keskiviikko 27. helmikuuta 2019


Värien vähyyden ollessa vielä pääasiallista,
pistin näköaistini hommiin tarkastelemaan
kontrasteja.
Vaalea harmaus kävi siihen hyvin tänään taustaksi.
Taivasta vasten löytyi paljon hienoja juttuja.
Erityisen ihastunut olen tuolla rannassa kasvavaan erikoiseen mäntyyn,
joka taitaa olla joku vieraslaji.
Sillä on niin kauniit ja sirot oksat ja havut.
Suuret koivut taas puolestaan kuin verisuonisto.
Onkohan kaisla kaukaista sukua kauralle...
Niitä värejä kyllä kovasti jo kaipailen.
Kotiin tulee ostettua nyt leikkokukkia,
kun kesän kukat alkavat olla jo jatkuvasti mielessä.




Kesä 

Sydän linkoaa hattaraa taivaalle,
 avaa pumppuoven puutarhan sineen.
 Törröttävien yrttien ympärille pörriäiset.

(Löytyi netistä ilman nimimerkkiä)


maanantai 25. helmikuuta 2019


Mitä tekee mummu, kun lapsenlapsi sairastaa
 ja vanhempien on mentävä töihin.
Mummu rientää apuun.

Minulla nyt tämä "lapsenlapsi" sattuu olemaan
hiukan karvaisempi kaveri.
Ja oikeastaan olemme suhteutettuna melko saman ikäisetkin...

Mutta yhtä kaikki.
Vietimme Sisun kanssa tämän päivän yhdessä
tyttäreni ja vävypojan kotona, heidän ollessa töissä.
Olin ns. kuravahtina. ;)
Sisun vatsa meni uusista lääkkeistä sekaisin,
mutta on nyt kovasti parempaan päin menossa onneksi.
Ei se halunnut ulos koko päivänä,
pötköttely oli paljon mukavampaa.
Tomerana se kyllä istui keittiössä ja tuijotti,
kun valmistin nuorille kanakeittoa valmiiksi,
heilläkin kun flunssaa.
Pääasiassa kuitenkin pötköttelimme sohvalla kylki kyljessä,
ja minä sitä rapsuttelin.

Sisu kultsi.<3

















torstai 21. helmikuuta 2019


Tämän päivän aurinko ja sinistäkin sinisempi taivas
piristivät ulkoilijaa!


 Kotikin kylpi valossa.


tiistai 19. helmikuuta 2019



Olen päättänyt tällä kertaa ansioitua avokadon huonekasviksi kasvattamisessa.
Edellisellä kerralla taimi hujakoitui metrin korkuiseksi,
teki pari lehtisarjaa, kuivutti ne pikkuhiljaa kippuraan ja lopulta kuoli.
Pistin tuota puumaalausta vasten, 
niin ottavat oppia, mitä ajan takaa.
Kasvukausi on selkeästi nyt alkanut.
Ruokakaupan basilikaruukkukin jaksaa hyvin,
pari kuukautta sitten olisi nahistunut huoneenlämmössä päivässä,
sipulit ja valkosipulit alkavat työntää itua koreissaan.


Säästä en viitsi mainita halaistua sanaa,
hyvin on kirjoja lukiessa mennyt aika.
  

Raskasta sydäntä olen tänään rinnassani kantanut,
Sisu kultsimme terveysongelmien vuoksi.
Oma huoleni on kaksinkertainen.
Itsensä Sisuliinin puolesta ja isosti tyttäreni puolesta.
Tämä pari on nivoutunut niin vahvoilla siteillä toisiinsa.


 (jihuu, Anna palasi reissusta!)


 (tämä viisas, kaikenkertova katse <3)


 (aina siellä, missä sinäkin)

perjantai 15. helmikuuta 2019


 (en raaski heittää edellisiä tulppaaneja pois, kun ovat kuivuneet niin kauniisti)

 Todellinen harmin paikka tuo keli.
Aurinkokin pilkahteli tänään, plusasteita vaikka kuinka monta,
mutta niin liukasta ettei viitsinyt lähteä leikkimään luillaan.
Mietiskelin kuinka mukavaa sitten kohta, kun kävelytiet ovat sulaneet
 ja pääsee etenemään normivauhtiaan.
No, kaikkea on tullut puuhasteltua täällä kotona.
Pyykinpesun, kauppareissun ja siivouksen lisäksi mukaviakin juttuja.

