Tänään ulkoillessani mietiskelin tätä talvea.
Kuuteenkymmeneenyhteen vuoteeni on mahtunut reilut neljäkymmentä Suomen talvea.
Vajaat parikymmentä talvea vietin Kreetalla,
ja ne talvet eivät olleet lainkaan haastavia,ainakaaan kelien puolesta.
Tosin silloin elin ruuhkavuosiani,
eikä näillä vuodenajoilla ollut silloin kovinkaan suurta painoarvoa.
Nyt vanhemmiten en hyvällä positiivisella asenteellakaan voi sanoa pitäväni talvista.
En yksinkertaisesti pidä kylmästä enkä pimeästä enää lainkaan.
Suurin haaste talvissa viimeisen kymmenen vuoden ajan itselleni on kuitenkin ollut se,
että vireystasoni hipoo pohjalukemia.
Kun ei ole värejä,lämpöä,eikä kesäluonnon aisteja herättäviä kokemuksia,
minä yksinkertaisesti hiukan masennun.
Kyllä minä sinnikkäästi lähden tunnin lenkille joka päivä,
ja yritän löytää kaiken kauneuden luonnosta,
joka sieltä talvisinkin kyllä toki löytyy,
mutta minun sieluni on kyllä kotonaan kesäluonnon keskellä,
myönnettävä se on.
Tässä ei valitettavasti auta ajatusyritykset siitä,
kuinka hienoa on neljä vuodenaikaa,
kuinka ihanaa on vetäytyä talvisin kotikoloon.
Kun ei vaan ole.
Mielummin olisin läpi vuoden energinen ja iloinen kesäminäni.
Toivon,että sinä,blogissa piipahtava,selviydyt talvista hyvin,
jopa nautit ja olet onnellinen lumesta ja kaikesta.
Tänään tuolla ihanassa,aurinkoisessa maaliskuun säässä kävellessäni,
hiukan hilpästi mietin,
että onko tällainen karvaton nisäkäs,
jonka elimistö tarvitsee d-vitamiinia,
yleensä tarkoituksenmukaisessa paikassa täällä Suomen leveyksillä talviaikaan.
Jos emme eläisi luonnon näkövinkkelistä tätä-jos nyt kuvailisin,"luonnotonta" ihmiselämää lämpimine koteinemme ja vaatetuksinemme,
kuinka muka yleensä pärjäisimme täällä talvisin.
Juu,kyllä minunkin talvihaasteeni taitaa olla lähtöisin jostain syvältä ihmiskunnan kehityksen alkulähteiltä.
Kun esi-isät tekivät sen virheen,että lähtivät lämpimästä kartoittamaan pohjoista pallonpuoliskoa ja vielä asettuivat sisukkaasti niille sijoilleen.
😉
Vitsi,vitsi.
Jotain jännän tuttua näissä aurinkoisissa maaliskuun päivissä on ollut.
Olen miettinyt monena niinä päivänä,kun aurinko on paistanut,
että mitä se on.
Tänään sen keksin!
Nuo pitkät varjot!
Maaliskuussa,keskipäivällä,aurinkopäivänä,on aivan sama fiilis,kuin kesäilloissa!
Samat pitkät varjot.
Onkohan aurinko maaliskuussa keskellä päivää samalla korkeudella,
kuin keskikesällä illansuussa?
Olen kovasti tutkinut sääennusteita,että miten tämä kevät etenee.
Ja kuinka paljon vielä lunta ja pakkasta tulossa.
(mietin olenko ainoa,jonka mielestä tämä talvi on ollut e-ri-tyi-sen pitkä)
Näyttäisi siltä,että huhtikuun puolenvälin jälkeen kevät ottaisi talvelta luulot pois.
Viimeisen,noin kymmenen vuoden ajan,
kesän alku on itselleni henkilökohtaisesti ollut kuin suloinen palkinto,
kuin jonkun pitkään ja hartaasti odotetun ihanuuden saapuminen.
Oikeasti,nytkin kun vain ajattelen kesää,
kehossani alkaa kihistä.
Kesät ovat olleet viimevuosina kuin satua,
syvällä siellä suven lämpimässä sylissä,minun on pitänyt oikein uskotella itseäni,
että onko tämä todellistakaan.
Että näin ihanaa voi olla.
Saatan nyt mietiskellä,
että miltä tuntuu taas laskeutua maalla mummulan portaat alas
ja astua vihreään paratiisiin.
Miltä tuntuu taas lehtien havina ja kaikki kesän äänimaailma,
JA LÄMPÖ.
