tiistai 23. tammikuuta 2018



Uskon, etten ole ainoa jolta löytyy lipaston vetolaatikko, joka on vuosien saatossa täyttynyt "sälällä"?
Tänään otin tämän omani työn alle.
Lopputuloksena se, että heitin ainoastaan pari kuivattamaani vaahteranlehteä, muttereita ja pieniä nippeleitä pois...


Voisinko luopua isän maailmalta tuomista kiviesineistä, jotka tuntuvat niin ihanilta käteen?


Äitini kirjeistä isälleni kun olin pieni vauva ja olimme äidin kanssa kesällä mummulassa, isä Helsingissä. Isän pienistä metallirasioista,lapsuuteni ajan lehmien kellosta mummulasta,isän ja poikani piirustuksista,isän matkakertomusvihkoista?


                                                                   Ystävättären tekemistä savinapeista?


                                                                            Isäni lapsuuden vieteriautosta?


Vanhoista valokuvista? Tässä isäni sulhona ja kaverit ja veli ympärillä. Kaikki jo poistuneet keskuudestamme.


Löytämästämme saksanpähkinän kuoresta, ollessamme perheen kesken niitä keräämässä vuorilla Kreetalla? Ilmeisesti tikka oli sen naputtanut kaunismuotoisesta reiästä tyhjäksi. Isäni keräsi pöllöjä ja tein savesta onttoon kuoreen yhden pienen.


                                                   Isälle tuliaiseksi löytämästäni hopeisesta pienestä esineestä?


Villepapan lasisesta tuhkakupista? Kauniista vanhasta joulukoristeesta?  Vanhasta pillistä?


                                              Lasten rantakivistä vaarille askartelemista pöllöistä?


Villepapan isän tupakin holkista? Poikani pienempänä taittelemista linnuista? Isäni pienestä huuliharpusta?


Se siitä konmarituksesta minun kohdallani. Kaikki, paitsi ne pari vaahteranlehteä pääsivät takaisin muistojen laatikkoon. Pölyt kyllä pyyhin. :)

24 kommenttia:

  1. Ei aarteita kannata pois heittää <3 Ihania juttuja :) Mukavaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin. Minulle tuottaa vaikeuksia luopua mistään, johon sisältyy muistoja. :)
      Kiitos Hilu! <3

      Poista
  2. Oi mikä laatikollinen historiaa!
    Hmm sinullakun on niitä hienoja vihkoja. Voisit ottaa aina yhden esineen kerralla esiin, piirtää sen vihon sivulle ja viereiselle sivulle kirjoittaa sen tarinan. Samalla kukin esine saisi arvoisensa ajan, ihan yksilöllisen hetken. Todennäköisesti sinulle muistuisi lisää tarinoita niistä. Monesti esineet jäävät, mutta tarinat katoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita esineitä järjestellessäni mietin, kuinka Seija piirtäisi upeasti näistä jokaisen. :) Ihana kommentti sinulta ja niin totta! Voisin yrittää.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  3. Eihän tuollaisia aarteita voi hävittää!
    Aivan ihania, pieni pöllö saksanpähkinän kuoressa...söpö♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä muistot pitää säilyttää.Tuo pöllö on hyvä esimerkki siitä, kuinka nuorempana jaksoi ja väkersi koko ajan jotain.Askarteli, neuloi, ompeli jne.:)
      Nyt on tuo jaksaminen ja toimeen tarttuminen hiukan hakusessa.Suunnittelee ja innostuu, mutta helposti sitten jää.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  4. Kuule, en minäkään noita mieltä herkistäviä, muistoja herättäviä tavaroita hävittäisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se lohduttavaa kuulla, ettet sinäkään raaskisi.
      Ehkä se marittaminen on enemmänkin nuorempien juttu.:) Meille nostalgia taitaa olla tärkeämpi, kuin tyhjä tila?
      Kiitos Piipe! <3

