Tänään minun piti useampaan otteeseen muistella, kuinka kaunis ja ihmeellinen on mullasta työntyvä pieni verso.
Kuinka haapa suhisee ja kahisee lempeässä tuulessa.
Miltä tuoksuu kostea metsä, miltä kuiva mäntykangas.
Miten iloisesti perhonen lepattaa pihan poikki.
Kuinka suloista on ihmetellä uteliaan västäräkin kanssa toinen toisiamme silmiin katsoen, nokatusten.
Mitä onnea istua portailla aamutuimaan teekupin kanssa ja katsoa oravanpoikien kisailua suuressa kuusessa.
Lehdokin huumaava tuoksu loppukesän metsäretkellä.

Näitä kaikkia muistelin. Halusin palauttaa jotain aitoa ja oikeaa mieleeni kaiken epäolennaisen ja pikkumaisuuden keskellä.
Tänään oli sellainen päivä, että kadehdin taivaalla vapaana kiitävää varista, jonka näin ikkunasta.
Päivä, jolloin olisin halunnut paeta kaikkea ja kaikkia, mennä syvälle metsään ja huutaa lujaa.

Huh, helpotti kun sai  kirjoittaa asian pois mielestään.

Huono päivä töissä, antakaatten anteeksi tylsä postaus. <3

Perjantain säätunnelma kolkutteli sisälläni jo sillä ovella  jonka takana ovat talven juhla, 
kauniit laulut, kynttilänvalo ja sielun talvirauha.
Jo heti aamusta.
Kuin äkkinen aikamatka eteenpäin ruskasyksystä.
Pientä pakkasta, talven tuoksua, valkoinen ympäristö.

Illemmalla tunne vain voimistui.
Kauklahden omakotialueella poltettiin taas takkatulia. Pakkastakin oli hiukan enemmän.
Jotenkin askel oli kevyt ja mieli valmistautuva ja onnellinen.

Tänään tämä taika on jo poissa. Vihmoo räntää.
Pääsin kuitenkin jo maistamaan sitä talven kauneutta parhaimmillan.

Hyvää viikonloppua! <3

                                                                                    Kello 05.50 Espoo

 

                                                                                       Kello 13.00 Helsinki

                                                                                     Kello 17.00 Espoo

                                        Kevättalvi, syyskesä. Olisiko tässä kysymyksessä ruskatalvi?

 
                                                    Pakko oli ostaa kimppu kukkasia kotiin. En ole vielä valmis                                                                                                          joulutunnelmiin .Vähän vihreää vielä minulle, kiitos.

Tänne loppuun kuva kesäkaveristani, josta minulla on kokonainen kuvasarja.
Otimme kimpassa aurinkoa yhtenä niistä harvoista hellepäivistä tänä kesänä ja lupasin sille muistella sitä ja sen kesäistä pörinää, kun räntäsade piiskaa kasvoja alkutalvella.
Lupaus on nyt täytetty.

                                                                           Ihanaa viikonloppua! <3 <3

Monenmoisia ilmoja pidellyt, monenmoisia taivaita.
Tänään näin vielä perhosen jäätävän tuulen riepoteltavana.
Kovasti se yritti siipiään räpiköiden päättää itse kulkunsa suunnasta, mutta tuuli oli armoton.
Ei sillä elonhetkiä liene montakaan jos huominen. ennustettu lumimyräkkä meille rantautuu.
Jännästi taitekohdassa tunteekin olevansa.

Ensin sitä haikaili kesän perään, nyt olisi suonut syksyn vielä koreilla pidempään.
Räntä ja loska eivät ole toivomuslistallani, vaan säitäpä ei mistään tilata.
Alkaa mielestäni se karuin, paljain ja vähiten kaunis kausi vuodesta.
Tässä hetkessä kuitenkin elämme, vaikka menneitä ja tulevia haikailemme.

Uneksiahan voi kyllä, seuraavaksi niistä kauniista pakkaspäivistä.
Tulisipa sateisen kesän jälkeen kuiva ja kaunis talvi.
Tämän tulevan marraskuun voisin olla karhu. Kömpisin köllöttelemään mukavaan pesääni sammalpatjalleni massu täynnä puolukoita ja minut saisi tulla herättämään, kun joulupöytä olisi herkuilla katettu ja kynttilät sytytetty ja taustalla soisi Viktor Rydbergin "tonttu". :)


Ei vaisinkaan, myrskyä päin sanoi mummo lumessa!
Saappaat ja villasukat eteiseen odottamaan kello soimaan viideltä, bussille varmuuden vuoksi paria vuoroa normaalia aiemmin-länsiväylästä ei koskaan tiedä, ensimmäinen lumimyräkkä yllättää joka vuosi! ;)

