tiistai 31. tammikuuta 2017





Olen löytänyt aivan uuden ihanan, ihanan musiikkituttavuuden.
Onko Norah Jones sinulle tuttu?
Löysin hänet aivan vahingossa, kun etsin taustamusiikiksi you tubesta jotain rauhallista, kun leikkelin inspiraatiovihkooni kuvia ja tekstejä.
Eilen kävin valtavan pinon sisustuslehtiä läpi ja revin niistä mieleiseni sivut pois, ja vein sitten paperinkeräykseen. Tällaisesta siivoamisesta minä pidän -kun on samalla hauskaa. :)
Norah laulaa tälläkin hetkellä taustalla, kun tätä kirjoitan. Niin rauhallista blues/jazzahtavaa, unettavan kaunista musiikkia.
Hänet pitää muistaa hetkinä, kun käy ylikierroksilla tai jokin painaa mieltä.
Nonstopista tuli yksi hänen kappaleensa, "sunrise"-jonka olenkin kyllä kuullut, mutta muuten hän on odottanut minun elämässäni löytämistään.

Hyvin rauhoittavaa on myös tämä leikkailu ja liimailu.
Mieleisteni, kauniiden kollaasi-sivujen suunnittelu. Eritoten värien kanssa tekemisessä oleminen on tällä hetkellä ihanaa. 

Elämä maistuu juuri nyt suloiselle.Pienistä ilonaiheista täällä kotona, arkisen työpäivän jälkeen, onnellinen olo. Hiljaista, rauhallista kotoilua omien pikkujuttujen ääressä.

Ja tämä musiikki....olen läpikotaisin rentoutunut.

Pieniä onnenhituleita viikkoosi! <3



















sunnuntai 29. tammikuuta 2017




Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.
Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa,
niin kuin ensiluokan tähti, joka sammuu viimeksi.
Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin
ja kuunnella yön hiljaista virtaa
ja seisoa vuorella auringossa.
Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,
en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
Aika - muuntajatar, aika - hävittäjätär, aika - loihtijatar,
tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan
minulle olemassaolon
niinkuin pienen siemenen, niinkuin merellisen luodon?
Aika - sinä murhaajatar - väisty luotani!
Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten
ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)







Niin kuin Marja kauniisti edellistä postaustani kommentoi :

"Sumuharmaa on tosi kaunis harmaa. Ei sitä aina ymmärrä, kaipaa valoa."


Toivoin aurinkoa tälle päivälle, kun eilinen meni sisätiloissa.
Lähden kuitenkin kävelylle. Kyllä varmasti löydän kaunista tästäkin harmaasta päivästä.
Postaukseeni valikoituivat kuitenkin värit. Pieneksi piristykseksi.

Oikein mukavaa viikonalkua! <3





lauantai 28. tammikuuta 2017





                                    Aamunkajoa perjantaina Manskulla klo 07.40.
                 Onnellisena huomioin, kuinka aamut ja illat ovat jo selvästi valoisampia.<3





         Lounastauolla kuvattuja kuvajaisia ratikkahallien suurista ikkunoista.




                           Lauantai taas "valkeni" harmaana ja sumuisena.




Aamiaista isännän kotona. Sytytin kynttilän aamua piristämään, vaikkei se  ole joulun jälkeen yleensä enää tapanani.
Sen sijaan mietiskelin tapaani turistaa tomaateista aina siemenet ja nesteen pois, ennen kuin viipaloin ne.En pidä siitä, kun ne valuvat leivältä käsiin ja suupieliin. 
Minulla on myös tapana leikata leivästä kantti syrjään, ja sitten vasta viipaloin syömäviipaleet.Sen jälkeen liitän kantin takaisin paikoilleen, jolloin leipä ei kuivu.
Onko teillä muilla omia hassuja tapoja? :)




Arkirutiini- heräämiset puoli kuusi tekivät taas tepposensa ja herättivät minut tänäkin aamuna samaan aikaan.
Kun isäntä rupesi puoliltapäivin katsomaan urheilua, minua rupesi ramaisemaan.
Musta sukka silmille ja sohvalle tunnin päikkäreille.
Isäntä oli sitten ikuistanut minulle kuvan blogiin laitettavaksi. :)
Päikkäreiden jälkeen kuin uusi ihminen!
Olen aina ollut hyvä nukkumaan.Keski-ikä tuonut tässä asiassa opeteltavaa tullessaan. Mihin ihmeeseen sitä esim. yöllä heräileekin...




