Haikeutta,sitä on ilmassa.
Sitä on rinnassa ja sydämessä.
Kesän pois antamisen pala kurkussa.
Maalla oli vielä vihreää ja kukkia kukki.
Koivuissakaan ei vielä kylmien öiden jälkiä.

Silti syksy odottaa tuossa heti nurkan takana,tehdäkseen raikkaan viileän esiintulonsa.
Sen kyllä jo haistaakin.
Aikaisina aamun tunteina, teetä hörppiessään pihamaalla.
Auringon lämpö on muuttunut jo oranssista kylmemmän keltaiseksi.

Nyt on elon aika.
Nyt on poismuuton aika.
Luopumisen aika.

Minun pitää saada muistella,nostalgoida ja märehtiä hetki tässä joka loppukesäisessä haikeudessani.
Vaikka keskikesään mahtui hurjasti kaikkea ihanaa tuntuu,että se taas meni niin nopeasti.

Onneksi tiedän, että kun viimeisetkin kesän hituleet valuvat, kuin hieno hiekka sormien välistä,alan odottaa syksyä jota myös rakastan.

Huomenna töihin ja arkeen paluu.
Viimeiseltä lomaviikolta on paljon kuvia, aloitin nyt näillä haikeilla, kun on vähän sellainen olo itselläkin... :)


(Ihanissa blogeissanne on varmasti monia postauksia,joita lähden pikkuhiljaa tässä lukemaan ajan kanssa,loman jäljiltä)