Löysin vahingossa pienen ilon ja onnentuojan.
Isoilla -onko nämä nyt takkatikkuja nimeltään-tulitikuilla sytyttää kaikki tuikut kippoihin kerralla ilman, että polttaa sormiaan.
Eikä sekään vielä, mutta mikä ihana palaneen puun tuoksu jää leijailemaan kotiin!
Hyvällä mielikuvituksella voi hetken kuvitella, että takka loimuaa vieressä.<3

Esittelen myös pienet kirpparilöytöni.
kaunis vanha kynttilänjalka maksoi 5e ja se olikin kirpparikierroksen kallein löytö.
Minulla on suht pieni ruokapöytä, kun kotikaan ei ole suuren suuri.
Joka joulu kynttelikköä sitten siirreellään herkkujen tieltä.
Tällä kaunottarella ratkaisen ongelman.Se mahtuu juuri keskelle pöytää tunnelmaa luomaan.
Pienen puisen poron (ruotsalaiselta tehtaalta, joka valmistaa niitä ihania pieniä puuhevosiakin) löysin 1,50e.
Ja hurmaavat pienet savilinnut, yhteensä 3e.
Jokaisella linnulla on hiukan erilainen lentoasento.
Viikonloppuna pitää metsästää kaunista oksaa, johon saan parven lentelemään.
Kyllä nämäkin joulukoristeesta menevät.Olkoon vaikka rauhan kyyhkyjä.

Huomenna vielä syksyistä.
Katsotaan sitten keskiviikkona, josko lumimyräkkä 11m/s saapuu...
Mutta jos ennusteet pitävät paikkansa, torstaille on tänne sitten luvattu selkeää ja poutaa ja aurinkokin pilkahtaa.
Voipi olla vaikka kuinka kaunista, jos lumi pysyy maassa. :)
Kahtellaan.

Ääripää tunteiden välissä, välimaastossa on joskus hyvä olla.
Ihan vaan olla.
Pää tyhjänä ajatuksista.
Katsella maisemaa, joka myöskään ei juuri nyt ole oikeastaan mitään ja silti paljon.
Sekin näyttäisi nyt olevan jotenkin välimaastossa.
Mitään radikaalia ei juuri nyt tapahdu.
Ollaan vaan, maisema ja minä.

Minulla täällä kotona asustaa persoonallinen pelargonia...
Ostin morbackani tämän vuoden keväänä.
Tuossa viimeisessä kuvassa se on juuri hankittu ja napakka ja kaunis.
Sittemmin se kuihtui ja tiputteli lehtiään, eikä enää kukkinut.
Täällä blogissa jotkut optimistisesti kannustivat minua, että kyllä se siitä vielä saattaa piristyä.
No juu.
Pelargoniani ei ole sen koommin kukkinut, kesälläkään.
Mutta, kun sitä katsoo,tulee mieleen laulu: "yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää" :)
Lukija ei varmasti voi olla pyrskähtämättä nauruun , kun katsoo kuvaa tämän tekstin alapuolella, että luulisiko ihan heti morbackaksi? :D
Ilta-aurinko kultaa hiukan sen lehtiä kuvassa, kyllä se oikeasti on ihan vihreä.
Koominen tapaus?

Onko missään niin helppo hengittää, kuin lokakuisessa metsässä?
Metsän matto on kostea ja apposellaan.
Sammaleet ja kaikki, mikä vain voi imeä itsensä täyteen vettä, on sen tehnyt.
Metsässä on kuin erityinen ilmasto juuri nyt?
Kesän kuiva poistunut ja routa ei vielä ole vaellellut mättäillä.
Tuntuu, kuin joku varaventtiili avautuisi omissa keuhkoissa.
Niin että saa vedettyä mahdollisimman syvään ja täydesti tätä hapekasta ja kosteaa ilmaa.
Kostea sammal ja vieno pihka,jostain hyvin kaukaa ehkä pieni savun hipaisu.
Parfyymi parhaasta päästä!

Aurinkokin kävi edes pariksi minuutiksi toivottelemassa hyvää iltaa parvekkeen pajuaidan välistä.
Huomista torstain toivoa kohden.<3

Vinkuukoon viima.
Kotona on niin suloista, kuin lämpimässä pesässä.
Mielessä maukkaat kuumat keitot,muhkeat kaulahuivit,iso kuppi yrttiteetä hunajalla.
Vilahteleepa jo joulunkin tunnelmat arasti aatoksissa.Tasan 8 viikkoa.
On oltava jotain, mihin tähtää.
Nyt on hyvin aikaa iltaisin vaikka mihin mukaviin suunnitelmiin ja tekemisiin.
Mitä haastavampi sää tuolla ulkona, sitä suuremmat mielen lämmöntuojat kehitettävä täällä suojassa kotona.

