lauantai 31. lokakuuta 2020

 

 
"Sano että aina öisin kun sataa, ne on enkelit kun pesee linnunrataa.
Paljonko on väliä tosiasioilla, rannoilla näillä autioilla.
Näillä tuulen puolen kallioilla."

(Edu Kettunen-Autioilla rannoilla)

 

 

Luonto tukee Pyhäinpäivä-viikonlopun tunnelmaa.
On niin lempeän hämyisää ja rauhallista,
antaa ajatustensa lentää edesmenneiden rakkaiden luo ja sytyttää illemmalla kynttilä heidän muistolleen.

Kaunista Pyhäinpäivää!<3


keskiviikko 21. lokakuuta 2020

 

Solmin kotona nilkkureiden nauhoja rusetille, ajatuksissa lähteä extempore treffeille mutsimuikkusen kanssa.Kummallakin asiaa samalle suunnalle.Voitaisiin taas vaihtaa naistenlehtiäkin päikkäin ja kuulumisia.Isäntä soittaa.Pääsemme kuin pääsemmekin lähtemään maalle.Auton täristäminen on lakannut talvirenkaiden vaihdon yhteydessä.Jihuu!Ei kun muikkuselle puhelu,että suunnitelmat muuttuivat.Alkaa päätön pakkaaminen.Olen luonteeltani hyvin varautuva ja organisoiva ihminen.Teen suunnitelmia ja listoja.Tällaiset lähdöt ovat minulle kaaos ja kauhistus.Varmasti unohdan jotain tärkeää.Hyörin ja pyörin kuin päätön kana,enkä saa mitään kuitenkaan aikaiseksi.Onnekseni tähän kuitenkin on jo kehittynyt jonkinlainen rutiini vuosien saatossa,tavarat löytyvät kasaan ja olen sovitusti pihalla odottamassa.Ilojännitys muljailee jo vatsanpohjassa.Pääsen maalle!!!!

Nyt ovat koivut jo pudottaneet melkein kaikki lehtensä mummulan pihassa,hyvä,saan haravoitua loput.Lasten kanssa jo pariin otteeseen haravoitiin sitä mukaa kun tippuivat.Mutta kuitenkin,silmä löytää vielä paljon kesäistäkin kun auringonvalo osuu oikealta suunnalta.Sähköt,jääkaappi ja rönttävaatteet päälle.Isäntä lähtee hakemaan lisää puita vajasta ja minä laitan ruoat jääkaappiin ja lämpötuulettimen päälle,että saadaan lämpö alulle ja kosteus häviämään nopeammin,tuvassa 14 astetta ja köökissä 7 plussaa.Tiedän,että kohta on jo mukava lämpötila ja vanhassa puuhellassa rätisee kuusihalkojen pihka.Eikun haravoimaan,niin lähtee verikin kiertämään!Valoisaa riittää ehkä kolmeksi tunniksi.Ihana olla taas täällä.

Mitä,mitä...herättiin parin asteen pakkaseen.Ja tälle naiselle tuli kiire pukea päälle ja painua ulos kameran kanssa.Aurinko oli jo noussut ja hienot kuurat kohta muisto vain.Miten nautinkaan näistä aamuhetkistä,ympärillä hiljainen maaseutu.Talonkulman sadevesisaavissa veden pinta hienoilla jääkiteillä.Kasvimaalla vain huokailin mielessäni.Että tällaista kauneutta ihminen saa aamutuimaan ihastella.Auringonkukat,jotka eilen tullessa olivat vielä tomerasti pystypäin,olivat nyt antaneet periksi pakkaselle,laskeneet kasvonsa,mutta kauneus oli niissä vieläkin,erilaisena.Mansikan lehden reunat olivat kuin sokeriin kastetut.Herkkä krassinkukka nuokkui omassa ruukussaan,pakkanen oli senkin purrut.Upean sadon antanut kesäkurpitsani painanut lehtensä maata pitkin,se oli jotenkin surullinen näky.Eilen onneksi keräsin kaksi viimeistä kesäkurpitsaa talteen.


