Hämärän viitta maiseman yllä on kuin lämmin shaali ikkunasta katselijan harteilla.
Pysähtynyt rauha asettuu sisimpään asumaan.
Mieltä ei paina mikään.
Kynttilöiden liekkeihin ja takkatulen loimuun unohtuu tuijottamaan.
Saunassa, lempeässä löylyssä kuunnellessa pesän ritinää, uni hiipii silmäluomiin ja raukeus kehoon.

Jouluaattona, mukavassa seurassa herkkujen äärellä väsytytti.
Ajattelin johtuvan edellispäivän touhuista.
Joulupäivänä nousi kuume ja päähän painava tunne.
Reissu Pohjanmaalle siirrettävä, harmitti.
Tapaninpäivänä niistin jo veristä limaa, joten lääkäriin.
Poskiontelontulehdus.
Nukuin, nukuin ja nukuin.

Paria päivää myöhässä uskallettiin kuitenkin lähteä.Voihan sitä maallakin potea.
Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla alkoi talven ihmemaa.
Mieli piristyi jo siitä.
Melkein vedet silmissä ihastelin enenevää lumen määrää ja maisemia.
Perillä oli niin kaunista!
Kuinka näitä näkymiä oltiinkaan odotettu. Paljon lunta ja punamultamökki.
Takkaan tuli ja kynttilöitä palamaan.
Kuuma glögi ja vällyihin sohvalle.
Huomasin oloni kohenevan lisää jo päivässä.
Hengittävä puutalo kuivan keskuslämmityksen jälkeen oli limakalvoille balsamia ja onnellinen olo työsti loput.

Ihanat päivät.
Pelkkää joutenoloa, hissuttelua ja rauhaa.
Sää kävi kyllä leudommaksi ja lumet alkoivat sulaa, mutta pidin kovasti harmaasta hämärästäkin tällä kertaa.

Vuoden viimeisiä, hienoja hetkiä toivottelen! <3 <3 <3 <3

Joulun rauhaa, sielun lauhaa.

Hiljaisuutta, tähtitaivaan runsautta.

Siivet unelmillesi, paljon rakkaita ympärillesi.

Iloa, hetkiä unohtumattomia.

Suuria tunteita sydämeesi, liikutuksen kyyneliä silmänurkkaasi.

Kaikkea tätä toivon talven suureen juhlaasi.

Hyvää Joulua! <3 <3

Joulun alla

Suuren tonttukirjan ( ihana) keramiikkaiset hahmot ovat kulkeneet mukanamme jo monta vuotta.
Ainakin kolmessa eri kodissa ne on jouluna kaivettu esille. Yksi lempparikoristeistani.

Punatulkku-koristeet lievittävät ikävää, kun ei niitä oikeita enää pääse ihastelemaan. Viimeksi olen tainnut nähdä 2 vuotta sitten.

Jos olisin näyttelijätär, saisin helpolla kyyneleet tarvittaessa esiin, jos minulle soitettaisiin "maan korvessa" kauniisti esitettynä.

Saas nähdä. Leikoksi leikkaamani amaryllis otti varaslähdön aukaisemalla jo kaikki neljä kukkaansa. Ja sipulin uusi verso ei ihan taida ehtiä joulun iloksi.
Kunhan nyt kestäisi tuossa maljakossa sunnuntaille.

Tämän joulun uusin hankinta kirpparilta, enkelitylleröni viehättää minua päivä päivältä enemmän.

Uusi jouluaiheinen lehti, postissa tullut tyttären itse tekemä joulukortti. 
Kuumaa kalaseljankaa, kreetalaista dakoa (kuivaa ohrakorppua, joka kastellaan vedessä pehmeäksi, ripotellaan hiukan suolaa ja oliiviöljyä päälle),ikiherkkuani jota poikani aina tuo pari pussillista äiteelle kotiin Kreetalta palatessaan. Tykkään näistä joulunalus viikon pienistä mukavista hetkistä.