Otin tämän vuoden inspisvihoksi tällä kertaa A4-koon.
Saa isompia kuvia liimattua.
Tästä askartelusta tykkään ihan hirmusti.

Päiviäni on suloistuttanut myös instagram-tili, 
johon sain vihiä yhdestä lehdestä.
Ossi Saarisen Soosseli KLIK
 ei varmasti jätä kylmäksi yhtäkään eläin/luontoystävää.
Toinen juttu, jonka mielelläni vinkkaisin myös,
 oli tuossa pari päivää sitten telkkarista tullut osa sarjasta "eläinten ystävät".
Ja sarjasta jakso "hevoskuiskaaja". KLIK
Jos kaipaat rauhoittumista kiireen keskellä, tässä sinulle ohjelma!
Suosittelen samaan syssyyn sarjan kaikkia jaksoja Areenassa,
varsinkin jalkapalloa pelaava taisteluhärkä on myös liikuttavan kaunis.


 Meillä syötiin tänään savulohta, keitettyä parsakaalia ja porkkanaa sitruunamehulla,
rasvatonta raejuustoa ja peruna/parsakaali/tilli-muussia.
Siinä kun valutin muussikattilasta
 ja vihanneksilta keitinvedet(ja osan vitamiineista) lavuaariin
muistin ottaneeni talteen lehtileikkeet hävikin vähentämisestä 
ja keitinveden hyödyntämisestä.
Pistän ne tuohon perään, jos muitakin kiinnostaisi.

Sitten vaan viikonjatkoja toivottelen! :)






torstai 14. helmikuuta 2019


Hyvää blogiystävyyspäivää teille kaikille!<3



Hyvä ystävä saattaa puistella päätään ja uskaltaa vinkata neuvoja katsellessaan edesottamuksiasi.
Hän on se,
 joka ei kuitenkaan ajattele sinusta koskaan pahalla vaan toivoo sinulle aina parasta.


Surusi ja huolesi ovat aina hänenkin surujaan ja huoliaan.


 Hyvä ystävä on uskollinen, seisoo rinnalla vaikka mitä tulisi.
Eikä tulisi mielenkään pettää hänen luottamustaan,
tämä asia on kiveen kirjoitettu.


Jo ajatus hyvästä ystävästä kannattelee,
tiedät, että hän on olemassa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019


Tämä uusi vuosi alkoi itselläni hiukan ikävissä merkeissä.
Ensin löysin joulun jälkeen rinnastani pienen patin ja heti perään Papa-koe
antoi viitettä solumuutoksesta.
Kuinka pitkiä ovatkaan viikot, jotka joutuu odottamaan lisätutkimuksiin pääsyä.
Samalla yrittää elää normaalisti ja liikoja murehtimatta.
Ja kuitenkin ajatukset eksyvät niille pelottaville poluille.

Tänään ostin itselleni kauniin tulppaanikimpun ja sain onnekseni jättää tämän episodin 
taakseni.
Voin sanoa, että olo on kevyt ja onnellinen.

Kävin aamulla ystävättäreni saattamana kolposkopiassa,
 jossa vahvistui papassa näkynyt kohdunsuun muutos.
Lääkäri poisti muutosalueen sähkösilmukalla ja koko vierailu oli ohi 25-minuutissa.
Ihana mieslääkäri alkutervehtimisen jälkeen kysyi, 
että olenko perillä mitä papa-löydös tarkoittaa.
Vastasin, että olen yrittänyt kyllä googlettaa.
Johon hän sanoi, että syöpäähän tämä ei sitten ole,
ainoastaan hoitamattomana voisi vuosien saatossa siksi kehittyä.
Noiden sanojen saattelemana hartioiltani poistui todella painava taakka.
Sähkösilmukka-hoito kesti n.5 sekunttia, tuntui pieneltä poltteelta ja tehtiin paikallispuudutuksessa.
Papakokeen koen paljon epämiellyttävämpänä
Sain itse seurata toimenpidettä näytöltä, mutta vaikka en tuntenutkaan missään vaiheessa mainittavaa kipua, käänsin pääni toisaalle kun sähkösilmukalla alettiin kohdunkaulalla höylätä.
Puolen vuoden päästä menen kontrolliin ja tämä kuulemma hyvinkin monien,
jopa nuorten naisten  ongelma on suurimmalta osalta poistunut siihen mennessä.
Jos ei, sitä seurataan ja hoidetaan läpi elämän.
Meistä kaikista kolme neljästä saa papillooma-viruksen elämänsä aikana.
Onneksi nuoret tytöt nykyään rokotetaan sitä vastaan.