Mukavaa torstaita, toivoa täynnänsä! <3 <3

Viikko töissä, ja koti on "ryöpsähtänyt" hurjaan kuntoon...
Pinoja, kasoja, vaatteita tuolin selkänojilla ym. ym.
Työpöytä ja ympäristö kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Tämä ei todellakaan ole mikään edustuspostaus, kylmän rauhallisesti otin kuvat ihan rehellisestä tilanteesta.
Ei jaksa iltaisin, ei.
Reissu maalle tänä viikonloppuna oli paljon parempi idea, kuin peruusteellinen siivous.
Tänäänkin menin ystävättären kanssa paljon mielummin pitkälle kävelylle.
Olikin mukavaa rupatella taas pitkästä aikaa.

No, myönnettävä se on, että taulupinot ym. ovat tuossa nojailleet jo koko kesän.
Enhän minä juurikaan ole kotona ollut.

Nyt olisi tarkoitus tarttua kaaoksen sarvista tukevalla otteella ja pistää pikkuhiljaa paikat kuntoon.
Pienen asuntoni seinäpinta-ala on rajallinen.
Ja minä kun rakastan taidetta ja tauluja...
Sainkin idean ostaa hyllytasoja koko olohuoneen pitkän seinän mitan verran. Kolme tasoa peräjälkeen, suht matalalle, puoleen väliin seinää. 
Niille voi asetella tauluja ja esineitä ja kasveja,eikä tule niitä ruuvinreikiäkään niin paljoa.
Seinä on kantava kiviseinä, ja tällä hetkellä melko paljas.
Toisella puolella on "pahviseinä" ja siellä olenkin pystynyt temmeltämään vapaasti. ;)
Olisipa iso vanha maalaistalo valkeilla lautalattioilla,korkeilla huoneilla ja isoilla pinnoilla seinää,ah!

Mietin, josko pistäisin turkoosin nyt talvilevolle ja ottaisin jonkun talvisemman päävärin 
sisustukseen.
Kyllä minulta löytyy varastosta tyynyjä ja peittoja toiseenkin väriskaalaan. :)

                                                                    Pelargonioillekin pitäisi löytää paikka.

                                                 Apsun asento kuvaa hyvin tämän hetken tuntojani. ;)

                                                                                  Kirjalöytöjä kirpparilta

En olekaan pitkään aikaan pistänyt kuvia inspisvihostani tänne blogiin.Olen kyllä koko kesän ja syksyn sitä täytellyt fiiliksen mukaan.

Juhannusmuistoja.Voi, kun tuostakin ihanasta yöstä tuntuu olevan niin kauan aikaa jo, kun annoin ajatuksen kuljettaa kynää.

Tytär otti ja matkusti Riikaan ihan itsekseen tällä viikolla syyslomallaan.
Kehui kaupunkia kauniiksi, tykkäisin kuulemma.
Oli nauttinut Faustin Riikan upeassa oopperatalossa, käyskennellyt puistoissa ja ottanut ihania kuvia.
Minä sain tuliaiseksi, edesmenneen Santtumme muistoksi ostamani koirafiguurin viereen myös Sisun.Ei voisi enempää näköinen olla! :)
Anna tuo reissuiltaan minulle myös aina paikallista kamomillateetä, aina kauniissa paketeissaan. Riikan teessä oli kamomillaa 70% ja hunajaa 30%. Kamomillatee on minun kahviani, jota taas en ole oppinut ensinkään juomaan.

Posti toi myös Aimariin ihanan runokirjan. Jokainen, joka käy lukemassa hänen upeaa sanankäyttöään KuvaKirjeitä Karsikonperältä blogissa tietää, että runot OVAT hienoja.

                                                        Kauniin kuuraisia aamuja alkavaan viikkoosi! <3 <3

Teimme muksujen kanssa tänään päiväreissun maalle.
Haravointihommiin ja laittamaan talviteloille tarvittavat jutut.

