sunnuntai 29. tammikuuta 2017




Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.
Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa,
niin kuin ensiluokan tähti, joka sammuu viimeksi.
Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin
ja kuunnella yön hiljaista virtaa
ja seisoa vuorella auringossa.
Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,
en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
Aika - muuntajatar, aika - hävittäjätär, aika - loihtijatar,
tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan
minulle olemassaolon
niinkuin pienen siemenen, niinkuin merellisen luodon?
Aika - sinä murhaajatar - väisty luotani!
Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten
ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)







Niin kuin Marja kauniisti edellistä postaustani kommentoi :

"Sumuharmaa on tosi kaunis harmaa. Ei sitä aina ymmärrä, kaipaa valoa."


Toivoin aurinkoa tälle päivälle, kun eilinen meni sisätiloissa.
Lähden kuitenkin kävelylle. Kyllä varmasti löydän kaunista tästäkin harmaasta päivästä.
Postaukseeni valikoituivat kuitenkin värit. Pieneksi piristykseksi.

Oikein mukavaa viikonalkua! <3





18 kommenttia:

  1. Ihana kuva tulppakukista!<3 Kaunis, piristävä!
    Ja, elämä on ihanaa, harmaanakin päivänä:)

    Täällä meni tämäkin päivä sisähommissa, pesukoneen laulaessa:)

    Mukavaa viikonalkua myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitää pitää iloa yllä! :) Samoin kävi minulle. Vein juuri pyykit pesutupaan ja ajattelin lähteä sen ajaksi kävelylle rantaan, mutta vettähän siellä sataa....sisähommiksi jää minunkin aikeeni.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  2. Kiitos ihanan värikkäistä kuvista! Tänään on ollut täälläkin niin harmaa ja tuulinen päivä, ihan erilainen kuin eilen. Kävin aamulla Kansanlaulumessussa ja ostin kotimatkalla kaupasta tulppaaneita ihan vaan mielenvirkistykseksi.
    Leppoisa sunnuntai-iltaa. Kyllä se aurinko vielä jossain vaiheessa paistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä rupesi sitten vielä yltyvän tuulen lisäksi räntä vihvomaan.
      Mutta, kyllä se aurinko vielä voittaa, kun hiukan menemme vielä alkuvuotta pidemmälle. :)
      Kukat ovat mitä parhaimpia piristysruiskeita.
      Kiitos Piipe ja mukavaa sunnuntain iltaa myös sinulle! <3

      Poista
  3. Tämä on niin kaunis postaus, kaikin tavoin, etten nyt kommentoikkaan mitenkään muuten.
    Iloa alkavalle viikolle!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia, kauniita sanoja. Kiitos! Värikästä viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ensimmäisen kuvan kukat ovat kuin pieniä aurinkoja ♥
    Taidankin kampaajalta tullessa käydä ostamassa tulppaaneja ja ehkä myös kirkkaampia, keväisempiä päällisiä sohvatyynyihin :) Väriä ja valoa viikkoosi ihanainen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukat ja raikkaat tyynypäälliset ovat minuakin auttaneet näinä ankean harmaina päivinä.Kunhan saa kotona silmilleen paljon värejä ja kauneutta, jaksaa tuolla ulkona myyrytä eteenpäin. :)
      Kiitos sitä samaa sinulle Ansku ihanainen! <3

      Poista
  6. Tulppaanikausi täälläkin aloitettu. Minulle ne ovat niin selvästi kevään kukkia, mutta kevään tunnetta on ilmassa sanokoon kalenteri mitä sanoo.
    Noista kulleron näköisistä kukista pidän myös kovasti, kuten kulleroistakin. Mikä niiden nimi olikaan?
    'Kerran sammuvat kaikki tähdet, mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.' - siinä hyvä kannustuslause päivään!
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Seijakin siirtynyt askeleen lähemmäksi kevättä. :)
      Luulen, että nämä ovat kesäkullerosta jotain jalostettua, kerrottua muotoa.Muistaakseni ainakin kullero-nimellä nämä ostin. Mutten voi päätäni pantiksi laittaa, koska kuva on viime vuodelta.Minäkin rakastan niitä oikeita, keltaisia kulleroita.
      Samaan lauseeseen tartuin, ja se antoi kovasti ahaa-elämys tsemppiä. :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  7. Pirteän keväiset kuvat! Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Elämä on useinmiten hyvää ja alakulokin kuuluu elämään toisinaan. Kaunis runo ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko elämän kirjo iloineen, suruineen ja alakuloineen on kuitenkin hienoa. :)
      Kiitos sinulle Ninnu! <3

      Poista