Viikkoa aiemmin olin jo saanut huokaista helpotuksesta rintapattini osalta.
Ultrassa ja kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa ei löytynyt mitään ylimääräistä.
Itseasiassa koko patti oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen,
 vaikka minut ensin tutkinut ja
 jatkotutkimuksiin lähettänyt lääkärikin sen selvästi löysi.

Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi näistä täällä blogissa avaudun.
Mutta, 
oman pysähdyttävän alkuvuoteni jäljiltä kirjoitan sen takia,
 että muistuttelen teitä muitakin siitä,
 kuinka tärkeää on käydä papa-seulonnassa ja
mammografiassa!
<3









maanantai 11. helmikuuta 2019



Tasan kaksi kuukautta sitten (11.12) Saunalahden pinta väreili pienistä laineista kauempana rannasta.
Rannan uomiin oli jo alkanut muodostua jääriitettä.
Sinne avoimeen veteen oli kerääntynyt vesilintuja hiljaiseen seurueeseen,
 jonka keskellä sopu näytti antavan sijaa eri lajien, merilokkien ja koskeloiden rauhassa lillua keskenään.




 






 Tämän postauksen pointti oikeastaan on se, että alla olevat kuvat on otettu Kuninkaankartanon puistossa Kauklahdessa 11.4. eli tasan kaksi kuukautta tästä päivästä,
vuonna 2015.
Tämän hetken harrastukseni on nimittäin käydä katselemassa vanhoista kuvistani talven poistumista ja kevään etenemistä päivämäärineen.
En tiedä, mitä luonteenpiirrettäni tämä kuvaa,
mutta jaksan paljon paremmin odottaa kun näen konkreettisesti, 
että 8 viikon päästä viimeistään voi todella jo valkovuokot kukkia. :)

Loskasta huolimatta toiveikkain mielin! <3














lauantai 9. helmikuuta 2019


Talvi on ollut kirkasta aurinkosäätä.


Useimmin kuitenkin sakean harmaata pöppöröä.


Keskitalven aurinko luo ihanan illuusion keväästä.


 Lumi on peittänyt penkin.
 Se on kuitenkin uskollisesti pitänyt koko talven seuraa mystiselle,
 syksyllä rantaan tuulen tuomalle, niille sijoilleen jätetylle 
suloiselle pikku veneelle joka taustalla näkyy.


Säälittää sen kohtalo, mistälie karannut.
Kohta kokonaan rikottu.
Eikö kukaan ole sitä kaivannut...
Mielelläni olisin omakseni ottanut jo silloin syksyllä
 jos olisin tiennyt, että noin hylätään.





                               Nyt meille ON tullut lunta.
Espooseen suojasäillä kerääntynyt jo lampia ajoteille.
Ens viikolla ne ovat jo pieniä järviä kun leudot jatkuvat. 


Kumpi kuva samasta näkymästä piristää? :)





Silmäkarkki-koivunikin näyttäytyvät kävelyretken varrella
monin eri tunnelmin,riippuen säästä.


Pakko oli tässä männäpäivänä aurinkosäästä piristyneenä
 kerran tehdä se talvinen somesydänkin.


Onkohan vuoden vesimäärä oikeasti vakio,
niin kuin isäntä väittää?
Vettä ei saatu viime kesän hurjilla helteillä,
 niin kuin alla surullisesti näkyy.
Nyt sitten luonto työntää mahtimääriä lunta...


Tänään en lähde liukastelemaan, saati kastumaan ulos.
Mutta illalla on sauna,ah! :)
Mukavaa viikonloppua!<3<3
Kevättä kohti näissä rospuutoissa!<3