Haluaisitko lähteä kanssani haavemaailmaan?
Lähdetäänkö?
Olisi sopivasti pakkasta.
Talvi tuoksuisi.
Aurinko paistaisi ja tuhannet timantit loistaisivat hangella.
Askeleistamme kuulisimme lumen narskuvan.
Poskillamme pirteä puna ja kehoissamme virtaa ja puhtia.
Jaksaisimme kulkea vaikka kuinka kauas, välillä puista pörähtäisi lintunen lentoon ja kasvoillemme varisisi lunta, naurattaisi.
Siitä riehaantuneina heittäytyisimme pehmeään vitilumeen ja katsoisimme kuinka kauniit enkelit saisimme aikaiseksi.
Pakkassää kuljettaisi jostain ihanaa palavan takkapuun tuoksua.
Välillä aurinko melkein sokaisisi paisteellaan heijastuessaan kaikkialla maan peittävästä lumesta.
Ei millään malttaisi lähteä sisätiloihin.Tuolla ja taas tuolla edempänä näkyisi vielä niin paljon kauniita lumisia maisemia.
Kun vihdoin malttaisimme lähteä kotiin, kyllä maistuisi kuuma hunajainen tee ihanalta!
Ja illalla uni tulisi suloisesti kuin pienelle lapselle.

P.S.
(postaukseen idean sai eräs, joka kantoi viikonlopuksi evästä kummassakin kädessä kassia roikottaen,silmälasien läpi ei enää nähnyt tihkusateelta juurikaan mitään, takki likomärkä ja kulkijalla etukeno ja niskajumi ja tuulikin juuri sillä tavalla kivasti, niin kuin nyt nykypäivinä tuppaa tuulemaan.
Takana tanakasti potuttava bussi- länsimetro-ratikka rupeama, joka pidentää päivittäin työmatkaa parikymmentä minuuttia suunta. ;) )