                           Iltapäiväksi harmaus on hiukan muuttanut sävyään.

                           Toivotan sulle rentouttavaa viikonvaihdetta!! <3 <3

torstai 26. tammikuuta 2017






Minusta on hienoa, että elämän lippaasta on vielä keski-ikäisellekin niin paljon uutta,hämmästyttävää ja mieltä virkistävää jaossa.
Tässä iässä, kun sitä helposti jähmettyy tuttuihin kaavoihinsa tuntuu kuin kevätsateelta kun juna hiukan nytkähtää raiteeltaan ja oletkin uuden ja hiukan tuntemattomankin edessä.
Heittäytyä rohkeasti tilanteeseen, inspiroitua ja lähteä hienoa kokemusta rikkaampana eteenpäin. Ja mennessä hymyilyttää.

Minun päivääni piristi ihana kohtaaminen Helsingissä.

Mukavaa, kevättalven viikonloppua! <3






keskiviikko 25. tammikuuta 2017




Maanantain lapsi on hyvin aito.
Tiistain lapselle annettiin nauramisen taito.
Keskiviikon lapsi on työtä tekevä.
Torstain lapsi taas käskevä.
Perjantain lapselle jätettiin
paljon anteliaisuutta.
Lauantain lapselle ahkeruutta.
Lapsi joka pyhäpäivään syntyä ehti,
on onnellinen ja aina rehti


:) t: onnellinen ja aina rehti.
Hyvää keskiviikon iltaa" <3



tiistai 24. tammikuuta 2017





Tähän aikaan vuodesta minuun iskee aina vihreän kaipuu.
Raikkaan sisustuksen kaipuu, tumman ja pimeän jälkeen.
Onneksi ilmettä kotona voi vaihtaa hyvin edullisesti.
Tyynynpäällisistä maksoin yhteensä noin 12e kirppikseltä, ja ovat sentään puuvillaa ja osa pellavaa.
Halpishallin parin euron viherkasvi ja keltaiset neilikat tulppaanien tilalle ja keveni kummasti ilme alle parilla kympillä keväisemmäksi täällä kotona.

Myös vähän talvisempaa asiaa mietiskelin tänään.
Jäin mutustelemaan sanaa revontulet.Yhtäkkiä sana, jota olen käyttänyt vuosia sai ensimmäistä kertaa pysähtymään ja miettimään sanaparin merkitystä.
Hieno sana -revontulet.
Mieleni piirsi heti kettuhahmon taivaalle tulia viskomaan.
Löysin sitten seuraavan selityksenkin:
Sana revontulet tulee vanhasta suomalaisesta uskomuksesta, että tulikettu huiskii hännällään kallioita ja tunturin kupeita sytyttäen hankauksen kautta kipunoita, revontulia.

Mielestäni on hassua, että jotain sanaa saattaa käyttää jopa vuosikymmeniä, ennen kuin hoksaa että sanaan piiloutuu muutakin, kuin sen itse tarkoitus . :) 
Minäkin revontuli sanaa käyttäessäni näin vain ne revontulet, en sitä kettua ja tulta.
En tiedä olenko ainut, vai tapahtuuko tätä muillekin.
Suomenkielessä on sanoissa paljon näitä mystisiä tarkoituksia.

Viikko vielä tammikuuta.
Kyllä viikot kuluvat nopsaan. :)














maanantai 23. tammikuuta 2017




Yksinäinen talvirannan laituri.
Ei lyö laineet sen jalkoihin.
Kauniit kaislat seuranaan, toimettomana se salaa odottaa jo vesiä vapaita, kesää
- niin kuin minäkin.









sunnuntai 22. tammikuuta 2017




Aamuauringon ihana kajo.
Räystäältä tippuu vesipisaroita,yksi toisensa perään.
Linnutkin touhukkaina-tuntuu, että ne nauttivat valosta ihan yhtä paljon, kuin minäkin.
Tämä on jännää aikaa-tietää, että kaikki voi muuttua hetkessä, mutta myös sen, että kohti suurempaa valoa, värejä ja lämpöä ollaan vääjäämättä kuitenkin menossa.