Perjantaina  tuuli vielä hauskasti kieputti ja pyöritti edessäni maahan pudonneita lehtiä.
Lauantaina alkanut, ja tänään jatkuva viima meinaa  lennättää pipon päästä.
Vaahtera jo antanut lehtensä vaativalle tuulelle, tammi jaksaa pitää tiukemmin kiinni pidempään.
Sain ihailla viikonloppuna katutaidetta ja kohtasin hyvin odotetun ja kaivatun pullukan kaverin.
En muista, koska viimeksi olisin punatulkun nähnyt...
Eipä tuo halunnut minulle poseerata, kiirus oli saada kupu täyteen.:)

Ja eikun ensi viikon räntäsateita kohden lämmin kaulahuivi ympäri, ympäri kiedottuna kaulalle ja pipo syvälle päähän! :)

Siilin kuutamo

Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
– on hetki kuutamon –
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.

Kirsi Kunnas

Hienoille kuutamoille ja auringonlaskuille, joita olemme saaneet ihailla menneellä viikolla!

Hyvää alkavaa viikonloppua! <3

Minulle, joka olen kovin kärsimätön,odottaminen on vaativa tehtävä.
Kuitenkin samalla toivon, ettei aika kovin nopsaan rientäisi.
Koska se mitä malttamattomasti odotan häviää, pelkään, nopeasti sitten alkaessaan.
Sanovathan, että matkalla on kutkuttavampaa,kuin perillä.

Jään huhtikuun ensimmäinen päivä puolen vuoden vuorotteluvapaalle.
Odotan vapautta, kuin suurta aarretta.
En oikein vielä osaa edes kuvitella miltä tuntuu, kun saa herätä joka aamu keväästä myöhään syksyyn omaan elämäänsä. Sellaiseen, jolle mikäänlainen ulkopuolinen taho ei sanele toimintamalleja tai aikatauluja.

Saan muokata päivistäni omannäköiseni.
Saan tehdä juuri niitä asioita, joihin tunnen intohimoa ja paloa.
Suunnitelmia on jo paljon napattuna mielen tuulista ankkuriin odottamaan, kun niiden aika tulee.

Pääosin tulemme viettämään ajan maalla,mummulassa.
Saan vihdoin kylvää, hoitaa ja kupsuttaa.Kitkeä rikkaruohoja ilman ajan loppumisen tuskaa.
Laittaa ja nauttia kaikesta hitaasti ja pitkään.Koko kesän kaaren.
Ehkä lähdemme huuhtomaan kultaakin Lappiin, jotta isäntäkin saa vihdoin oman unelmansa toteutettua. Minäkin varmasti viihtyisin oikein pohjoisessa, kun en ole Rovaniemeä korkeammalla käynytkään,muiden blogeista oikeaa Lapin taikaa vain ihaillut.

Eniten odotan löytäväni sen suuren rauhan ja onnen tunteen.
Kun ihminen saa pysähtyä ja olla niin kuin haluaa.
Kun vapauden raja ei tule pitkään aikaan vastaan,toisin kuin kesälomilla.

Pitkän, pimeän talven varalle on kuitenkin ihanaa kun on jotain, mitä odottaa. :)

Lounasta mukaan hakiessani sain myös ihanan annoksen rauhoittumista kiinalaisessa ravintolassa.
Joku ehkä tietää kertoa minulle, mikä on se kielisoitin, joka soi niin haikeasti ja mieleen tulee riisipellot ja ne kauniit viuhukattoiset talot kiinamaisemassa?
Odotin annokseni valmistumista ja otsani ympärille hiipi se täydellisen tyyneyden ihana panta musiikkia kuunnellessani.

Kotona iltasella sitten hyrskynmyrskyn.
Iski elliin ihan kunnon vanhanaikainen sisustusvimma.
Muutti taas paikkaa useampikin huonekalu ja nyt on niin piristävän uutta kotona.
Hassua, miten samat tavarat eri paikoissa ja erillailla aseteltuina näyttävät freesiltä.
Tein siinä järjestellessäni myös suloisen löydön, kun kreikkalaisen lastenkirjan välistä tipahti  joskus vuonna annodomino kuivumaan laittamiani ruiskaunokkeja.
Niistä täytynee tehdä taulu.

Vaikkakin tuuli vankasti, oli ihanan aurinkoinen syyspäivä tänäänkin.

Syksy tuoksui laskeneen auringon jälkeiselle kylmälle ja puulämmitteiselle saunalle eilen, kun kuljin Kökkelin pientaloalueen läpi viikonlopun viettoon.
Nykyhetken lisäksi tuoksut lennättävät minut usein aiempiin aikoihin, hetkiin siellä.
Eilinen tuoksukin kuljetti minut Kreetan vuorille.Talvikuukausien kosteaan koleuteen, palavan puun tuoksuun uinuvan pikkukylän raitille.
Olimme perheen kesken korjaamassa saksanpähkinä satoamme.
Helposti sain tuoreen pähkinän öljyisen ja muhevan maun suuhuni.