Töistä lähtiessäni Manskulla paloi bussi. Pelastuskalustoa oli monen monta kulkuvälinettä.
Katku oli kamala. Joutui kaulaliinaa pitämään nenän ja suun edessä odottaessaan ratikkaa. Onneksi sentään kulkivat Kamppiin päin, toiseen suuntaan liikenne oli suljettu.

Neljä päivää enää ja sitten täällä meillä ainakin heräämme yön yli kypsyneen kinkun tuoksuun aattoaamuna! :)

Mukavaa odotusta! <3 <3

Meidän kodin tonttuoven takana häärii hiukan totutusta poikkeava tonttu. Se on reissuillaan kerran kauan sitten eksynyt Kreetan saarelle Kreikkaan.
Siksipä tuo kai maalasi ovensakin välimerelliseen tyyliin.
Siellä se nytkin oven takana, työn touhussa uneksii pääsystä korkealle vuoren huipulle.
Ihastelemaan iltaista näkymää alas merelle päin, paikallisten  mytologisten olentojen seuraan.
Heti kun joulukiireet hellittävät tältä vuodelta taas.

Kutkuttavaa joulunalus viikkoa! <3 <3

Joulu tuo tullessaan ilon lisäksi myös kaipausta ja ikävöintiä.

Jouluna mieli herkistyy.

Ikävä tuntuu herkällä sydämellä, pysähtyneen ja hiljentyneen rinnassa äärettömältä.

Koen kynttilän liekin siltana tuonpuoleiseen, kauniin lumisateen kuin terveisinä, tähtitaivas tuo rakkaat lähemmäksi.

Jouluna voi kohdata myös surua.

Voi joutua pysähtymään ja pitämään hiljaisen hetken.

Kannoin pitkään sielussani surua tämän pienen linnun kohtalosta.

Kylmä oli peittänyt sen hentoisen ruumiin, pienet enkelinsiivet.

Tänään on hiljaista ja hämärää. Vapaapäivän suloista toimettomuutta. Runoilututti ja etsin omasta mielestäni kauniita jouluaiheisia runoja netistä. Toivottavasti Sinäkin pidät.

Aiemmin kävin hymyssä suin kuuntelemassa Yle Areenasta "Maailman hiljaisimmat äänet! Suosittelen. :)

Ihanaa viikonloppua! <3 <3

Kynttilät

Pieni joulukynttilä
pöydälläin
mulle liekin loistavin,
lausui näin:
– Katso, pieni, vähäinen
olen vain,
silti suuri tehtävä
osanain.
Juhlamieltä, lämpöä
säteilen.
Tuon ma joulun kotihin
jokaisen.
Lapsi, lailla kynttilän,
sinäkin,
valon, lämmön luoda voit
koteihin.
Elämässä paljon on
pimeää;
kaikkialla kaivataan
kynttilää.

– Ester Ahokainen –

Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta
ja sitä oli kaikkialla.
Se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn
ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.

Tähdet pienet

 Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.

– Z.Topelius 

Salomaan joulu

Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin,kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!

– Arvid Lydecken -

Metsän Joulu

Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on jouluyönä viaton.

– Oiva Paloheimo –

Aattoilta

 Aattoillan rauha,
meille laskeutuu.
Huurrekoruissansa,
koivut uneksuu.

 Tyyntyi hiljaiseksi,
ilouutinen.
Korkeallle syttyy,
sarja tähtien.

 Äänettönnä seisoo,
hämärtyvä maa.
Kunnes joulun kellot,
hiljaa kumajaa.

 Silloin suuri rauha,
täyttää sydämen.
Tuomme hiljentyneen,
hartaan kiitoksen.

– Ester Ahokainen –

On valkoisia pisaroita ilma tulvillaan,
kimaltava lumimatto peittää koko maan.
Tuhansina pisteinä lumi säkenöi.
Pehmeästi punatulkku lumirumpuun löi.
Hiljaisina sävelinä lumi laskeutuu.
Piiloon lumipeiton alle kesä unohtuu.
Pienet, kirkkaat ajatukset lumilintusina
ihmisiä koskettavat salaa, hiljaisina.
Hiljaa, hiljaa lumilaulut sydämissä soivat,
kun nuo pienet hiutaleet taivaan maahan loivat.

