Tunnetiloja

Bussissa oli taas liian hämärää lukea kirjaa, joten eriydyin omiin ajatuksiini.
Mietiskelin tunnetiloja.
Sanovat, että pitäisi olla läheisessä yhteydessä tunteisiinsa.
Pitäisi tietää, miltä minusta tuntuu.
Introverttinä minulle on mahdotonta ajatella tilannetta, ettenkö olisi omien tunteitteni kanssa hyvin läheinen ja tuttu.
Päinvastoin välillä tuntuu, että tunteita voisi olla vähemmänkin aika ajoin.
Ettei tarvitsisi tuntea niin yltäkylläisesti ja läpikotaisin.

Uniini olen itse jo niin tottunut, että en hätkähdä enää mistään, toinen kun näkisi voisi pitää vähintäänkin outoina.
Ja hyvin, hyvin outoja näenkin.
Minun yöni kuluvat mitä kummallisimpia raitoja katsellessa.
Olen päätynyt siihen tulokseen, että pää työstää pois päivän aikana tapahtunutta kuormitusta tunteista ja havannoista, joihin reagoin intensiivisesti.

Kun ekstrovertti elää tilanteessa kuin kala vedessä, minä olen jo ehtinyt mietiskellä ja tunnustella kaikki maan ja taivaan välillä ja kiinnittänyt huomioni jokaiseen pieneenkin tunnelmasävyyn ja asiaan.
Onnekseni olen onnistunut opettautumaan aika hyvin pois ujoudesta-työtä se on vaatinut ja minussa asuu nykyään pieni harjoiteltu ekstrovertti kanssakäymisien suhteen, mutta tunteitani en pysty muuttamaan ja ne ovat vahvat.

Tänään tuntui taiteelliselta.
Piti mennä töiden jälkeen pieneen ihanaan, perinteiseen paperikauppaan Helsingissä.
Tiesin, että saisin siellä tunnelmalle jatkoa.
Kyllä kivijalkakaupat ovat kuin oikeita hienoja kirjoja ja kauppakeskukset niitä tabletilta luettavia.
Ymmärrät mitä ajan takaa, jos pääsit jyvälle mitä tarkoitan tällä taiteellisella tunnelmalla.
Paperin tuntu, tuoksu. Kirjepaperilaatikot, kortit ja maalaus/piirustusvälineet- niihin hullaannuin jo nuoresta, kun isäpapan kanssa kävimme Wulffilla työskennellessäni hetken isukin mainostoimistolla.

Tästä se alkujaan lähti, se tunnetilojen mietiskely. :)

Mukavaa, tunteikasta viikonloppua! <3