen ja oranssin isoköynnöskrassin ja hajuherneen siemeniä.

Salaatin ja pavut kylvän suoraan lämpimiin multiin maalla myöhemmin. Retiisiä ajattelin myös tänä vuonna taas laittaa ja tietenkin perunaa.

Ostolistalla vielä ainakin myös kesäkurpitsan, auringonkukan, kehäkukan, ruiskaunokin siemenet. Ja himottelisi myös suurempi pussillinen kotimaisten perinneketokukkien siemeniä, joista voisi perustaa pienen kukkakedon pörriäisille.

Tölkit peitin kelmulla kun asetin kaukalon ikkunalleni, johon paistaa koko päivän aurinkoisina päivinä.


En ollut uskoa silmiäni, kun ensimmäiset tomaatinidut työntyivät mullasta kahdessa päivässä! Tämän tomaatin kasvun ja sadon juuri toivoisin niin onnistuvan. Ostotomaatti, joka on hauskan ja käytännöllisen muotoinen, pitkulainen. Siitä sai niin hyvin ja käytännöllisesti tasaviipaleita leikattua, ja oli maukaskin lajike. Jos esikasvatus onnistuu hyvin, aion kokeilla sen kasvattamista maalla porstuassa, koska minulla ei ole kasvihuonetta. Porstuassa ainakin pelargonia kukoistaa joka kesä, ikkunoista valoa koko päivän ja kosteutta ja viileyttä öisin.


Myös härkäpapu oli työntänyt samoihin aikoihin itunsa kovan siemenpapupanssarinsa läpi. Harmittavan reunaan papu ajautunut kastellessa, pitänee koulia nopeasti.


Samaan esiinmarssiin ennättivät myös samettiruusun alut. Hauska huomata, että omat siemeneni itivät heti, tölkeissä, joihin istutin kaupasta ostamiani, on vielä autiota.


 Tämä on joka kevät niin hauskaa ja jännittävää puuhaa! Pieniin ituihin muodostuu ikään kuin hyvinkin läheinen suhde. Niitä vaalii ja hiukan kouliikin, ihastelee kasvun etenemistä. Kuin lasta kasvattaisi. Kun itse kasvattamat sitten maalla kukoistavat ja tuottavat mahdollista satoakin, tämä asia osuu johonkin iänikuiseen, maanviljelijägeeniini, onnistumisentunteeseen, että kasvatan itse ruokaani ja kukkasia silmieni ja elintärkeiden hyönteisten iloksi.

Ihanaa keväistä uutta viikkoa!❤❤


keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Keväisessä metsässä peuran jäljillä. 

Meillä täällä Saunalahdessa kinokset alkavat olla "menneen talven lumia". (kerrankin osui sanonta paremmin kuin hyvin kohilleen). Lähimetsässä oli pitkästä aikaa niin kiva käyskennellä ja tutkia ympäristöä. Sinne ei vielä hetki sitten ollut menemistä tiivistyneen lumen liukkauden takia.

Mustarastas herra lauloi niin kauniisti puussa ja rouva kuuli siitä kevään kaihokkaan kutsun mustikanvarpujen seasta. Minusta se selvästi kuunteli.

Hieno tuollainen hopeinen kelo sinistä taivasta vasten?

Kuljin peuran jäljillä. Se oli liukastunut samassa kohtaa kuin minäkin sitten liukastuin, jos olisin ollut hiukan tarkkaavaisempi, olisin huomannut repsottavasta sammaleesta olla varovaisempi. No, onneksi tuli vain pieni pitkä askel, ei kaatumista. Näin edetessäni muitakin merkkejä siitä, että se oli aiemmin kulkenut samaa polkua.


Näistäkään lumista ei ole enää jälkeäkään, kaikki on jo valunut mereen.



 Viimeisistä, aurojen kasaamista, suuremmista kasoista paljastuu jänniä myyrien ja hiirien onkaloita.


Vaikka taivaalle kerääntyi pari päivää sitten kovin kesäisen ukkosmyrskyn kaltainen mustien pilvien rintama, lumitihku jäi n. kymmenen minuutin pituiseksi, eikä tuonut meille takatalvea tällä kertaa.


