Eilinen myräkkä ei estänyt minua lähtemästä hissukseen kävelemään rantaan.
Olen kahden päivän sairauslomalla kipeytyneen selän takia. Istuminen, eikä varsinkaan makaaminen tunnu hyvältä, joten lääkärinkin suosituksesta lähdin sateenvarjoineni käpsimään. Räntää tuli ihan omiksi ja luultavasti muidenkin tarpeisiin. Saatiin ainakin valkeaa. :)
Kauhuskenaario toteutui sitten tänään. Eli eilinen lumisohjo on yöllä jäätynyt kokkareiksi ja liukkaiksi kävelyteiksi. Aurinko paistaa kauniisti siniseltä taivaalta ja tekisi niin mieleni lähteä taas ulos köpöttelemään, mutta en yksinkertaisesti uskalla. Se tässä selän kanssa vielä puuttuisi, että liukastuisi ja kaatuisi.

Maanantaina kun tulin aikaisemmin lääkärikäynnin jälkeen kotiin, allapäin olijaa odotti aivan ihana pullea ja salaperäinen kuori. Ah, miten rakastankaan saada käsinkirjoitettuna nimelläni varustettuja kirjekuoria! Kuoren avaamisessa on oma nostalgiansa. Nykypäivänä niin harvinaista herkkua. Muistan nuoruudessani pitkät kirjeenvaihto rupeamat ja kuinka odotinkaan aikoinani ex-mieheni kirjeitä hänen armeija-aikanaan, joka kesti Kreikassa 2- vuotta.

Satu, jonka herkkiä ja unenomaisia kuvia ja ihania ajatuksia käyn ihastelemassa hänen sivukujilta- blogistaan, kiitokseksi arpajaisvoitostaan oli laittanut minulle niin kauniita, omista kuvistaan tehtyjä kortteja ja retrokankaasta tehdyn ihanan pirteän korun. Kiitos Satu! Luulen, ettet uskokkaan kuinka lämmitti mieltäni juuri tuolla hetkellä erityisesti.
Pienetkin asiat ovat suuria ja tärkeitä, varsinkin hetkinä kun itsellä siipi maassa.<3

Älkää vain liukastuko! <3 <3