torstai 15. lokakuuta 2020

 

Kaikki alkoi siitä kun ihmettelin eilen illalla  pimeyttä, joka saapuu jo niin aikaisin nyt. Katselin kuvia parin päivän takaiselta retkeltämme ja poistin hetken mielijohteesta joutsenkuvasta taustan kuvankäsittelyllä. Ja siitä mielikuvitus lähti hurjaan laukkaan. Siirryin vaivattomasti mystiikan ja taruston maailmoihin, esimerkiksi kansalliseeppoksemme, Kalevalan tunnelmiin. 

Kuvat saivat minut miettimään, miltä on tuntunutkaan esi-isistämme tuhansia, tuhansia vuosia sitten täydenkuun aikaan loka-marraskuussa, kun kaakkuri on äännellyt eräjärvellä ja ympärillä on ollut vain täydellistä pimeyttä kuunvalon kumossa.

Toivon, etteivät kuvani masenna tai kauhistuta, se ei ole ollenkaan tarkoitukseni. En hakenut siis mitään tuonelatunnelmaa niihin. Jos löydät niistä samaa mystiikkaa ja salaperäisyyttä kuin minäkin, hienoa! Itse nautin tästä leikistä kovasti, muokatessani kuvieni tunnelmamaailmoja aivan uusiksi. Samalla muistin kun isivainaa aikoinaan sanoi meille, pikkusiskolleni ja minulle lapsina, että ihminen pelkää pimeää, eläimille se on turvan tyyssija.

Joutsenessa on kyllä jotain tarunomaista, varsinkin kun se hohtaa valkeana mustaa vasten?

Mukavaa viikonloppua!<3








 


 


18 kommenttia:

  1. Tavoitan samat luontomystiikan tunnelmat. Ihmisyyden muinaisuuden ajatteleminen on kiehtovaa.
    Näin joutsenia viime viikonloppuna, kun kävin illan hämärtyessä eräällä lintutornilla. Menin sinne katsomaan hanhia, kun ne palaavat päivän ruokailupaikoiltaan pelloilta takaisin rantaan yöpymään valtavina mekastavina parvina, mutta yhtäkkiä rantaan laskeutui myös parvi joutsenia. Alkoi olla jo sen verran hämärää, että ne näyttivät juuri niin ihmeellisen, mystisen kauniilta, kuin valkoiset joutsenet vain voivat tummaa vettä vasten illan hämyssä näyttää. Hanhien näkeminen sinä iltana oli vaikuttavaa, mutta joutseninen näkeminen oli ehkäpä vielä vaikuttavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa,että tavoitit mitä tarkoitin kuvilla.Muinaisten ihmisten ajatteleminen on tosi mielenkiintoista.Monasti eri tilanteissa luonnossa sitä mietin.Miten ovat eri asiat kokeneet ja reagoineet,vailla nykytietoutta.Ukkosesta,täyskuusta jne.Samalla se on rauhoittava ja kannatteleva tunne,että tuhansia vuosia sitten joku on nähnyt tämän saman ja tutkinut tätä ja tätä.Vanhemmiten pääsen yhä lähemmäksi ja lähemmäksi luontoa,syvälle sisään kaikkiin sen hienouksiin.Oikeasti tuntuu,että on osa luontoa itsekin,aivan erilailla kuin ihan nuorena,vaikka aina olen luontoa rakastanutkin.Kaipa se on juuri sitä luonnonmystiikkaa.Maa alkaa kutsua vanhenevaa ihmistä luokseen.😊
      Kiitos M.T.Ainasoja!❤

      Poista
  2. No jo löytyy menneiden aikojen mystiikkaa. Ehkäpä vedenneito liukuu hiljaa pinnan alla ja metsän Tapio vartioi siimeksessä. Joutsenkuvassa on minusta jotain todella kaunista, puhtautta ja viattomuutta. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Merikaisla tuulessa!❤Löysit juuri sen äärelle,mitä ajoinkin takaa!Merenneito,kyllä!Ne kuuluvat juuri tähän mystiikkaan,ja Tapio myös.

      Poista
  3. Wau, mitä kuvia!!! Hyvin mystinen tunnelma, todellakin.

    Hyvää viikonloppua Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla,että sinustakin,kiitos Piipe!❤
      Sateiset terveiset täältä maaseudun rauhasta!❤

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Oli kiehtovaa ja mielenkiintoista muokkailla noita aurinkoisia kuvia tumman mystisiksi.😊
      Kiitos Sussi!❤

      Poista
  5. Wau! Tuo eka kuva on upea...kaikki kuvaat!
    Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin kuinka hieno tuosta joutsenkuvasta tuli vain poistamalla taustan niin,että se pääsi pääosaan kauniine figurineen.
      Kiitos Hannele,mukavaa,joskin kovin sateista-ainakin täällä Päijät-Hämeessä,sunnuntaita!❤

      Poista
  6. Kertakaikkisen upeat kuvat! Mukavaa alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
  7. Wau, mitä kuvia! Tuo ensimmäisen kuvan joutsen on taidetta! Hyvä sinä! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kannustavasta kommentistasi Tuija!❤Minustakin joutsen-kuvasta tuli upea kun huomio keskittyy vain lintuun,eikä taustaan.

      Poista
  8. Näissä kuvissa tunnelma on täysin eri kuin aikaisemman postauksen kuvissa. Mukaan tulee ripaus mystisyyden tummia sävyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on mukavaa leikkiä tunnelmilla.En ole pitkään osannut muokata kuvia,ja se on tosi kiinnostavaa nyt kun alkaa luonnistua,niistä voi muokata ihan mitä vaan.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  9. Oooh, miten kauniit ja tosi kiehtovasti käsitellyt kuvat ❤︎ Olet sinä kyllä melkoinen mestari!
    Suhteeni luontoon tuntuu aina vaan syvenevän mitä vanhemmaksi tulen, ja tarvitsen luonnon maadoittavaa energiaa enemmän kuin koskaan. Ehkäpä en nuorempana myöskään ymmärtänyt sitä, miten monella eri tavalla ja tehokkaasti luonto meitä hoitaakaan.
    Kai se on myös niin, kuten tuossa edellä jo totesitkin, että äiti-maa alkaa kutsua vanhenevaa ihmistä luokseen :)
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit taas kuin minunkin ajatuksia.Tunnemme samoin.Luonto on aina ollut tärkeä,mutta nyt vanhemmiten vieläkin tärkeämpi kuin ikinä.Vain luonto rauhoittaa ja tyynnyttää keski-ikäisen,joskus murheisen tai stressaantuneenkin sydämen.Ja tulee vuosi vuodelta,ikäänkuin lähemmäksi.Ja itse ymmärtää luontoa nyt syvemmin kuin nuorena.
      Kiitos kauniista kommentistasi Ansku,mukavaa viikon jatkoa!❤

      Poista