– Pia Perkiö 

Meille hiipi joulu. :)
Tytär, vävy ja Sisu tulivat tänään joulunalus päivälliselle töiden jälkeen, ennen kuin tyttäreni lähtee Kreikkaan joulun viettoon ja vävy ja Sisu suuntaavat vävyn porukoiden luo.
Poikani kokkikolmonen oli loihtinut upean menun.
Savulohta, salaattia, rakuunaporkkanoita,mozzarella-perunalaatikkoa ja jälkiruoaksi valkosuklaa-pannacottaa vadelmahillosilmällä. Yummy! <3

Poika nosti minulle eilen illalla jouluhörtöösilaatikkoni pöydälle ja rupesin ripottelemaan koristeita ympäriinsä. Halusin laittaa tytärtä varten joulun jo esille.
Turkoosi sai väistyä ja punainen astui kuvioihin. Joulun jälkeen aika nopeasti turkoosi tekee comebackin, koska kun joulu on ohi, se on ohi. :)
Hitsi, kun nuo tulppaanit tuppaavat kestää niin hetken vain. Tiistaina myräkkäkävelylläni ne ostin lähikaupasta omaksi piristyksekseni ja nyt jo alkavat olla yli-ikäisiä.
Amarylliksen leikkasin sipulistaan maljakkoon ja jätin sipuliin uuden alun kehittymään, näin ainakin siitä saan iloa jouluun asti.

Selkä kesti hyvin tänään työpäivän, selvästi paranemaan päin. Kyllä osaa taas arvostaa normalisoituvaa olotilaa.
Tästä paremmin mielin viikonloppua kohti!
Mukavaa lähestyvää kolmatta adventtia! <3 <3

                                                Joulunpunaista tämäkin. Herkkuni mustaviinimarjamehu. :)

Eilinen myräkkä ei estänyt minua lähtemästä hissukseen kävelemään rantaan.
Olen kahden päivän sairauslomalla kipeytyneen selän takia. Istuminen, eikä varsinkaan makaaminen tunnu hyvältä, joten lääkärinkin suosituksesta lähdin sateenvarjoineni käpsimään. Räntää tuli ihan omiksi ja luultavasti muidenkin tarpeisiin. Saatiin ainakin valkeaa. :)
Kauhuskenaario toteutui sitten tänään. Eli eilinen lumisohjo on yöllä jäätynyt kokkareiksi ja liukkaiksi kävelyteiksi. Aurinko paistaa kauniisti siniseltä taivaalta ja tekisi niin mieleni lähteä taas ulos köpöttelemään, mutta en yksinkertaisesti uskalla. Se tässä selän kanssa vielä puuttuisi, että liukastuisi ja kaatuisi.

Maanantaina kun tulin aikaisemmin lääkärikäynnin jälkeen kotiin, allapäin olijaa odotti aivan ihana pullea ja salaperäinen kuori. Ah, miten rakastankaan saada käsinkirjoitettuna nimelläni varustettuja kirjekuoria! Kuoren avaamisessa on oma nostalgiansa. Nykypäivänä niin harvinaista herkkua. Muistan nuoruudessani pitkät kirjeenvaihto rupeamat ja kuinka odotinkaan aikoinani ex-mieheni kirjeitä hänen armeija-aikanaan, joka kesti Kreikassa 2- vuotta.

Satu, jonka herkkiä ja unenomaisia kuvia ja ihania ajatuksia käyn ihastelemassa hänen sivukujilta- blogistaan, kiitokseksi arpajaisvoitostaan oli laittanut minulle niin kauniita, omista kuvistaan tehtyjä kortteja ja retrokankaasta tehdyn ihanan pirteän korun. Kiitos Satu! Luulen, ettet uskokkaan kuinka lämmitti mieltäni juuri tuolla hetkellä erityisesti.
Pienetkin asiat ovat suuria ja tärkeitä, varsinkin hetkinä kun itsellä siipi maassa.<3

Älkää vain liukastuko! <3 <3