Suuresta kunnioituksesta Kimmo Ohtosta kohtaan, poistin eilisestä postauksestani kaikki kirjan sisäsivuilta ottamani kuvat.
En innoissani tullut ajatelleeksi copyright-asioita ollenkaan.
Tästä olen pahoillani.

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita! Ottakaa paljon kauniita kuvia! :) <3







lauantai 21. tammikuuta 2017




Ihana,kiireetön aamiainen,aurinkoinen kaunis talvipäivä.
Olen eilisestä ollut syvällä metsässä, huimissa näkymissä ja tarinoihin uppoutuneena.
Posti toi perjantaina myöhäisen synttärilahjan, jonka hankin itselleni.
Upea, upea Kimmo Ohtosen Karhu voimaeläin-kirja!

Karhu on minullekin voimaeläin, kunnioitusta ja pelkoakin herättävä mystinen, mahtava metsän kuningas.
Karhu on kulkenut rinnallani koko elämän.
Etunimeni Ursula  juontaa Ursuksesta ja tämän aikoinani tiedostaessani karhu saapui uniini, joista edellisessäkin postauksessa mainitsin.
Pystyn hieman tulkitsemaan näitä unia missä se seikkailee, koska karhu niissä olen minä itse.
En mainosta, mutta suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa!!
Ja Kimmo Ohtonen - ihana mies! <3

Aurinkoista viikonloppua!! <3 <3






torstai 19. tammikuuta 2017



Tunnetiloja

Bussissa oli taas liian hämärää lukea kirjaa, joten eriydyin omiin ajatuksiini.
Mietiskelin tunnetiloja.
Sanovat, että pitäisi olla läheisessä yhteydessä tunteisiinsa.
Pitäisi tietää, miltä minusta tuntuu.
Introverttinä minulle on mahdotonta ajatella tilannetta, ettenkö olisi omien tunteitteni kanssa hyvin läheinen ja tuttu.
Päinvastoin välillä tuntuu, että tunteita voisi olla vähemmänkin aika ajoin.
Ettei tarvitsisi tuntea niin yltäkylläisesti ja läpikotaisin.

Uniini olen itse jo niin tottunut, että en hätkähdä enää mistään, toinen kun näkisi voisi pitää vähintäänkin outoina.
Ja hyvin, hyvin outoja näenkin.
Minun yöni kuluvat mitä kummallisimpia raitoja katsellessa.
Olen päätynyt siihen tulokseen, että pää työstää pois päivän aikana tapahtunutta kuormitusta tunteista ja havannoista, joihin reagoin intensiivisesti.

Kun ekstrovertti elää tilanteessa kuin kala vedessä, minä olen jo ehtinyt mietiskellä ja tunnustella kaikki maan ja taivaan välillä ja kiinnittänyt huomioni jokaiseen pieneenkin tunnelmasävyyn ja asiaan.
Onnekseni olen onnistunut opettautumaan aika hyvin pois ujoudesta-työtä se on vaatinut ja minussa asuu nykyään pieni harjoiteltu ekstrovertti kanssakäymisien suhteen, mutta tunteitani en pysty muuttamaan ja ne ovat vahvat.

Tänään tuntui taiteelliselta.
Piti mennä töiden jälkeen pieneen ihanaan, perinteiseen paperikauppaan Helsingissä.
Tiesin, että saisin siellä tunnelmalle jatkoa.
Kyllä kivijalkakaupat ovat kuin oikeita hienoja kirjoja ja kauppakeskukset niitä tabletilta luettavia.
Ymmärrät mitä ajan takaa, jos pääsit jyvälle mitä tarkoitan tällä taiteellisella tunnelmalla.
Paperin tuntu, tuoksu. Kirjepaperilaatikot, kortit ja maalaus/piirustusvälineet- niihin hullaannuin jo nuoresta, kun isäpapan kanssa kävimme Wulffilla työskennellessäni hetken isukin mainostoimistolla.

