Monenmoisia ilmoja pidellyt, monenmoisia taivaita.
Tänään näin vielä perhosen jäätävän tuulen riepoteltavana.
Kovasti se yritti siipiään räpiköiden päättää itse kulkunsa suunnasta, mutta tuuli oli armoton.
Ei sillä elonhetkiä liene montakaan jos huominen. ennustettu lumimyräkkä meille rantautuu.
Jännästi taitekohdassa tunteekin olevansa.

Ensin sitä haikaili kesän perään, nyt olisi suonut syksyn vielä koreilla pidempään.
Räntä ja loska eivät ole toivomuslistallani, vaan säitäpä ei mistään tilata.
Alkaa mielestäni se karuin, paljain ja vähiten kaunis kausi vuodesta.
Tässä hetkessä kuitenkin elämme, vaikka menneitä ja tulevia haikailemme.

Uneksiahan voi kyllä, seuraavaksi niistä kauniista pakkaspäivistä.
Tulisipa sateisen kesän jälkeen kuiva ja kaunis talvi.
Tämän tulevan marraskuun voisin olla karhu. Kömpisin köllöttelemään mukavaan pesääni sammalpatjalleni massu täynnä puolukoita ja minut saisi tulla herättämään, kun joulupöytä olisi herkuilla katettu ja kynttilät sytytetty ja taustalla soisi Viktor Rydbergin "tonttu". :)


Ei vaisinkaan, myrskyä päin sanoi mummo lumessa!
Saappaat ja villasukat eteiseen odottamaan kello soimaan viideltä, bussille varmuuden vuoksi paria vuoroa normaalia aiemmin-länsiväylästä ei koskaan tiedä, ensimmäinen lumimyräkkä yllättää joka vuosi! ;)

Mukavaa torstaita, toivoa täynnänsä! <3 <3