Miltä tuntuu taas vireys ja energisyys,
miltä se,kun ideat pursuavat päässä ja saa aikaiseksi.
Näin elämän ehtoommalla puolella on ihan hirveää ajatella,
että melkein puolet vuodesta tuntuu hiukan kuin hukkaanheitetyltä.
Sellaiselta ajalta kesien välissä,
jolloin ei saa itsestään irti mitään mainittavaa,haahuaa kuin mikäkin pöljä.
Luulen,että minulle sopisi hyvin elää kesät Suomessa ja talvet etelämmässä.
Ehkä lähden vielä jalostamaan tätä ajatusta eteenpäin jonain päivänä.
Nyt mietin,että kuka tätäkin postausta jaksaa lukea.
Kun marisen täällä surkeuttani talvisin.
Mutta,kirjoitettu on niin anti mennä.
Onhan edellisestä postauksestakin jo vaikka kuinka pitkä aika.
Kun en ole saanut aikaiseksi.
Mitäs mieltä sie oot?
Nautitko talvesta niin kuin lapsena?
Minäkin muistan ihanat lapsuuden talvet,
kun ei sisälle olisi malttanut tulla lainkaan pulkkamäestä,
tai muista talven riennoista.
Silloin oli toisin kuin nyt.
Mukavaa maaliskuun jatkoa!
❤
HYvin minä jaksoin lukea tekstisi ja ihailin samalla ihastuttavan värisiä tulppaanejasi, Mutta tosiaan, sinä marisit ja anteeksi, sillä minä vain hieman huvituin. Kyllä kevät ja kesä tulevat tänäkin herran vuonna 2023 aivan varmasti, Itse asiassa on ymmärrettävää, että me ihmiset ollaan niin erilaisia. Vaikka et pidäkään talvesta, silti olet sitä kuvannut todella paljon.
VastaaPoistaMinulle on talvi se oikea vuodenaika ja täällä talvi kestää, siis lumen aika, lokakuun loppupuolelta toukokuun loppupuolelle keskimäärin. Alkutalvi kaamoksineen sytyttää minut ja sitä roihua jatkuu aina kevään kantohangille asti. Loskakeleistä en kylläkään pidä. Parhaillaan on ollut upea kevättalven sää. Hiihtelen edelleen, vain lenkit hieman lyhentyneet. Tänään umpista hiihtäessä viereisellä koiravaljakkoradalla juoksi monta valjakkoa ja perää moottoprikelkalla ajava mies huuteli moikat ja kehui kelejä.
En minä värikästä syksykään pahakseni pistä. Se on ihaninta patikoimisaikaa. Aina voi löytää uusia polkuja, jos ei oikeita, niin poronpolkuja sitten. Keskikesä on terveyttäni koetteleva, mikäli on paljon hellepäiviä. En pysty olemaan ulkona ja on piinaa olla tuvassakin.
Kiitos maalistoivotuksista. Luulen, että alat itsekin pirkistyä.
No hyvä kun jaksoit lukea.
PoistaJa ennen kaikkea kiva kun viitsit kommentoida.
Ja ymmärrän hyvin,että saattaa huvittaa, kun kuuskymppinen nainen marisee.
Minulla oli marinapäivä.
Paukut alkaa olla hyvin vähissä talven jäljiltä.
Oli virkistävää lukea,kuinka sinä nautit talvesta ja se vaikuttaa olevan se vuodenaika,
jossa viihdyt erinomaisesti.
Erilaisia ollaan kaikki,niin kuin sinäkin mainitsit.Sen saman energian,joka sinulle kumpuaa talven aktiviteeteistä,minä ammennan kesäpäivistä.Ja talvella minä koen ne suurimmat terveyden krempat.Ja terveyteenhän se psyykekin liittyy.Kaamosmasennus on kurja kaveri.
Inhoan olla alakuloinen ja vetelä,mutta niin vaan tämä lopputalvi on tällaista tötöttelyä vaikka kuinka välillä yrittää olla reipas ja keksiä mukavaa tekemistä.
Mutta kyllä,ihan kohta alkaa täälläkin olla asiat ihan kohillaan,kun kevät koittaa.
