keskiviikko 21. huhtikuuta 2021


Minun ainoa sisareni, pikkusiskoni asuu Tanskassa. Olemme samasta "persiistä",(toivon,ettei tästä kukaan pahastu) niin kuin meillä tavataan suvulle tyypilliseen tapaan, ronskisti sanoa. Tarkoittaen, että olemme hyvin samanlaisia, samasta muotista. Ja sitten kuitenkin niin erilaisia, kuin yö ja päivä. Kun minä viihdyn maalla vanhassa mummulassa, vuodesta toiseen, siskoni on vuosien aikana reissannut varmasti kohta maailman ympäri miehensä kanssa. Korona on tietenkin nyt estänyt tämän jo toista vuotta. Siskokultaani kuumoittelee kovasti päästä taas reissuun. Hän on myös innokas valokuvaaja ja kuvailee paljon hienommalla kameralla kuin mitä minulla on. Hän on myös aktiivinen somessa, ja esiintyy siellä omilla kasvoillaan, siksi tähänkin, luvan kanssa tietenkin, laitoin kuvien ottajastakin kuvan. Eli, terveisiä Tanskan keväisestä kukkaisloistosta siskoni ottamin kuvin! (ensimmäinen puolison ottama)
















maanantai 19. huhtikuuta 2021


Tapahtumia rannassa.

Juteltiin komean sinisorsauroksen kanssa rannan ruovikkoalueella. Patpatti minulle, että kun ei rouvaa vielä kuulu, alkaa olla kohta kiirus pesimään.

Ai että, pensaissa jo hiirenkorvia ja pulleita silmuja joka puolella!
 

Rannassa naurulokkipariskunta paistatteli päivää rantakivellä.


Niillä oli ilmeisesti jonkinlaiset kosiotoimet meneillään.


Uros hyppäsi veteen ja ojensi sieltä rouvalle pikkukalan.


 Kun lähestyin paria, niiden vierestä lähti arka koskelo vaudikasta pintajuoksua karkuun.

Lokkien vierestä rannalta lähti myös koskelopariskunta veteen, ilmeisesti eivät kokeneet minua niin uhkaavana, koska lipuivat kauemmas ihan rauhallisesti.

Näin kaukana lahden toisella puolella joutsenparin. Sitä kohtaa, missä itse seisoin lähti lähestymään yksinäinen yksilö. Minulle tuli jotenkin haikea olo, kun yksinään siinä oli. Mutsimuikkunen kertoi joutsenleskestä, joka Soukan rannalla menetti ketulle puolisonsa pesimäaikaan viime keväänä ja liikkui sen jälkeen siellä yksikseen koko kesän.

Sain nauttia kaikessa rauhassa tämän yksinäisen joutsenen kauneudesta.

Kiinnostin sitä vain hiukan.

Enemmän sitä kiinnostivat hyvät pohjanruoppauspaikat.

Kyllä joutsen on kaunis ja sulavaliikkeinen lintu.

Aiempi koskelopariskunta oli kerennyt pidemmältä samaan lahdenperukkaan, jossa joutsenta kuvailin.

Näytti siltä, että niidenkin kesken käytiin soidinmenoja.

Uros ui hyvin matalana naaraan kiinni ja suoritti jotain jänniä rituaaleja.

 Ajattelin, että kohta osuvat lähelle joutsenta, odotan, saan kaksi lajia samaa kuvaan.

Yht´äkkiä kuului ihan outo voimakas ääni. Olin niin omissa ajatuksissani, että oikein pelästyin. Sekunnin murto-osan aivoissani välähti, että tuliko merikotka, missä, missä!?! Kunnes valmiiksi tähdättyyn kameran etsimeen ilmestyi valtava lintu. Ja kerrankin refleksini toimivat ja räpsäsin kuvan.

Ja toisenkin. :D

Lahden toiselta puolelta oli joutsenuros saanut tästä yksinäisestä tarpeekseen ja lensi häätämään sen pois reviiriltään. Sain kuin sainkin kaksi lajia samaan kuvaan, kun samalla lensi lokki taustalle. :)

Tämä alueen valtias ei jättänyt mitään arvauksen varaan, se todella hääti, ui perässä pörheänä koko pitkän matkan lahden halki. Ne olivat enää kaksi valkoista pistettä merellä, kun jatkoin matkaani.