Kuikuilen jo kovasti Päijät-Hämeen pitkänajan säätiedotteita. Ajatukset harhailevat jo kesäpaikan suunnalla.Onkohan siellä jo täysin sulaa pihassa. Kukkiikohan suojaisalla, aurinkoisella navetan seunustalla jo kevätkaihonkukkani, huutelevatko kurjet jo lähipelloilla, tutkiikohan sinitiainen pönttöä, vai onko jo liinavaatteiden tuuletushommissa.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Hyvää loppuviikkoa!<3


maanantai 5. huhtikuuta 2021

 

Mietiskelin eilen tätä hienoa kevään aikaa, kun kuljin tuolla luonnossa. Uuden alkua. Me aikaan sidotut ihmiset olemme joskus keksineet ja päättäneet, että vuosi alkaa tammikuussa, sydäntalven aikaan. Eikö olisikin loogisempaa, jos vuosi alkaisikin vaikkapa maaliskuusta? Oikean uuden alun aikaan, aikaan, kun luonnonkin elonkaari alkaa herätä uuteen nousuun. Luonto itsehän toteuttaa jatkuvaa, kutsuttakoon sitä nyt vaikkapa ympyräksi, koska mikään ei muutu, vuodenajat seuraavat toinen toistaan, aina samanlaisina ja kuitenkin hiukan erilaisina. Me ihmiset olemme valjastaneet kaiken tähän aikakäsitykseemme, vuodenaikojen jaoitteluumme. Kun keväällä tuleekin takatalvi, se on luonnon syy. Luonto vikuroi, vaikka sillä ei todellakaan ole mitään aikarajaa kaiken tapahtua. Mietin, että mitäpä jos vuosi päättyisikin tammikuun ja helmikuun yleensä luonnoiltaan tuimiin pakkasiin ja maaliskuu aloittaisi uuden kierron kuin Sibeliuksen Finlandiassa se auringonnousukohta, se heleä ja kirkas. Olisiko tässä mielestäsi samaa logiikkaa kuin omissa mietteissäni olisi? 😊

Summa summarum, tuskin on paikkaa, johon voisin ideastani lähettää ehdotuksen. Eiköhän näillä muinoin päätetyillä mennä vastakin. Palatakseni vielä tuohon uuden alkuun. Totta, luonnolle kevät on uuden alku. Aika uusien kasvien nousta, tosin edellisen vuoden kasvuston juurille. Uusien lehtien puhjeta puihin, tosin puu on siinä ollut jo vuosia. Uusien poikasten syntyä jne. Jos oikein syvältä miettii, niin onko luonnossa loppuja ja alkuja, vai onko kaikki tosiaan vain yhtä hienoa jatkumoa, toistoa, sitä ympyrässä pyörimistä, ikiliikkumista? No meidän käsityksessämme on, koska me ihmiset olemme valjastaneet kaiken aikaan,vuoden alkuun ja loppuun. Tykkäämme puhua uudesta alusta, se antaa ikäänkuin mahdollisuuden muuttua uudeksi. Puhdistautua paheistamme jne. Kauppahan tästä uuden alun ideologiasta ottaa kaiken irti. Ei ole sattumaa, että kevät on uuden alun mainonnassa kultakautta.Vaan mikä meissä keväällä muuttuu? Siis rehellisesti. Ei juuri mikään muu kuin se, että pyyhimme pitkän talven pimeäntomut harteiltamme, piristymme ja katsomme luottavaisina eteenpäin, onhan kesän valo ja lämpö tuloillaan. Tuskin minä olen esimerkiksi yhtään sen paremmalla itsekurilla varustettu maalis/huhtikuussa, kuin olin marras/joulukuussakaan, silmänlumetta. Tästä johtuen se maaliskuussa ostamani kuntöpyörä jäi pölyttymään nurkkaan heti toukokuussa silloin kauan aikaa sitten, tästä johtuen se kansallisopiston kurssi lähti laahaamaan kiinnostavuudellaan samoihin aikoihin, vaikka into pinkeänä sen varasin silloin yhtenä maaliskuuna. Nyttemmin olen vapauttanut itseni kevään uudesta alusta itseni suhteen, nautin ainostaan täysin palkein luonnon puhkeamisesta kukkaansa. Sen tiedän, että tunnen olevani parempi ihminen kesäisin, vähemmän kiukkuinen ja väsynyt, paljon enemmän onnellinen, muuten olen ihan sama itseni, vikoineni ja paheineni. Kesäluonto saa minusta kuitenkin parhaan puolen enemmän esiin.


Tällaisia "hupsuja"minä usein mietiskelen itsekseni, kun tuolla kuljeskelen, saatan käydä pitkiäkin pohdiskeluja mielessäni eri aiheista. Pyörittelen ja väännän, tarkastelen eri vinkkeleistä, yritän tarkoituksella rikkoa totuttua kaavaa ajatella asioista. Olen ollut tässä asiassa omalaatuinen jo pienestä pitäen.