Ihanaa maaliskuun loppua sinne pohjoiseen Aimarii!❤
Täällä toinen joka on totaalisen kyllästynyt talveen, sillä se on ollut taas tälläkin kertaa tooodella pitkä. Marraskuun 20. päivä satoi pysyvä lumipeite ja sen jälkeen lunta on satanut aina vaan lisää ja lisää, vaikka välillä on vettäkin sadellut, niin korkeat ovat hanget täällä edelleenkin. Rakastan kevättä ja kesää, aurinkoinen syksy väriloistoineen menettelee, samoin luminen, kaunis pakkastalvi, mutta kun totuus on usein ihan toisenlainen. Kovaa tuulta, runsasta vesi- räntä- tai lumisadetta, harmautta, loskaa, liukkautta, pimeyttä ym. syyskuusta huhtikuuhun, niin ei lainkaan ihme, että kiukuttaa, väsyttää, masentaa ja tekee mieli marista :)
VastaaPoistaKevään ja kesän soisin alkavan huomattavasti aikaisemmin!! En panisi yhtään pahakseni, jos maaliskuu olisi jo täysin lumeton ja lämmin.
Tuskastuttavan hitaasti jäät ja lumet sulavat, kun yöpakkaset jatkuvat, eikä näissä päivälämpötiloissakaan ole hurraamista.
Minulla masentuneisuuteen ja toimettomuuteen on suurin syy kivuissa ja lähes olemattomassa liikuntakyvyssä. Osaisin nauttia talvestakin enemmän, jos vaan pääsisin lumikenkäilemään mm. meren jäälle tai hiihtelemään hohtaville hangille, pulkkamäkeen, sekä luistelemaan lastenlasten kanssa yms.
Kevät tuo tullessaan ulkoilmassa oleilun, kylmävesiuinnin, veneilyn, muuttolinnut, kaikki kauniit äänet, tuoksut, värit..... iloa ja enemmän sisältöä elämään tämän tylsän torpassa tönöttämisen sijaan.
Ehkäpä ensi talvi menee minulla nopeammin ja helpommin ohitse, kun työelämä haukkaa taas suurimman osan päivästä, eikä aikaa juurikaan ole torpassa tönöttämiseen. Saatan jopa kaivata tätä toimettomuutta ;)
Samaistun kyllä todella monelta osin ajatuksiisi ja tuntemuksiisi kun talvi imee ne loputkin energian rippeet kehostasi, eikä mielialakaan ole paras mahdollinen. Oikein mitään en saa aikaiseksi edelleenkään, mutta kevään edetessä toivon tilanteen muuttuvan parempaan. Tsempataan toisiamme ja hei, me selvisimme jälleen yhdestä talvesta, vaikka se voimiamme verottikin. Iloa, valoa ja voimaa maaliskuuhusi ihanainen ❤
Ihana ihana Ansku,kiitos!❤
VastaaPoistaMinulle tuli niin hyvä mieli,kun ymmärsit,että marinani johtui juuri noista mainitsemistasi asioista,
kehnoista talvikeleistä,koko ajan muuttuvasta säästä täällä etelässä, tuulesta,loskasta ja sitten jäästä ja liukkaudesta.
(Olisikin ollut kunnon talvi,mutta kyllä päälimmäisenä muistuu rupukelit).
Ja siitä,kun toivo keväistymisestä viedään käsistä uuden myräkän myötä jatkuvasti hetkellä,
kun tosissaan alkaa olla jo ihan piipussa jaksamisensa kanssa.
Ja sekin lämmitti,että sinunkin mielestä välillä saa ihan rehellisesti marista.
Miksei saisi,kyllä tähän maailmaan marinaa mahtuu.😊
Talvet ovat jo melko haastavia tällaiselle könkälle,joka pelkää luittensa puolesta,piikeistä huolimatta.
Kunnon kaatuminen olisi todella ikävää,ja ollut kymmeniä kertoja hyvin lähellä tänäkin talvena.
Useamman kerran olen polvillani ollut,onnekseni ehjine luineni.
Kyllä tässä viidennen kuukauden kohdalla talvea,alkaa jo toivoa ihan muunlaisia kelejä.
Oi,kuljetit minut niin suloisiin tunnelmiin,kun luettelit noita kesäajan ihanuuksia.
Tietäisitpä,ja tiedäthän sinä,kuinka minäkin niitä odotan!
Sinulla kaiken lisäksi vielä kivut.Kyllä olet sisukas nainen.
Silti sinulta riittää vielä sympatiaa ja kannustavaa myötäelämistä minullekin,
lämmin kiitos siitä.❤
Sydämestäni toivon,että olet ensi talven haasteisiin jo siinä kunnossa ja kivuton,
että työtä on mielekästä tehdä.
Mutta ennen sitä kesä!🤗
Kyllä,me selvittiin taas tämänkin talven yli,yhdessä toisiamme tsempaten!
Kiitos Ansku sielunsisko,että olet siellä.❤
Iloa ja kasvavaa valon määrää sinne suunnallesi.
❤❤❤
Poista