Lauantaiset lumimaisemat juoksivat seuraavana päivänä rännejä alas viemäreiden nieluihin.
Talven ihmemaasta ei ollut murustakaan jäljellä sunnuntai aamuna.

Lauantai aamuna veimme olohuoneen mattoni mattopesulaan ja kävimme samalla kaupoilla.
Ruokakassien kanssa oli pakko poiketa käsityöläisten joulupuotiin Lilassa, joka sinne oli pop-uppina pystyyn laitettu.
Voi, minä tulen aina ihan höhläksi, kun esillä kauniita kädentaidon aikaansaannoksia.
Ja mukaan lähti kettusukat. Näissä sukan rungot oli kudottu koneella,ja myyjä siinä tiskin takana puikotteli sitten kantapäitä käsin.
Ennen ruokakauppaa isännän piti käydä honkkarissa omilla asioillaan ja sieltä minulle tarttui mukaan tämä puinen repolainen. Kettuteema oli vahvoilla tuona päivänä, koska tuntia myöhemmin ulkoillessani kartanon metsäpuistossa Kökkelissä, ketun jälkiä risteili siellä täällä.

Olen aikaisemminkin kertonut, kuinka luen Eeva-lehdestä aina ensimmäiseksi Hannu-Pekka Björkmanin kolumnin. Mies taas lämmitti sydäntäni kauniilla ajatuksillaan.<3
Tässä kaunein kohta tämänkertaisesta kirjoituksestaan.

                                                           Työpaikallakin palavat jo valot neukkarin ikkunoilla.

Sunnuntai aamupäivällä kaksi kuplahöhlää,isäntä ja minä ihmettelimme hänen ikkunassaan, mihinkä nämä ihanuudet olivat matkalla. Että osasikin kuljetusauto pysähtyä juuri isännän olohuoneen ikkunan eteen. :)

Käsityöpuodissa rakastuin kertalaakista myös tähän painavaan betonilampaaseen.Se siellä yksin määki villasukkien seassa ja kaupat oli tehty kun vilkaisin hintaa-15e.Odotin näkeväni paljon suuremman summan.
Mielestäni sopii hyvin joulukoristeeksi ja kesällä mitä mainioin ovistoppari.

Ei minulla tuikkulyhtyjen,enkelin ja lampaan lisäksi vielä oikein ole jouluisia koristeita eksynyt esille. Voihan näitä kesäisempiäkin koristella valonauhalla illan hämärissä tunnelmaa tuomaan.

Jotkut ehkä muistavat hehkutustani upeista pelargonioistani kesällä mummulan porstuan ikkunalla. (alla)
Ja sen, etten raaskinut niitä viedä pimeään kellariin talvehtimaan kun olivat täydessä loistossaan vielä alkutalvella.

Ja näin siinä sitten kävi...niin kuin uumoilinkin.Reppanat alkoivat heti kärsiä keskuslämmityksestä ja valon puutteesta. Pidän nyt ihan säälistä spottivaloa kohdistettuna suoraan niihin, jos hiukan piristyisivät. 
Keväällä sitten uudet mullat ja ravinteet ja isommat ruukut ja kylmästi poikki tyvestään.
Ehkä röyhähtävät uuteen loistoonsa taas mummun akkunalla viileässä ja valossa.

                                                                            Mukavaa itsenäisyyspäivän aattoa! <3