Päässäni lähti soimaan samantien laulu, jota en ole kuullutkaan vuosiin "mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan..." kun väsyneenä töistä palattuani havaitsin hyllyn reunalla kukkaan puhjenneen pelargonian nupun, jonka olin jo unohtanutkin.Kuinka pienen pieni kukkanen toikaan ison ilon vuodenaikana, jona kaikki tuppaa lakastumaan ja maatumaan.
Se sai ehdottomasti ensimmäisen joulukukkani viran tänä vuonna, vaikka muuten miellän sen keskikesään mummon akkunalle!
Ensimmäinen kuva upea, siinä on huikean kauniit värit!!
VastaaPoistaKaunis pieni kukka, kyllä tuosta tuleekin hyvälle tuulelle <3
Kiitos Sirpa!<3 Pidän itsekkin ensimmäisen kuvan väreistä tosi paljon! :)Pieni joulukukkani on kyllä liikkis :)
VastaaPoistaJännää miten pienestä virikkeestä voi joku laulu alkaa soimaan mielessä. Joskus se on yksi pieni sana, ihan tavallinenkin, tai sanapari. Joskus mielikuva tai luontonäkymä tai kuulet jonkun hyräilevän. Usein on niinkin, ettei ole edes huomannut tuota lähtökohtaa - laulu vain alkaa :)
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä! :)Ja uskomatonta, kuinka voi muistaa sanat esim. johonkin lapsuudenajan lauluun, kun se mieleen juolahtaa yht.äkkiä? Ja laulu on ilmeisesti ihmiselle tosi tärkeää, ja liittyy juuri tunnetiloihin.Rakkaalle mummilleni laulu/loru jäi viimeiseksi, kun hän taantui altzheimerin viime vaiheessa.
PoistaSe aukesi kukkimaan sinulle♥
VastaaPoistaNiin aukesi! <3<3
PoistaOi sentään, pelargonia, miten se osaa ilahduttaa. Minua hymyilyttää ajatus pelargoniasta joulukukkana, sopii mainiosti!
VastaaPoistaTämä pieni kaunis pelargoniankukka toi kyllä etiäisen joulusta värillään! :)Ja ajatteleppa, jos rikkoisikin totutun, ja laittaisi punaisen pelargonian joulukukka-asetelmaan havujen sekaan?Miksipä ei? :D Kiitos Ilona kommentistasi<3
VastaaPoistaKävinkin jo ottamassa alkupalat blogistasi ja jatkan tutustumista.:)-kirjoitat kauniisti!