Tästä se alkujaan lähti, se tunnetilojen mietiskely. :)

Mukavaa, tunteikasta viikonloppua! <3













keskiviikko 18. tammikuuta 2017









Viime sunnuntaina kävin mutsimuikkusella treffaamassa pikkusiskoa (kuvassa olemme Korkeasaaressa), joka oli pikavisiitillä Köpiksestä käymässä.
Samalla näin myös siskontytön, joka on muuttanut Kuopioon ylkänsä kanssa.
Suku maailmalla levällään... :)
Kuvasin myös mutsimuikkusen esineistöä, kun taloyhtiössä alkaa putkiremontti ja muikkunen joutuu evakkoon joksikin aikaa.
Kuvassa isoisänisän taskukello.

Täällä kotona tuikkukupit ovat jo joutuneet kirjahyllyyn  pois paraatipaikaltaan, vähän niinkuin jo säilöön ensi vuotta varten.Saattavat jopa tuosta joutua kaapin uumeniin kevätilmeen tieltä.
Minä miellän kynttilät alkutalveen ja jouluun,muulloin ei oikein synny kynttilätunnelmia.

Ja kurre...
Kävimme kierrätyskeskuksessa isännän kanssa viikko, pari taaksepäin, talvilomallani.
No tämä tyyppi siellä ulko-oven vieressä"ota tästä" -pöydällä piti noita pikku kätösiään nätisti ja katsoi minuun surullisena, unohdettuna vanhana, uusien hienojen lelujen tieltä poislaitettuna reppanana.
Lähti tämän tädin mukaan sitten ja anteeksi pyytäen pesukoneessa pyöritettynä kuuluu nyt kotijoukkoihin. :)

Mukavaa alkavaa loppuviikkoa! <3





tiistai 17. tammikuuta 2017






Tänään oli hyvä päivä!
Joku taikasauva josain viuhahti ja parin päivän takainen "mitäänsanomaton" olo on poissa.
Eilen oli jo parempaan suuntaan vireystaso, mutta tänään selvästi olen taas  oma itseni. Kyllä tämä pimeys tästä kohta taittuu.
Päivästä teki erityisen myös yllättävä sähköpostiviesti,josta ehkä tuonnempana lisää.
Elämän ihania, pieniä piristysruiskeita.

Olen hurahtanut retroon...
Minä, joka 60-70-luvulla inhosin niille vuosikymmenille tyypillistä esineistöä ja huonekaluja.
Nyt ahmin retrotyylisesti sisustettuja koteja lehdistä, sen ajan tyypillistä väri-iloittelua ja asketismia.
Piti ruotsinkielinen lehtikin ostaa ihan vain kotimatkalle katselunautinnoksi,montaakaan lausetta en ruotsia osaa lukea...

Olen myös aloittanut pienimuotoisen keräilyn.
Minua on alkanut kiinnostaa suomalainen muotoilu ja nimet sen takana.
Avainsana keräilyssäni on keltainen väri ja astioiden on oltava myös melkein priimakuntoisia.
Ja kaikki tulee päivittäiseen käyttöön ja toisesta päästä karsitaan vanhaa pois.
Kuinka valtavasti nämä tuovatkaan muistoja nuoruudesta.Olisipa silloin ollut kaukaa viisas ja säästänyt retro-tavaraa.Nyt olisi ottajia! :)
Muistatko sinä näitä kuoseja lapsuudesta/nuoruudesta?

Mummulan liinavaatekaapit ja muut piirongit ja lipastot "mummin ja vaarin huoneessa" ovat NIIN in, kuin vaan voi olla! :) Jos ottaisin huoneesta kuvan, voisi olla uusimmasta Avotakasta, vaikka jokunen vuosi taaksepäin oli vain ankean vanhanaikaista.

Tämmöistä tänään. 
Huomenna jo keskellä viikkoa.
Mukavaa tiistai ehtoota siis toivottelen! <3













maanantai 16. tammikuuta 2017




Naise elämää?
Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti. Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki. 
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult. Yritä täsä sit olla.
Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi. Hiukka hianon näköst. 
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita. 
Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta. Kyl o helppo ol naine!!!!

 Heli Laaksonen/Positiivarit 17.11.2008




perjantai 13. tammikuuta 2017






Pienen pienen, henkäyksen hentoisen hetken keltarintainen lintunen ilakoi tänään.
Tuoksuikin keväältä.
Ihan pienen hetkisen vain.