Puolilta päivin lähdimme kotoa ja kirpparien ja muiden kautta pihassa olimme puoli neljältä.
Haravat huiskimaan ja kolmeen pekkaan työ olikin tehty parissa tunnissa.
Päivä vain laskee mailleen niin kovin nopeasti tähän aikaan vuodesta.
Töiden lomassa piti kameraa käydä välillä käyttämässä, kun maisema vaihtoi tunnelmaa ja väriään laskevan auringon tahdissa.
Aurinko armas maalaili pitkät kultaiset juovat pellolle ja mäntyjen rungoille, niin kaunista.
Ja sinne se sitten sukelsi metsän taakse-viimeistä kertaa meille tänä vuotena tuossa pihassa.
Hyvää talven tuloa rakas mummula, ensi kevääseen! <3
Tarkoituksenani oli viedä porstuasta myös ihanat pelargoniani maakellariin talvehtimaan.
No en raaskinut.Olivat niin kauniisti vielä kukassa.
Tänne kotiin ne sitten toin.Tiedän, etteivät tule tykkäämään yhtään lämpimässä ja kuivassa huoneilmassa olosta, kun ovat viileässä olleet koko kesän, mutta toivottavasti saan ne pysymään hengissä ensi vuoteen, niin pääsevät takaisin mummun akkunalle.
Eväät vielä söimme ja pilkkopimeässä lähdimme köröttelemään takaisin päin, ja kello oli vasta seitsemän.
Mennessä jo näimme useammankin hirviväijy-porukan ja varoituskolmioita hirvijahdista.
Pimeillä metsäteillä ennen Orimattilaa piti tyttären ajella hyvin hissukseen,ettei vaan joku vauhkoontunut reppana osu samaan aikaan tielle.
Toivoimme hirville yhdessä hyviä piilopaikkoja.
Lahden motarilla alkoi sakea sumu, hyvä kun eteensä näki,onneksi siellä oli hirviaidat kuitenkin.

                                                                      Sisu ottaa rennosti autossa. :)

                                 

                                                    Olisitko raaskinut viedä pimeään kellariin? Minä en. :)
                                                                           Mukavaa lauantaiehtoota! <3

Joku lintu lurittelee aamuvarhaisella, kun kävelen bussilleni ennen seitsemää.
En näe sitä, mutta lähellä se on. Laulu on sen kuuloista, kuin se itsekin olisi vasta herännyt ja availisi hissukseen ääntään kylmän yön jälkeen.
Joka tapauksessa se tuntuu ystävältä pimeässä. Silmittelemme siinä hetken yhdessä.
Jopa tänään, kun ensimmäinen kuura kiilteli pensaissa, sen hento ääni ikään kuin tervehti ohi kulkevaa.
Vastaani on tullut muitakin lintuja tällä viikolla.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! <3

Syksy on kirjojen aikaa. Syksy on sohva ja viltti ja suklaalevy.Syksy on kynttilät ja kesän muistot.

Postauksessa kirjoja, joista olen itse erittäin paljon pitänyt,ihan vaan vinkeiksi, jos etsit luettavaa.
Ensimmäinen mielitaiteilijani Helene  Schjerfbeckin elämästä. Ahmaisin paksuhkon kirjan kerralla. .

Rakel Liehu: Helene

Hiljaiset sillat. Ah, miten kaunis tarina. Kirja aavistuksen parempi, vaikka elokuvakin oli hyvä.

                               Hiljaiset sillat: Robert James Waller

Kuuntele vain muistojasi. Tämän luin kerralla matkalla Kuusamosta kotiin Espooseen.
Hieno tarina rakkaudesta.Mies lukee vaimon itsensä kirjoittamaa tarinaa heistä muistisairaalle vaimolleen. Koskettava. Pidin kovasti myös elokuvasta.

                                                      Kuuntele vain muistojasi:Nicholas Charles Sparks   

Enni, oi Enni. Olen ollut jo pitkään hänen tarinointinsa lumoissa."Syrjästäkatsojan tarinoita"- sarja käsittää tällä hetkellä 5 kirjaa, ilmeisesti ainakin vielä yksi ilmestymässä.
Idan tarina pienestä paimentytöstä aikuiseksi naiseksi. Mustonen nivouttaa tarinaan monia kuuluisia taiteilijoita, Sibeliuksesta Eino Leinon kautta Edefeltiin ja monia muita.
Koukuttava.

                       Enni Mustonen: Syrjästäkatsojan tarinoita,5 kirjaa ilmestynyt, tarina jatkuu.

Saman kirjailijan toinen sarja "Järjen ja tunteen tarinoita".Kahden naisen rinnakkaisia kohtaloita sääty-yhteiskunnan,naisasian, sortovuosien ja itsenäistymisen Suomessa.
Hienoa ajan kuvausta.Tässäkin tarinassa vilahtelee kuuluisia henkilöitä.

                     Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita 5 kirjan sarja.

Kaikki mainitsemani kirjat ovat helppoa luettavaa. Pari niistä nostattaa kyyneleitä ja lämmittäviä ajatuksia. Toiset taas tempaavat mukaansa mielenkiintoisiin maailmoihin, eikä niiden soisi loppuvan.

Postauksen taidekuvat: Helene Schjerfbeck ja Sinikka Hautamäki

(kuivakukat ja kynttilä omia kuviani)

Mukavaa loppuviikkoa! <3