Tämänpäiväinen sää on rauhallinen ja märkä.Roikkuva tunnelma.

Naistenlehdestä poimimani Lauri Tähkän sanoman myötä toivottelen kaikille hyvää viikonloppua! <3

"Kun maailma mylvii ympärillä,pitää luonto maadoitettuna elämässä.Eilen olin sienimettässä.Käyn mettässä edelleen lähes päivittäin.
Tuijotan taivasta ja pohdin päivän tapahtumia.
Metsä tuo rauhan ja levollisuuden tunteen."

 Blogger Recognition Award

                                            

Homman nimi on seuraavanlainen: 

1. Kirjoitan postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

 tuultajatyrskyja Ansku soi minulle ihan uskomattoman kunnian ja nimesi blogini mukaan.

Enpä olisi puolitoista vuotta sitten villeimmissä unissanikaan moista uneksinut, kun aloitin

blogini pidon.

Sain alussa hyvin hataraan tekniseen osaamiseeni apua tyäpaikallani eräältä nuorelta mieheltä,kiitos kovasti Harald!

Hänen opastuksellaan sain blogipohjan luotua ja aloin vimmatusti opetella työkalujen käyttöä ja kuvien lataamista ym.

Uusi harrastus imaisi kokonaan mukaansa.

Kuinka jännittävää oli kirjoitella niitä ihan ensimmäisiä postauksia.Blogi oli koko ajan mielessä ja

ideoita kumpusi loputtomasti.

Päiväkirjahan blogi alusta lähtien on ollut. Nykyään sen ympärille on muodostunut erittäin tärkeä yhteisö.

Kuinka upeaa on vaihdella mielipiteitä ja lukea muiden samanhenkisten blogeista ajatuksia ja ihastella kauniita kuvia.

Aloittelijalle antaisin ohjeeksi vain aloittaa! Ja pysyä persoonallisena, omana itsenään.

Minä ainakin pidän siitä, että jokaisella on oma leimansa ja tyylinsä.

Ansku  tuultajatyrskyja blogista sai minut tänään hyvällä tavalla pois tolaltani.Miten voi harmaa

arkipäivä muuttua kertaheitosta juhlagaalaksi.

Pieni ihminen liikuttuu sydänveriään myöten odottamattomasta huomioimisesta ja niin koskettavan kauniista sanoista.

Ansku on niin monasti suonut minulle tätä hänelle luontaista lämpöään. <3

Näiden sanojen saattelemana allekirjoittanut vetäytyi hetkeksi takavasemmalle vetistelemään:

"Ensimmäiseksi haluan nimetä Mirjam-Matilda-blogin, jossa ihanainen Mirjam-Matilda maalailee taitavasti mielikuvia kauniilla sanoillaan ja kuvillaan. Blogi on tulvillaan positiivista asennetta, rakkautta luontoa, eläimiä ja yleensäkin elämää kohtaan, mukana myös maalaisromantiikkaa ja pohdintoja elämän pienistä ja suurista asioista. Mirjam-Matildan kanssa tunnen ihan erityistä sielujen sympatiaa."

Ansku omassa blogissaan kuvaa uskomattoman kauniisti rakastamaansa vesistöä,niin merta kuin sisävesiäkin.Erityisesti veneilystä pitävät varmasti omivat tämän blogin omakseen ja pääsevät Anskun ja kipparin matkaan todella kauniisiin maisemiin.Hän jäi minulle mieleen heti ensi kohtaamisella täällä blogimaailmassa erittäin syvästi tuntevana ja kauniina sieluna.

Kiitos Ansku! <3

Ensimmäiseksi omaksi valinnakseni nimeän Sirpan kuvien tarinaa blogin.(en yhtään ihmettele, jos hänet on jo moni muukin nimennyt)

Sirpan makrokuvat ovat omaa luokkaansa, enkä väsy niihin ikinä.

Hänen kauneudentajunsa ja huumorinsa uppoavat minuun,kuin veitsi voihin.

Sirpa katsoo usein hyvin lähelle ja tarjoilee meille muille uskomattomia kuvakulmia mm. ötököistä.

Sirpaan voin aina luottaa, jos tarvitaan hyönteisten, lintujen ja kasvienkin nimiä.

Hän on ollut minulle paras biologian ope ikinä! Sirpan matkassa pääsemme myös ulkomaille ja tuliaisina ehtaa Sirpa-tasoista matkakuvastoa.