Tänään täällä Espoossa tulee vettä kaatamalla, n.kymmenen boforin tuulella ratsastaen. Että tuskin lähden uusia pohdiskelemaan luonnon helmoihin. Multasäkki kauniiseen käteen ja maitotölkkien uumeniin uutta kasvua tulemaan!

Sinulle toivottelen rauhaisaa toista pääsiäispäivää, kiva jos jaksoit lukea loppuun asti näitä rönsyileviä ajatuksiani!❤

tiistai 30. maaliskuuta 2021

 Neulasmetsissä, oksien alla
kostea sammal nukkuu.
Unisten purojen reunamalla,
maanteillä, metsissä oksien alla
huolen hiukkanen hukkuu.

(Helvi Juvonen-tuhka ja sammal)

Kärsin poskiontelovaivoista tällä hetkellä, ei liity koronaan, on jo hieman kroonistunut vaiva, joka kiusaa näin katu/siitepölykausina. Eilen iltasella otsaa jomotti tämän vuoksi. Olin ihmeissäni kun löysin netistä vaivaan kotihoitokeinon ja se toimi! Etusormella ja peukalolla painetaan silmien välistä, nenänvarren tyvestä kunnon otteella 30 sekuntia kolme/neljä kertaa välissä irti päästäen. Toinen tyyli on löytää päästä poskionteloihin vaikuttavat akupisteet. Sama sormiote nenän tyvestä, ja toisen käden sormilla ja kämmenellä niskasta vastaava sormiote ja painetaan minuutin kerrallaan. Tympeä jomotus poistui kun toimitin kummatkin peräkanaa ja tunsin kuinka tukkoisuus poistui kun nenä alkoi vuotaa ja oli heti helpompi hengittää.


 Kotikonstien lisäksi mikä olisikaan parempi paikka vaivanpoiston viimeistelyyn kuin kostea keväinen metsä! Vetelin syviä henkosia ystävieni havupuiden tarjoamaa luomulääkettä. Vihreä kosteus oli myös namia silmille. Katupöly ja lepän siitepölykin oli piesty maahan eilisen sateen jäljiltä.

Lumikinoksista on täällä kohta muisto vain, ihmettelen tätäkin, kuinka nopeasti se sitten loppujen lopuksi tapahtui, kun lunta oli niin valtavat määrät. Öiset plusasteet ovat tähän luultavasti suurin syy. Ja eilinen ja tämänaamuinen sadekin.

Vietin kaikin puolin gourmetviikonlopun tyttären ja vävypojan kotona, tyttären ja pienen kultsin ja Riko koiran seurassa, vävypoika oli remonttihommissa. Mummia hemmoteltiin maukkailla aamupaloilla ja muilla herkuilla. Kaikista ihaninta oli tietysti herätä kahtena aamuna pienen iloisen pojan hymyyn, sylittely ja leikki ja kiireetön oleminen hänen kanssaan. Itselleni ihan uusissa maisemissa ulkoilukin oli virkistävää. Rikon kanssa nukuimme suloisesti pylly vasten pyllyä sohvalla.Tyttärellä sama koronastrategia kuin minulla, siksi uskallamme tavata.


 Noin 30-vuotta sitten Kreetalla itse omille lapsilleni askartelemani pääsiäisnoita,
Virpi Varponen, matkusti kanssani ja jäi tyttärelle koristeeksi lapsenlapseni iloksi. Kuva on muista poiketen mustavalkoinen, koska kokoan tyttärenpojalle valokuva-albumia vanhanaikaiseen tyyliin mustavalkoisista kuvista kulmatarroineen hänen ensimmäisestä vuodestaan.

Pienen nukkuessa päikkäreitään parvekkeella, askartelimme tyttären kanssa lisää pääsiäiskoristeita kauniista papereista ja helmistä.Väreistä huomasi kummankin oman maun. :) Yhdessä teimme tyttären sisustukseen sopivia koristemunia lenkillä kerättyihin oksiin roikkumaan(tästä tyttären ottama kuva).Tämä on maailman yksinkertaisin tapa tehdä kivoja paperimunia. Leikkaa vaan munanmuotoisen sabluunan pahvista ja taittelee sitten leikatut paperimunaliuskat keskeltä ja liimaa sivut toisiinsa, lanka kannattaa laittaa ennen viimeisen sivun liimaamista. Mitä enemmän sivuja munassa on, sitä enemmän se tulee munanmuotoiseksi.


Mukavaa pääsiäisen alusviikkoa!