 



 





Ja sitten taas sadesäätä.Jokunen hanhiaura vielä taivasta halkomassa.


Iltaisin tuvan hämärässä kynttilän liekki hypnotisoi ja rauhoittaa ennen maate panoa.
 

Ja sitten oli niitä aurinkoisia hetkiä,aivan toinen tunnelma.Silmäkin löytää taas kesästä häivähdyksen.Äkkiä metsään suppilovahveroita keräämään,ihan vaan pellon päähän,metsän reunaan,syvemmällä saattavat hirvestää.Hirvikärpäsiäkään ei enää pakkasöiden jälkeen yhtäkään.Riipputuolissa ihastelen närheä ilta-auringossa,sitä häikäisee selvästi aurinko silmiin,ei huomaa minua aittan verannalla kiikkumassa,muuten olisi jo lentänyt pois kun kaivan kameraa esille.

Taas erilainen aamu.Yöllä on satanut hieman lunta,mutta lämpötila on plussalla.Vaatteet päälle ja katsomaan,miltä auringonkukat nyt näyttävät.Apilankukkakin saanyt lumikuorrutuksen ja mummin istuttamat.Kesäkoristeemme heinäseiväs,on saanut uuman.Mietin,nyhtääkö sitä peura ohi mennessään.Lupiini vieressä tietäisi,jos osaisi kertoa.Ajateltiin ensin purkaa koriste pois,mutta jätetäänkin paikalleen,talvella peura ainakin saa siitä heinää helpommin,jos lunta tulee paljon.Maalaismaiseman avaruus ympärilläni saa minut onnelliseksi,yht'äkkiä tuntuu joululta.Yllätyn tästä tunteesta,koska yleensä en tykkää joulusteluista ennen joulukuuta.Ilman raikkaus ja lumihyhmä tekevät kuitenkin ajatuksilleni kepposen.Olen ripustanut tinteille talipötkön.Tiedän,että se ei ole hyvä asia,koska en pysty jatkamaan ruokintaa.Naapurin emäntä kuitenkin ruokkii lintuja koko talven,joten tiedän,että ne löytävät kyllä jatkossakin ihan läheltä lisää helpotusta ruoan hankintaan.Vein naapurille pari talipötköä,että laittaa minunkin puolestani.












Melkein viikko vierähti taas.Nyt on rakas paikka laitettu talviteloille,seuraavan kerran mennään noin puolen vuoden päästä,ajatus tuntuu haikealta.Siellä aamu valkenee joka päivä,tutut tirpat lentelevät pihapuissa,maisema muuttuu.Minä vaeltelen siellä ajatuksissani.Pihan kesäkukkani vein vanhaan talliin ikkunan eteen,jatkavat siellä niin kauan kun jaksavat,uutta vihreää olivat lämpimillä säillä alkaneet työntää.Viimeisenä iltana tänä vuonna kiersin koko pihan ja jätin heipat kaikelle.Ensi vuoteen!


torstai 15. lokakuuta 2020

 

Kaikki alkoi siitä kun ihmettelin eilen illalla  pimeyttä, joka saapuu jo niin aikaisin nyt. Katselin kuvia parin päivän takaiselta retkeltämme ja poistin hetken mielijohteesta joutsenkuvasta taustan kuvankäsittelyllä. Ja siitä mielikuvitus lähti hurjaan laukkaan. Siirryin vaivattomasti mystiikan ja taruston maailmoihin, esimerkiksi kansalliseeppoksemme, Kalevalan tunnelmiin. 

Kuvat saivat minut miettimään, miltä on tuntunutkaan esi-isistämme tuhansia, tuhansia vuosia sitten täydenkuun aikaan loka-marraskuussa, kun kaakkuri on äännellyt eräjärvellä ja ympärillä on ollut vain täydellistä pimeyttä kuunvalon kumossa.

