Unelias, hiljainen, kirpakka sunnuntai.
Mietin hetken sopivampaa, rauhallisuuteen viittaavaa synonyymia kirpakkaalle.
Mutta kylmä on raikas ja reipas, ei sitä pysty kuvaamaan passiivisella sanalla.

Lokkien joukko mustana helminauhana veden ja jään taitekohdassa. Päivä jossain horisontissa piilossa.

Puoliksi kahdessa, erilaisessa maailmassa törröttäjät.

 
Heinäsorsapariskunta näytti torkkuvan kylmästä. Samalla kun räpylät löivät veden alla 
hyvin hitaaseen tahtiin vettä. Etenivät juuri ja juuri havaittavasti. Naaras näytti kuin pyrkivän sillan heittämän varjon suojaan. Ruskeana ehkä turvallisempi päiväunipaikka.

 

Sitten uros päätti hissukseen, hissukseen alkaa lipua takaisin ulapalle päin. Minuun ne eivät reagoineet mitenkään, säästelivät hidasliikkeisinä energiaansa.

Jää on työntänyt pienen niemen kärjessä usein kuvissani vilahdelleen sillan rikki.
Harmi, se oli niin kaunis.

Tutuksi käynyt punainen poiju on jäätynyt paikoilleen. Talviomenani oli kadonnut oksaltaan. Nyt se viimein ilmeisesti on kelvannut  näinä pakkaspäivinä  ravinnoksi jollekkin eläimelle.

Mukavaa alkavaa viikkoa! <3 Toivotaan näiden kuulaiden, kuivien päivän jatkuvan!