 

tiistai 23. maaliskuuta 2021


Harmaat, kosteat päivät ja pakkasyöt ovat vaihtuneet tuulisiksi ja osin aurinkoisiksikin kevätpäiviksi täällä etelärannikolla.Virkistää tuo keväinen ahava, joskin se myös pöllyttää hienoksi jauhautunutta sepeliä, jota on levitetty joka paikkaan päivinä, jolloin oli pääkallokelit. Puiden ja pensaiden siitepölyä on myös jo ilmassa ja tänään Espoossa olikin huono ilmanlaatu. Kun kävelin takaisin kotiinpäin mutsimuikkuselta, jossa kävin taas hiukan auttelemassa siivouksen kanssa, tuli ihan hiki. Jos Ahvenanmaalla mitattiin plus 14, ei se kyllä kauas taakse jäänyt täälläkään. Hui, kuinka pelotti mennä bussiin, joka oli täpötäysi, yleensä ollut hyvinkin väljää päiväsaikaan. Maskipakko on otettu onneksi melko tosissaan, mutta tietenkin joukossa eräskin nuorempi herra, jolle katu-uskottavuus tärkeämpää, piilotteli kännyineen penkkinsä takana kuskilta ilman maskia, ja naureskeli rohkeuttaan. Kaverinsa fiksuna vieressä maski päässä. Kun nyt ihmiset tajuaisivat, että sitä nopeammin pääsemme kuiville vesille, mitä tunnollisempia olemme joka ikinen näiden määräyksien noudattamisessa. Ja pistäisivätpä rajoille järeämmän meiningin, ettei esim. Virosta, jossa aivan katastrofaalinen tilanne, liikuttaisi melko esteettä edestakaisin työn merkeissä, rakennustyömailla täällä meilläpäin paljon koronaa ja paljon työmiehiä liikkuu edelleen ilman maskia lähikaupoissa, väittäkööt työnjohtajat mitä väittävät, tiukoista säännöistään. Turussakin virus leviää kun opiskelijat matkustaneet Suomen ja kotimaansa väliä. Eihän näistä pienimuotoisemmista määräyksistä ole hyötyä, jos kokonaisuus vuotaa sieltä sun täältä. Saadaan vielä se Etelä-Afrikan muunnos tänne riehumaan, niin kohta ei ole jo annetuista rokotuksistakaan ehkä enää hyötyä ja eikun alusta. Täytyy se myöntää, että koronan marssiväsymystä jo aistittavissa itsessään, ja kiukuttaa ihmiset, jotka eivät suostu rajoituksiin, vaan pitävät tilannetta yllä omalla "minä minä"- tyylillään, matkustelevat, juhlivat porukalla ja elävät kuin koko koronaa ei olisikaan. Tulipahan avauduttua, höyryjä päästeltyä, vaikka olen tietoisesti välttänytkin tätä aihetta postauksissani, kun tiedän, että saattaa käydä juuri näin.😉


 Ja nyt mukavempiin aiheisiin. Ihania varjoja kuvailin yksi päivä kotini seinillä. Viherkasvit kukoistavat auringonvalosta! Mietin, että mistä saisin idätysmultaa, kun en halua lähteä bussireissuille, eikä oman kylän kauppias ole sitä markettiin valitettavasti hankkinut.Onko muilla kokemusta tavallisesta kukkamullasta hyötykasvien esikasvatukseen, että voiko sitä yleensä käyttää, vai onko liian tujua? Alkaa olla nekin mukavat hommelit käsillä. Korjasin paljon siemeniä talteen omista kukistani ja hyötykasveista viime kesän sadosta. Tyhjiä litran tölkkejä alkaa olla joka paikassa, ja tämä "puutarhuri" into pinkeänä. Eipä tällä kertaa muuta kuin mukavaa viikonjatkoa!😊



keskiviikko 17. maaliskuuta 2021


On tällaisia, ja tällaisia päiviä.


Pirteinä pystypäin, nuokkuvina ja hiukan ränsistyneinä, mutta taas pystyssä kuitenkin.


Vaikka ulkoillessani tunsinkin sympatiaa ruskeaa, karissutta joulukuusta kohtaan, jonka joku oli tökännyt lumikinokseen, kuulin taustalta myös tiaisten virkistävän viserryksen.
Lokkien huutelun mereltä, joka vielä on jäässä.
Kevät hiipii hiljaa, salaa, kasvattelee hinkuamme, että osaamme sitten hiukan myöhemmin arvostaa.
Pehmeitä lumirakeita, kuin raesokeria satoi kasvoille, kuin olisi jossain satunäkymässä kulkenut.
Pitää kovasti varoa kurkoittelemasta kohti aikoja tulevia, vaikka niin tekisi mieli,
jos niin tekee, odottelu käy tukalaksi.