Viikko siinä meni, kun tapahtui se, mitä pelkäsin alusta lähtien.
Lähdin tänään 20 minuuttia aikaisemmalla bussilla töihin katsoakseni, josko välttyisin 
suurimmilta ruuhkilta klo 06.12.
Syöttöbussi tiputti meidät metrohalliin Matinkylässä.
Siellä meille ilmoitettiin, että metro on rikki ja olkaa hyvät jatkakaa Länsivylälle odottamaan korvaavia bussivuoroja.
Kävelimme sitten pitkän matkan takaisin Länsiväylän suuntaan Ison Omenan toisesta päästä toiseen.Vanhalla pysäkkialueella odotti valtava massa ihmisiä edellisiltä Espoon syöttölinjoilta. Arvioisin useampi sata.
Siinä sitten odotettiin ja katsottiin kun syöttöbussi toisensa jälkeen vei metrohallia kohti lisää väkeä, jotka kohta kävelivät toiselta puolelta joukkoomme.
Ensimmäinen korvaava bussi tuli n. puolen tunnin päästä. Siihen mahtui meistä hyvin pienen pieni osa. Ihmiset seisoivat käytävällä, eikä väliin olisi kynääkään mahtunut. Jopa vaarallista sanoisin.
Korvaavia busseja tuli vielä 3 lisää n. 10 minuutin välein, ja ensimmäiset massasta rynnivät sisälle. Meitä jäi pysäkkialueelle valtava joukko ihmettelemään, kun enää ei korvaavia näkynyt, ei kuulunut. Missään ei liikennehenkilökuntaa kertomassa missä mennään vai mennäänkö.
Kun olin seissyt reilun tunnin pakkasessa en tuntenut enää varpaitani, vaikka minulla on karvavuoriset talvikengät. Kylmä hiipi takin alle ja sanoinkuvaamattomassa ärsytyksen tilassa tein ratkaisuni. Puskin valtavan massan läpi takaisin Ompun edustalle, lähetin esimiehelleni viestin, että saanko suostumuksellaan pitää yhden lomapäivistäni. En kyllä jäänyt edes vastausta odottelemaan, vaan otin seuraavan bussin takaisin kotiin päin.
Mielestäni aikuinen ihminen saa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä maalaisjärjellä.
Myöntävä vastaus lomapäivästä tuli sitten matkalla. Koska olin napannut ensimmäisen bussin, joka edes kotiin päin menisi, odottelin vielä Kivenlahdessa tovin omaani.
Kotona 3 isoa kupillista kuumaa teetä peräkanaa, kuuma suihku ja rauhoittavaa musiikkia soimaan ja vällyihin. Kylmä oli jumittunut rintaan, eikä meinannut sulaa ollenkaan. Liikkuessa ei kylmety kovillakaan pakkasilla, mutta paikallaan kun seisoo se hiipii luihin.
Ette todellakaan halua tietää mielessäni risteilleistä manauksista eikä hiiltymyksen määrästä, josta rauhoittumiseen meni oma aikansa kodin hiljaisuudessa.

Mielestäni ongelma oli hyvin huonosti organisoitu.
Mikseivät täydet syöttöbussit voineet jatkaa suoraan Kamppiin, kun asia varmasti oli jo tiedossa. Olisi purettu fiksusti työhönmeno ruuhkaa.
Olisihan ne syöttölinjat sitten voitu korvata niillä korvaavilla linjoilla sitä mukaa kun niitä saatiin liikenteeseen.Ihmiset olisivat odottaneet bussia kotipysäkeillään ja olisivat voineet siellä lähellä tehdä ratkaisujaan.Oliko se niin tärkeää ajallaan tuoda koko Espoo Matinkylään odottamaan kylmään turhaan.
Tai edes olla ajamatta metrohalliin vaan kiertää Omppu ja tiputtaa ihmiset lähemmäksi sitä aluetta, jossa sitten odotimme niitä korvaavia busseja. Turhaa juoksuttamista. Jokaisessa bussissa on puhelin? Luulisi, että kuskeja voitaisiin pitää hyvin ajan tasalla.
Olen ollut alusta asti kovasti pakkometro vastainen. Juuri sen takia tämä ärsytti niin suunnattomasti. Jos näitä tällaisia päiviä alkaa tulla tiheään
en osaa sanoa kestääkö tämän emännän pinna. :)
Kuinka kaipaankaan helppoa ja joutuisaa katkeamatonta työmatkaa bussilla Helsinkiin.
En kylläkään ollut ainoa, joka menetti hermonsa odotellessa, voin vain kuvitella noottien määrää, jotka HSL vastaanotti tänään. Joukolla purimme pahinta ärtymystämme.Siinä jännä piirre suomalaisissa. Tuollaisissa tilanteissa kyllä jutellaan ja ollaan kuin vanhoja kamuja. 
Huomenna uudella tuurilla taas, pidelkää peukkuja! :D

Kuvissa ensin Saunalahti aamutuimaan, kun palasin kotia kohti ja iltapäivällä auringonlaskun aikaan.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikon jatkoa!