Loppuviikosta alkanut päänsärky ja lauantaiaamuinen turvonnut silmä ja paksu pää osoittautuivat maanantaina lääkärissä poskiontelontulehdukseksi.

Minulle on yleisesti ottaen suotu erittäin hyvä vastustuskyky.
Voi mennä useitakin vuosia  etten saa pientäkään flunssaa, vaikka ympärilläni pärskitään.
Parannun myös esim. leikkauksista mielestäni normaalia nopeammin.
Nykyään naurattaa sekin reissu, kun 27 vuotta sitten koikkelehdin korkokengissä,matkatelevisiota kädessäni kantaen (ja siihen aikaan telkkarit eivät todellakaan olleet näitä lituskoja) Heraklionin lentokentällä  juurikin kuukauden päästä leikkauksesta, jossa minulta avattiin koko alavatsa, poistettiin endometrioosia munasarjasta ja suolesta.
Mutta siellä vastassa oli tuleva mieheni ja lasteni isä...pitihän sitä nyt olla edukseen. :)

Kuopuksen syntymä Jorvissa taas oli syöksysynnytys.Ei siinä mitään,mutta hän painoi syntyessään 4,5 kg ja oli 52cm pitkä.Maamoa tikattiin 17 tikillä.
Seuraavana päivänä pojan tulehdusarvot kohosivat ja hän joutui eristyksiin keskosten ym. osastolle.
Pitkiä kellarikäytäviä pitkin synnytysosastolta vauvojen osastolle oli matkaa n. 1.5 km menopaluu. Sen kävelin tikkeineni joka päivä ainakin 5-6 kertaa, mutta vajaan viikon päästä olin kuin en olisi synnyttänytkään, saati niitä tikkejä saanut.

Eksyin asiasta.
Kun hyvästä vastustuskyvystäni huolimatta sitten kuitenkin sairastun,minä nukun.
En kertakaikkiaan pysy hereillä.Kroppani päättää puolestani, että nyt nukutaan ja niin pitkään, että pöpö on nujerrettu.
Maanantainkin aamuisen lääkärin jälkeen nukuin koko päivän,iltaan asti ja siitä sitten pieniä hereilläolo hetkiä lukuunottamatta taas tähän tiistai aamuun klo 10.30.
Ja tiedän, että kroppa tekee työtä koko ajan nukkuessani antibiootti buusterina.

Mutta.
Tämä överinukkuminen taas muuten ei sovi minulle ollenkaan.
Tänään ylös noustessani olkapäät jo viistivät vyötärön korkeudella,olo oli tahdoton ja tympeä.Laahustin tekemään aamupalaa ja tuntui, että sydän lyö 1/3 normaalista.Tuskin jaksoin kättä nostaa.
Päänsärky ja suurin paineentunne päästä tosin oli tiessään.
Oli päästävä ulos raittiiseen ilmaan.
Kävelin hissukseen rantaan ja takaisin.Yritin hengitellä suun kautta, etten olisi ärsyttänyt kylmällä ontelojani.
Ja palasin kuin uusi ihminen.Tympeä säkkifiilis jäi raikkaaseen meri-ilmastoon ja huomenna valmis taas töihin ja normaaliin rutiiniin.
Pari kuvaakin napsin mielenvirkistykseksi.
Saunalahti on alkanut jo pikku hiljaa jäätyä, jos enustetut lämpimät eivät kohta jäätymistä tyssäisi.

Mukavaa viikon jatkoa! <3