Uskon, etten ole ainoa jolta löytyy lipaston vetolaatikko, joka on vuosien saatossa täyttynyt "sälällä"?
Tänään otin tämän omani työn alle.
Lopputuloksena se, että heitin ainoastaan pari kuivattamaani vaahteranlehteä, muttereita ja pieniä nippeleitä pois...
Voisinko luopua isän maailmalta tuomista kiviesineistä, jotka tuntuvat niin ihanilta käteen?
Äitini kirjeistä isälleni kun olin pieni vauva ja olimme äidin kanssa kesällä mummulassa, isä Helsingissä. Isän pienistä metallirasioista,lapsuuteni ajan lehmien kellosta mummulasta,isän ja poikani piirustuksista,isän matkakertomusvihkoista?
Ystävättären tekemistä savinapeista?
Isäni lapsuuden vieteriautosta?
Vanhoista valokuvista? Tässä isäni sulhona ja kaverit ja veli ympärillä. Kaikki jo poistuneet keskuudestamme.
Löytämästämme saksanpähkinän kuoresta, ollessamme perheen kesken niitä keräämässä vuorilla Kreetalla? Ilmeisesti tikka oli sen naputtanut kaunismuotoisesta reiästä tyhjäksi. Isäni keräsi pöllöjä ja tein savesta onttoon kuoreen yhden pienen.
Isälle tuliaiseksi löytämästäni hopeisesta pienestä esineestä?
Villepapan lasisesta tuhkakupista? Kauniista vanhasta joulukoristeesta? Vanhasta pillistä?
Lasten rantakivistä vaarille askartelemista pöllöistä?
Villepapan isän tupakin holkista? Poikani pienempänä taittelemista linnuista? Isäni pienestä huuliharpusta?
Se siitä konmarituksesta minun kohdallani. Kaikki, paitsi ne pari vaahteranlehteä pääsivät takaisin muistojen laatikkoon. Pölyt kyllä pyyhin. :)
Ei aarteita kannata pois heittää <3 Ihania juttuja :) Mukavaa viikon jatkoa <3
VastaaPoistaEi niin. Minulle tuottaa vaikeuksia luopua mistään, johon sisältyy muistoja. :)
PoistaKiitos Hilu! <3
Oi mikä laatikollinen historiaa!
VastaaPoistaHmm sinullakun on niitä hienoja vihkoja. Voisit ottaa aina yhden esineen kerralla esiin, piirtää sen vihon sivulle ja viereiselle sivulle kirjoittaa sen tarinan. Samalla kukin esine saisi arvoisensa ajan, ihan yksilöllisen hetken. Todennäköisesti sinulle muistuisi lisää tarinoita niistä. Monesti esineet jäävät, mutta tarinat katoavat.
Noita esineitä järjestellessäni mietin, kuinka Seija piirtäisi upeasti näistä jokaisen. :) Ihana kommentti sinulta ja niin totta! Voisin yrittää.
PoistaKiitos Seija! <3
Eihän tuollaisia aarteita voi hävittää!
VastaaPoistaAivan ihania, pieni pöllö saksanpähkinän kuoressa...söpö♡
Ei, kyllä muistot pitää säilyttää.Tuo pöllö on hyvä esimerkki siitä, kuinka nuorempana jaksoi ja väkersi koko ajan jotain.Askarteli, neuloi, ompeli jne.:)
PoistaNyt on tuo jaksaminen ja toimeen tarttuminen hiukan hakusessa.Suunnittelee ja innostuu, mutta helposti sitten jää.
Kiitos Sirpa! <3
Kuule, en minäkään noita mieltä herkistäviä, muistoja herättäviä tavaroita hävittäisi. <3
VastaaPoistaOn se lohduttavaa kuulla, ettet sinäkään raaskisi.
PoistaEhkä se marittaminen on enemmänkin nuorempien juttu.:) Meille nostalgia taitaa olla tärkeämpi, kuin tyhjä tila?
Kiitos Piipe! <3
Mikä aarre-laatikko! Eihän noista mistään voi luopua.
VastaaPoistaEn olisi pystynyt kyllä yhtäkään hävittämään. Niiden vaahteranlehtienkin kohdalla mietin, mutta sitten voitti järki. Ne olivat vain kauniita, niihin ei liittynyt mitään muistoja. :)
PoistaKiitos Hannele! <3
Voi millaisia aarteita löytyikään! Ei mitään raaski heittää pois:) Mukavaa talvipäivää♥
VastaaPoistaKiitos Päde! <3 Kyllä ne aarteita minulle ovat.Iso pala historiaani samalla.
PoistaKiitos samoin, mukavaa talvipäivää! <3
Hyvä ettet heitellyt näitä ihania historilliallisia tavaroita pois.
VastaaPoistaTähän postaukseen mahtuu paljon vuosia ja monenlaista tarinaa.