Kotimatkalla pongasin nokkosperhosen, neljäs laji tänä keväänä.


sunnuntai 18. huhtikuuta 2021


On vaikeaa olla hehkuttamatta tätä kevään ihanuutta täällä blogissa, vaikka hiukan toistaakin itseään. Eilen huomioin lenkilläni, että pientareet alkavat nyt vihertää, mullan alta työntyy uutta kasvustoa. Nyt täytyy tarkasti rekisteröidä kaikki tuleva, muuten kaikki on ohi nopeasti ennen kuin huomaakaan. Eipä ollut paljosta kiinni sekään, etten olisikaan jo nähnyt ensimmäisiä sinivuokkoja tänä keväänä. Ihan sattumalta mutkassa käänsin pääni niiden suuntaan ja leveä hymy levisi kasvoilleni ja tunsin olevani kuin pieni lapsi jälleen, aidon ilon äärellä. Mustarastaat laulavat nyt niin kauniisti, mutsimuikkunen oli eilen ollut kuulevinaan tutun sävelmänpätkän yhden rastaan laulannassa oman lenkkinsä varrella. Itse muistan edellisen kotini takapihan virtuoosisatakielet, jotka pitivät aivan uskomatonta konserttia kesäiltoina suurien puiden suojista. Täksikin päiväksi luvattu huimia lämpöasteita, tästä nyt lähdettävä ulos etsimään uusia keväänmerkkejä.

Mukavaa aurinkoista uutta viikkoa!❤




Saunalahden kartanon viereisessä metsikössä asustaa varisjengi, joka pitää tarkkaa lukua reviiristään. Tällä kertaa sai jengin peräänsä pienehkö haukka, joka kovalla kraakatuksella ajettiin matkoihinsa ja sitten palattiin takaisin tähystystornipuuhun tarkkailemaan. Mainittakoon, että pienen matkan päähän, toiseen suureen puuhun on hyväksytty harakkaporukka naapuriksi. Ne eivät vaikuta ollenkaan koviksilta, vaan liitävät yleensä tiehensä epäluulosta jo siinä vaiheessa, kun kulkija pysähtyy kohdalle ja ottaa kameran esille.




Ulkoilun jälkeen oli pakko tulla lisäämään tänne eka valkovuokkopongaus, että voi sitten tulevina vuosina tarkastaa ajankohdan.
Myös neitoperhosen tapasin. Perhosista olen tänä keväänä nähnyt jo neidon lisäksi sitruunaperhosen ja suruvaipan.






torstai 15. huhtikuuta 2021


Jännää usvaa kauempana merellä,varmaan johtuu siitä, kun ilmat vaan jatkavat lämpenemistään, niin ihanaa! Saunalahti on jo jäistä täysin vapaa, vaikka kuvista saattaa saada sen käsityksen, että jäätä vielä on.

Minäkin pongasin ensimmäisen leskenlehteni tässä männäpäivänä. Metsätien varrelta löytyivät krookukset ja lumikellot.


Eikö olekin kuin pieni vihreähattuinen ja hihansuinen keiju, kädet mekkoa pitkin tämä suloinen lumikello?

Tukkasotkien sukellustouhuja seurailin lahdella pitkän tovin, niin hauskat nuo poikien takatukat! Välillä oli koko porukka sukelluksissa ja kohta yksitellen ponnahtivat taas pinnalle pienen ympyrän sisällä. Kuvissa porukasta sukelluksissa puolet.


Aurinkoista viikonloppua!❤



sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

 


Minun rairuohoni pääsiäisenä oli syötävää krassia,
 jonka voimakkaaseen, rucolamaiseen tuoksuun kupin keramiikkakoirakin työnsi kirsunsa.
Kaikki mullan alta työntyvä, uusi ja vihreä, soittelee nyt sieluni kesänkaipuun kieliä.


