Värien vähyyden ollessa vielä pääasiallista,

pistin näköaistini hommiin tarkastelemaan

kontrasteja.

Vaalea harmaus kävi siihen hyvin tänään taustaksi.

Taivasta vasten löytyi paljon hienoja juttuja.

Erityisen ihastunut olen tuolla rannassa kasvavaan erikoiseen mäntyyn,

joka taitaa olla joku vieraslaji.

Sillä on niin kauniit ja sirot oksat ja havut.

Suuret koivut taas puolestaan kuin verisuonisto.

Onkohan kaisla kaukaista sukua kauralle...

Niitä värejä kyllä kovasti jo kaipailen.

Kotiin tulee ostettua nyt leikkokukkia,

kun kesän kukat alkavat olla jo jatkuvasti mielessä.

Kesä 

Sydän linkoaa hattaraa taivaalle,

 avaa pumppuoven puutarhan sineen.

 Törröttävien yrttien ympärille pörriäiset.

(Löytyi netistä ilman nimimerkkiä)