Joku taikasauva josain viuhahti ja parin päivän takainen "mitäänsanomaton" olo on poissa.
Eilen oli jo parempaan suuntaan vireystaso, mutta tänään selvästi olen taas oma itseni. Kyllä tämä pimeys tästä kohta taittuu.
Päivästä teki erityisen myös yllättävä sähköpostiviesti,josta ehkä tuonnempana lisää.
Elämän ihania, pieniä piristysruiskeita.
Olen hurahtanut retroon...
Minä, joka 60-70-luvulla inhosin niille vuosikymmenille tyypillistä esineistöä ja huonekaluja.
Nyt ahmin retrotyylisesti sisustettuja koteja lehdistä, sen ajan tyypillistä väri-iloittelua ja asketismia.
Piti ruotsinkielinen lehtikin ostaa ihan vain kotimatkalle katselunautinnoksi,montaakaan lausetta en ruotsia osaa lukea...
Olen myös aloittanut pienimuotoisen keräilyn.
Minua on alkanut kiinnostaa suomalainen muotoilu ja nimet sen takana.
Avainsana keräilyssäni on keltainen väri ja astioiden on oltava myös melkein priimakuntoisia.
Ja kaikki tulee päivittäiseen käyttöön ja toisesta päästä karsitaan vanhaa pois.
Kuinka valtavasti nämä tuovatkaan muistoja nuoruudesta.Olisipa silloin ollut kaukaa viisas ja säästänyt retro-tavaraa.Nyt olisi ottajia! :)
Muistatko sinä näitä kuoseja lapsuudesta/nuoruudesta?
Mummulan liinavaatekaapit ja muut piirongit ja lipastot "mummin ja vaarin huoneessa" ovat NIIN in, kuin vaan voi olla! :) Jos ottaisin huoneesta kuvan, voisi olla uusimmasta Avotakasta, vaikka jokunen vuosi taaksepäin oli vain ankean vanhanaikaista.
Tämmöistä tänään.
Huomenna jo keskellä viikkoa.
Mukavaa tiistai ehtoota siis toivottelen! <3
Keltainen on selvästi ollut hyvin mukana viime postauksissasi. Ymmärrän valintasi hyvin, kyllä keltainen on iloa tuova väri. Ja nuo tunnelmalliset kuvat kattilan kyljessä!
VastaaPoistaMinulle on vielä riittäneet kelta-oranssisävyiset kukkaset :)
Keltainen on ollut voimavärini koko talven. :) Se todella piristää ja raikastaa.
PoistaTuolloin oli kyllä rohkeita kuoseja ja väri-ilottelua.
Keltasävytteiset kukat tuovat myös auringon kotiin. :)
Kiitos Seija! <3
No hyvä, elämä voittaa :D
VastaaPoistaTykkään kovasti noista kattiloista ja kulhoista.
Tykkään myös tästä 60-70-luvusta, samoin joistain 50-luvun esineistä, lähinnä huonekaluista!
Meillä oli 70-luvulla veneessä keltainen, napakka muoviastiasto, kun kyseessä oli purjeve, niin sen piti olla kestävää. Niitä kippoja ja kuppeja on paljon, taidanpa nostattaa vielä hintaa:) Eikös muoville povata keräilyinnostusta!
Mukavaa loppuviikkoa.
Taidat puhua Sarviksen kovamuoviastioista? :)
PoistaItselleni ne liittyvät muistoon, kun niistä söimme pikkusisareni kanssa pieninä Ruskeasuon puistossa ruokaa, jota silloin siellä jaettiin lapsille joka päivä.Toisella meistä neliskanttinen sininen ja toisella punainen kulho ja mukit samaa sarjaa.
Sarviksen muoviastiat ovat nyt kovassa huudossa tässä retrobuumissa. :)
Kiitos ja samoin sinulle Vikki! <3
Kattiloiden kuosit ovat tuttuja, vaikkei sellaisia löytynyt lapsuuskdistani tai mummolasta. Nämä ovat kyllä arjen pieniä piristyksiä, arjen kauneutta.
VastaaPoistaLeppoisaa keskiviikkopäivää! <3
Itsekkin koen nämä piristykseksi. Kuosit ovat leikkisiä ja vähän lapsellisiakin jopa, ja tykkään! :)
PoistaKiitos Piipe ja mukavaa keskiviikon jatkoa sinullekin! <3
Tänä päivänä nuo kattilat ja kipot näyttävät taas niin ihanilta.
VastaaPoistaAikanaan, kun tätini mies oli Wärtsilässä töissä sain muutaman tuollaisen juureskuvioisen kattilan. Mutta sitten tuli aika, kun niihin ikään kuin kyllästyi ja oli päästävä eroon:)
Keltainen ja oranssi ovat myös minun voimavärejäni!
Kivaa ja pirtsakkaa keskiviikkoa!
Noin siinä käy.Kuinka paljon on tullut pistettyä eteenpäin kaikkea tuon ajan ihanuutta (nykymielipiteellä) ja nyt näkisi ne aivan eri silmin,vaikka silloin kyllästyi. :)
PoistaJos minäkin olisin säästänyt tyttärelleni jotain 70-80-luvun juttuja, eipä varmasti välttämättä olisi pahoillaan. ;)
Vastahan noita on himoittu jokunen vuosi, ovat tätä uudempaa "antiikkia".Nyt kun pistäisi jonkun nykysuomi-designen säilöön, olisi ehkä himoittu lapsenlapsenlapsen ollessa aikuinen. :)
Kiitos Sirpa! <3
Keltainen, ikuinen voimavärini! Ihana tuo sinun astiakokoelmasi tuttuine juureskuvioineen ja väri-iloitteluineen :)
VastaaPoistaÄidilläni on vielä edelleenkin tuo kahvipannu, mutta punaisena. Kukkavaasina sekin tänä päivänä useimmiten virkaansa toimittaa =D
Aikanaan kun telttailimme ja myöhemmin veneilimme, muistan mukana kulkeneet, äitini ostamat Sarviksen muoviset astiat. Niistä myös puistossa syötiin tätien tarjoilemaa ruokaa. Minulla oli punaiset, siskolla keltaiset astiat :) Oi niitä aikoja!
Ihanat, samanlaiset Sarvismuistot sinullakin! .)
PoistaMeilläkin oli kotona punainen pehtooripannu lapsuudessani,lie mihin sitten joutunut.
Eikö olekkin juuri iloisia ja pirteitä verrattuina nykyisiin metallikattiloihin?
Puistosyömingit herättävät niin suloiset lapsuudenmuistot,oi niitä aikoja!:)
Kiitos Ansku! <3