Pitihän niitä keltaisia pieniä narsissejakin ostaa, vaikkeivat päivää paria kauempaa jaksa kauniina. Pitää niistä sipulit säästää ja siirtää maalle syksyllä multiin.


Mutta nyt siihen pääasiaan, mieltä niin virkistävään ja jännittävään puuhaan, kukkien ja hyötykasvien esikasvatukseen. Keräilin lopputalven litran tölkkejä, joista leikkasin reilun kolmanneksen pois, puhkoin terävällä veitsellä pohjiin reikiä ja asettelin tölkit muovikaukaloon.

Tytär kyyditsi äiteen hakemaan kylvömultaa hiukan pidemmältä, kun ei sitä kotikulman marketista saanut. Nyt riittää ensi vuodeksikin. Ison, 30 litran säkin sai yhtä edullisesti, kuin 10 litrankin (jonka vähintään tarvitsin) Rustasta.

Keräsin kaupan siemenistä viime keväänä itse kasvattamistani samettiruusuista syksyllä siemenet talteen. Saman tein härkäpavun kanssa. Talven aikana keräsin ja kuivasin siemeniä myös tomaateista. Mutsimuikkunen oli ulkoillessaan löytänyt erikoisen pensaan, jossa erikoinen pieni hedelmä, senkin siemeniä upottelin multaan. Maalla naapurin rouvalta saamastani jättikurpitsasta säästin myös siemeniä ja kaupan myskikurpitsasta. Kaupasta ostin keltaisen ja oranssin isoköynnöskrassin ja hajuherneen siemeniä.

Salaatin ja pavut kylvän suoraan lämpimiin multiin maalla myöhemmin. Retiisiä ajattelin myös tänä vuonna taas laittaa ja tietenkin perunaa.

Ostolistalla vielä ainakin myös kesäkurpitsan, auringonkukan, kehäkukan, ruiskaunokin siemenet. Ja himottelisi myös suurempi pussillinen kotimaisten perinneketokukkien siemeniä, joista voisi perustaa pienen kukkakedon pörriäisille.

Tölkit peitin kelmulla kun asetin kaukalon ikkunalleni, johon paistaa koko päivän aurinkoisina päivinä.


En ollut uskoa silmiäni, kun ensimmäiset tomaatinidut työntyivät mullasta kahdessa päivässä! Tämän tomaatin kasvun ja sadon juuri toivoisin niin onnistuvan. Ostotomaatti, joka on hauskan ja käytännöllisen muotoinen, pitkulainen. Siitä sai niin hyvin ja käytännöllisesti tasaviipaleita leikattua, ja oli maukaskin lajike. Jos esikasvatus onnistuu hyvin, aion kokeilla sen kasvattamista maalla porstuassa, koska minulla ei ole kasvihuonetta. Porstuassa ainakin pelargonia kukoistaa joka kesä, ikkunoista valoa koko päivän ja kosteutta ja viileyttä öisin.


Myös härkäpapu oli työntänyt samoihin aikoihin itunsa kovan siemenpapupanssarinsa läpi. Harmittavan reunaan papu ajautunut kastellessa, pitänee koulia nopeasti.


Samaan esiinmarssiin ennättivät myös samettiruusun alut. Hauska huomata, että omat siemeneni itivät heti, tölkeissä, joihin istutin kaupasta ostamiani, on vielä autiota.


 Tämä on joka kevät niin hauskaa ja jännittävää puuhaa! Pieniin ituihin muodostuu ikään kuin hyvinkin läheinen suhde. Niitä vaalii ja hiukan kouliikin, ihastelee kasvun etenemistä. Kuin lasta kasvattaisi. Kun itse kasvattamat sitten maalla kukoistavat ja tuottavat mahdollista satoakin, tämä asia osuu johonkin iänikuiseen, maanviljelijägeeniini, onnistumisentunteeseen, että kasvatan itse ruokaani ja kukkasia silmieni ja elintärkeiden hyönteisten iloksi.

Ihanaa keväistä uutta viikkoa!❤❤