Sirpa oli ensimmäinen, joka löysi blogiini ja toimi siltana pääsyyni tähän blogiyhteisöön, johon nyt tunnen kuuluvani.Hänen bloginsa kautta ihmiset löysivät myös minun blogiini.Koen Sirpan ehdottomasti tietynlaiseksi mentoriksi tällä taipaleellani.

hetkenheijastuksia blogin Seijan nimeän seuraavaksi.

Seijan luona on aina taiteellinen tunnelma.Hän kertoo hyvin paljon kuvillaan ja jättää

lukijalle hiukan salaperäisellä tavallaan tien avoimeksi kohdata hänet siellä  rivien välissä.

Minulle soi aina sello, kun vierailen Seijan luona,hänen bloginsa yllä leijuu tyylikäs ja rauhallinen tunnelma. Mukaan kuvaan kuuluvat ehdottomasti teehetket, mitä tunnelmallisimmissa paikoissa.

Uusi postaus Seijalta saattaa tulla vaikka toiselta puolelta maailmaa täysin ylätyksenä, jos et ole huomannut tulkita sieltä Seijan edellisten postauksien merkeistä tulevaa.

Ja tiedän, jos kulkisin hänen kanssaan oikeasti jossain,hän takuuvarmasti huomaisi samat hahmot, kuin minäkin, ne jotka jäävät suurelta osalta huomaamatta.Kuulumme hahmopongareihin kummatkin.

Seijan kanssa meillä on melkein yhtä pitkä yhteinen matka täällä blogimaailmassa, kuin Sirpankin kanssa.

Ehdottomasti haluan nimetä myös Päivin villaairisranta blogista. (en tiedä, keitä kaikkia on jo nimetty ja Päivikin saattaa jo olla mukana)

Kun Päivin blogi aukeaa, yleensä aina ensimmäiseksi huokaan syvään. Päivillä on ihan uskomattoman kauniit kuvat! Varsinkin villasta sisältä otetut ovat ihan sisustuslehti- tasoa.

Hän asuu unelmavillassa meren rannalla.

Päivin pihalla vierailee paljon villieläimiä, joita hän onneksemme myös kuvailee .

Hyvin hyvin visuaalinen,luonnon rakastajan pitämä blogi.

Päivi ei postaile päivittäin. mutta sitäkin suuremmalla innolla aina syöksyy katsomaan, mitä ihanaa tällä kerralla, kun uudesta postauksesta tulee vihiä.Näitä postauksia todella kannattaa odottaa.

Hannele ruusukumpu blogissaan kuvailee ihanasti naisen jokapäiväistä elämää.

Hänen postauksiensa aiheisiin pystyy helposti samaistumaan ja mukana häärii tai köllöttelee aina ihku ihana Niilo- nappisilmä.Hannelen luona pääsee usein nauttimaan kukkaloistosta, jota hän mielellään kuvailee.Hannele kuuluu meihin luonnon ja eläinten rakastajiin. 

Ninnu kuvittelunilo blogissa on yksi tuoreimmista tuttavuuksistani.

Taiteellisesti lahjakas nainen,jonka blogista pidän tosi paljon.

Hänen postauksissaan pääsee usein ihastelemaan Ninnun omia maalauksia ja piirroksia.

Ja myös täällä mukana  kaksi ihanaa karvakuonolaista, jotka seikkailevat myös emännän

töissä.

Tässä blogissa on herkkä fiilis, kuin myös Ninnun töissä.

sivukujilta blogin Satu on mestari  pysähdyttävän kauniiden kuvien postaajana.

Ne kertakaikkiaan lumoavat ja niihin jää kiinni.

Satu myös leikittelee sanoilla ja lauseilla taidokkaasti.

Hänen postaukseksensa eivät koskaan jätä kylmäksi.Hänen kirjoituksiaan jää aina mietiskelemään.Tässä blogissa on hyvin vahva oma leima.

Bloggailemisiin ja hyvää yötä! <3

Jos nuo pienet linnuntirpuset,
talitiaiset ja varpuset.
Jos ne eivät tee elettäkään lähteäkseen lajitovereidensa tapaan kylmän alta pois, vaikka hyytävä syystuuli niitä tuolla riepotteleekin, ja vaikka pikkuruiset hentoiset jalkansa vähintäänkin huopatossut tarvitsisivat tuleviin öihin.
Jos ne taas aikovat kaiken  kestää, niin sitten kestän minäkin!
Vaikka tämän viikonlopun luihin ja ytimiin mennyt kylmä tuuli muistutti mieleen sen, mitä tässä taas tuleman pitää.

Hyvää alkavaa viikkoa! <3

Horsman kauneutta kukinnankin jälkeen.

Olen ruosteen ja harmaiden lautojen ikuinen ihailija.

Karvajalka kiipes langalle.

Pakuria menossa kohta kuivuriin.

Vähäiseksi jäi suppissato tänä syksynä.

Metsä, rakas ystävämme.

Pelastin reppanat pakkasyön alta maljakkoon.