Valkovuokko,
kevään kukka.
Niin puhdas ja hento,
kevyt kuin pääskysenlento.
Sen metsän kätköistä löydän.
Se kukkii keskellä 
luontopöydän,
joka silmillemme katettiin.
Ympärille koivut suuret
kasvoi niin.
Valkovuokko koskematon,
kuin pienen ihmisen viaton mieli on.
Tule,mennään katsomaan
luonnon herkkupöytää.
Sieltä saatat ystävänkin löytää.

(runo löytyi netistä.Kiitos tekijälle, jonka nimeä en löytänyt)

Ensimmäiset valkovuokot nähty ja kaikenlaisia hienoja taivaita tiirailtu.

Taivaantäysi pilvistö lipui ohi kuin meren meduusat.

Aurinko leikkii kuurupiiloa, muttei haittaa.

Kiva, että silloin tällöin tuolta pilvien välistä kurkistelee.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 <3