Toivon, etteivät kuvani masenna tai kauhistuta, se ei ole ollenkaan tarkoitukseni. En hakenut siis mitään tuonelatunnelmaa niihin. Jos löydät niistä samaa mystiikkaa ja salaperäisyyttä kuin minäkin, hienoa! Itse nautin tästä leikistä kovasti, muokatessani kuvieni tunnelmamaailmoja aivan uusiksi. Samalla muistin kun isivainaa aikoinaan sanoi meille, pikkusiskolleni ja minulle lapsina, että ihminen pelkää pimeää, eläimille se on turvan tyyssija.

Joutsenessa on kyllä jotain tarunomaista, varsinkin kun se hohtaa valkeana mustaa vasten?

Mukavaa viikonloppua!<3








 


 


tiistai 13. lokakuuta 2020


Teimme tänään perheretken Hirsalaan, minä, poikani ja tytär vauvan kanssa. Aamulla jo ostimme yhdelle päivälle kalastustusluvat pojan kanssa netistä ja poika laittoi virvelit kuntoon. Kaupan kautta grillimakkarat mukaan ja menoksi. Paljoakaan parempi sää ei olisi retkeläisiä voinut suosia. Kalastus oli lähinnä vitsiä, niin matalalla merivesi oli, eikä Hirsalassa pääse oikein heittelemään kuin rannalta. Kunhan nyt nimeksi heittelimme matalaan veteen ja vaihtelimme vauvan rattaiden vahtivuoroa. Itse nautin eniten kauniissa säässä ulkona olemisesta ja aivan mahtavista syysmaisemista. Meren pinta oli poukamassa aivan pläkä ja vastarannan ruskapuut heijastuivat siihen kauniina kuvajaisina. Joutsenperhe yhden poikasensa kanssa lipui majesteettisesti rasvatyyntä veden pintaa pitkin, siirtyessään toiseen paikkaan ruoppaamaan pohjaa.Yhdessä vaiheessa tumma pilvi peitti taivaan yllämme hetkeksi ja ripautti pienen ripauksen vettä, kuin kesäsateen. Sateenkaari olikin sitten hyvin kuvauksellinen lisä, jo valmiissa postikorttimaisemassa. Puukiipijäpariskunnankin näin ja kerkesin jopa kuvan napata vaunujen vahtivuorollani. Vaikka grillimakkaraan olenkin jo hiukan vuosien saatossa kyllästynyt, se maistuu ulkoillessa kyllä hyvältä, kun nälkä alkaa kurnia vatsaa.Nautiskelimme makkarat grillikatoksessa ja hörpimme kuumaa mustaviinimarjamehua päälle. Olimme retkellä kaikkiaan melkein viisi tuntia ja kotiin palatessamme olo tuntui ihanan raikastuneelta. Pikkumies nukkui koko reissun, pientä ruokailu ja vaipanvaihtotaukoa lukuunottamatta autossa. Säät ilmeisesti alkavat nyt tästä pikkuhiljaa kylmetä, joten retki oli kuin ihana lopetus tämän vuoden syyskesälle.

Mukavaa viikon jatkoa!<3







 

 












 





sunnuntai 11. lokakuuta 2020

 

Ai että!

Piipe Kylätiellä-blogista toivotteli edellisissä kommenteissa aamulla minulle onnellista sunnuntaita, eikä ehkä tiennytkään, kuinka onnelliseksi itseni tunsin hiukan myöhemmin, kun aurinko alkoi paistaa harmaan ja sateisen aamupäivän jälkeen ja taivas loisti taas sinisenä. Mikä upea ja lämmin päivä tästä sunnuntaista kehkeytyikään, vaikka varauduin sadepäivään. Inspiroiduin pisaroista, jotka sateen jälkeen loistivat auringonvalossa kuin timantit. Ehkä juuri se, ettei odottanut aurinkoista säätä aiheutti sen, että tunsin ihan aitoa riemua tuolla kulkiessani ja olin äärettömän onnellinen. Eteeni osui kaikkea kaunista, tässä osa siitä kuvina.

Toivotan ihanaa alkavaa viikkoa täällä piipahtaville!<3