Kyllä, jokainen esine kertoi oman tarinansa eilen.Olikin muuten ihanaa niitä käydä pitkästä aikaa läpi ja pistää hiukan järjestykseen. :)
PoistaKiitos Liplatus! <3
Tuo laatikkohan on täynnä ainutlaatuisia aarteita, joita ei missään nimessä voi heittää pois. Minulla on taipumus haalia laatikoihin ja kaappeihin juurikin pelkkää "sälää" ;) Sinulla on kyllä aivan valtavan ihania asioita ihanassa kodissasi ♥
VastaaPoistaJa mitä tulee edelliseen postaukseesi, niin täällä toinen, joka on jäänyt mitä ilmeisimmin pysyvästi leluikäiseksi :D
Vaikka nyt tällä hetkellä trendinä näyttää olevan se, ettei haalittaisi mitään turhaa kuormittamaan elämää.Mutta minulla olisi kyllä jotenkin orpo ja puutteellinen olo, jos minulla ei olisi näitä monia ja taas monia muistoja ympärilläni kotona.Niissä minulle antavat turvallisen tunteen edesmenneet rakkaat ja kotoisen olon. Selkeän viestin, mistä minä itse olen kotoisin.:)
PoistaAivan ihanaa, että muutkin ovat "leluihmisiä" vielä hiukan varttuneemmalla iällä. :)
Kiitos Ansku! <3
Ei tietenkään tuollaisia aarteita voi hävittää!! Kyllä minullakin on oma laatikkoni, jossa säilytän muistojen juttuja. Joskus niitä täytyy hypistellä, aivan kuten sinä nyt.
VastaaPoistaOlikin tosi mukavaa hypistellä pitkästä aikaa näitä omia muistojani.
PoistaOlisi myös mielenkiintoista tietää, muistunko itse joku päivä lapsieni mieleen jostain tietystä esineestä tai tilanteesta.Ja mikä se voisi olla.Näin se jatkumo kulkee ja hienoa niin.
Kiitos Aimarii! <3
Ihania aarteita. Tuli mieleeni, että noin mielenkiintoiset tavarat olisi ihana asetella kauniisti lasin alle jos omistaa vaikka sellaisen pöydän jossa se on mahdollista. Ikeassa oli aikoinaan sellainen laatikollinen sohvapöytä jossa oli lasikansi. Mietin silloin, että jos omistaisin tai olisin keräillyt mielenkiintoisia esineitä tuo olisi oiva hankinta. Mukavaa talviviikkoa sinne (räntäsateesta, mikä täällä paraillaan, huolimatta). ~Katja
VastaaPoistaLoistava idea! Laitan korvan taakse. :)
PoistaTäällä meilläpäin satoi ihan aamusta vettä monta tuntia. Nyt ovat melkein kaikki lumet jo sulaneet. Uskomaton säänmuutos reilun vuorokauden sisään...
Kiitos Katja! <3
Ihana aarrelaatikko, tutkin sitä niin mahdottoman innoissani :) Ja muistat esineitten alkuperän ja tarinatkin, eihän näistä silloin voi luopua.
VastaaPoistaSaat näitä käyttäen varmasti mielenkiintoisia asetelmiakin.
Muistin veljeni "Matin-laatikon", se laatikko oli jo legenda eläessään :D
Olen monesti miettinyt sellaista seinälle laitettavaa "lokerolaatikkoa" joihin voisi koota pieniä tarinoita, se ajatus kypsyy... Siitä ei vaan saa tulla liian levoton, mitä siihen voisi laittaa väleihin rauhoittamaan!Jaa-a!
Tein aikamoisen siivousurakan omassa askarteluhuoneessani, siinä oli myös paljon miettimistä mistä luopuu.
Osan vein Konttiin, osan annoin tutulle alakoulun opettajalle, koululaisten käsityöjuttuihin ja suurimmasta osasta en raatsinut luopua :)Jos sitä vaikka joskus innostuu tekemään paperikukkia tai massatöitä.
Uusimassa postauksessasi oli niin toivoa antavaa vihreä pilkahdus!
Voi Vikki,kun tietäisit kuinka paljon minulla on kaikkea askarteluun tarkoitettuja juttuja.😄Kun inspis iskee aina löytyy matskua.Ja niin sen pitää ollakin.Minulla odottaa kaapissa kaksi laatikkolokerikkoa sitä, että maalaisin ne valmiiksi ja ruuvaisin vetimet pois.Pitääkin jouduttaa tätä juttua.Niistä saan sitten pikkuesineistölle oman paikan.Kiitos kun mainitsit lokerot,muistin ne omat jostain pelastamani.😊
PoistaKiitos sinulle Vikki!♡
Konmarista viis, kyllä yksi aarrelaatikko taloon mahtuu! Miten ihania aarteita se oikein pitääkään sisällään <3 Kevät mielessä täälläkin, lumet lähtivät ja välillä on aurinkokin näyttäytynyt. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaEi tuo konmaritus oikein ole tällaisen keräilijäluonteen juttu.😊
PoistaIhanaa, että teilläpäin on ollut aurinkoista.Täällä on jo suht pitkä aika siitä kun se viimeksi näyttäytyi.
Kiitos Hensku ja ihanaa viikonloppua!♡