      Poista
  5. Mikä aarre-laatikko! Eihän noista mistään voi luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi pystynyt kyllä yhtäkään hävittämään. Niiden vaahteranlehtienkin kohdalla mietin, mutta sitten voitti järki. Ne olivat vain kauniita, niihin ei liittynyt mitään muistoja. :)
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  6. Voi millaisia aarteita löytyikään! Ei mitään raaski heittää pois:) Mukavaa talvipäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! <3 Kyllä ne aarteita minulle ovat.Iso pala historiaani samalla.
      Kiitos samoin, mukavaa talvipäivää! <3

      Poista
  7. Hyvä ettet heitellyt näitä ihania historilliallisia tavaroita pois.
    Tähän postaukseen mahtuu paljon vuosia ja monenlaista tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jokainen esine kertoi oman tarinansa eilen.Olikin muuten ihanaa niitä käydä pitkästä aikaa läpi ja pistää hiukan järjestykseen. :)
      Kiitos Liplatus! <3

      Poista
  8. Tuo laatikkohan on täynnä ainutlaatuisia aarteita, joita ei missään nimessä voi heittää pois. Minulla on taipumus haalia laatikoihin ja kaappeihin juurikin pelkkää "sälää" ;) Sinulla on kyllä aivan valtavan ihania asioita ihanassa kodissasi ♥
    Ja mitä tulee edelliseen postaukseesi, niin täällä toinen, joka on jäänyt mitä ilmeisimmin pysyvästi leluikäiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka nyt tällä hetkellä trendinä näyttää olevan se, ettei haalittaisi mitään turhaa kuormittamaan elämää.Mutta minulla olisi kyllä jotenkin orpo ja puutteellinen olo, jos minulla ei olisi näitä monia ja taas monia muistoja ympärilläni kotona.Niissä minulle antavat turvallisen tunteen edesmenneet rakkaat ja kotoisen olon. Selkeän viestin, mistä minä itse olen kotoisin.:)
      Aivan ihanaa, että muutkin ovat "leluihmisiä" vielä hiukan varttuneemmalla iällä. :)
      Kiitos Ansku! <3

      Poista
  9. Ei tietenkään tuollaisia aarteita voi hävittää!! Kyllä minullakin on oma laatikkoni, jossa säilytän muistojen juttuja. Joskus niitä täytyy hypistellä, aivan kuten sinä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin tosi mukavaa hypistellä pitkästä aikaa näitä omia muistojani.
      Olisi myös mielenkiintoista tietää, muistunko itse joku päivä lapsieni mieleen jostain tietystä esineestä tai tilanteesta.Ja mikä se voisi olla.Näin se jatkumo kulkee ja hienoa niin.
      Kiitos Aimarii! <3

      Poista
  10. Ihania aarteita. Tuli mieleeni, että noin mielenkiintoiset tavarat olisi ihana asetella kauniisti lasin alle jos omistaa vaikka sellaisen pöydän jossa se on mahdollista. Ikeassa oli aikoinaan sellainen laatikollinen sohvapöytä jossa oli lasikansi. Mietin silloin, että jos omistaisin tai olisin keräillyt mielenkiintoisia esineitä tuo olisi oiva hankinta. Mukavaa talviviikkoa sinne (räntäsateesta, mikä täällä paraillaan, huolimatta). ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea! Laitan korvan taakse. :)
      Täällä meilläpäin satoi ihan aamusta vettä monta tuntia. Nyt ovat melkein kaikki lumet jo sulaneet. Uskomaton säänmuutos reilun vuorokauden sisään...
      Kiitos Katja! <3

      Poista
  11. Ihana aarrelaatikko, tutkin sitä niin mahdottoman innoissani :) Ja muistat esineitten alkuperän ja tarinatkin, eihän näistä silloin voi luopua.
    Saat näitä käyttäen varmasti mielenkiintoisia asetelmiakin.
    Muistin veljeni "Matin-laatikon", se laatikko oli jo legenda eläessään :D
    Olen monesti miettinyt sellaista seinälle laitettavaa "lokerolaatikkoa" joihin voisi koota pieniä tarinoita, se ajatus kypsyy... Siitä ei vaan saa tulla liian levoton, mitä siihen voisi laittaa väleihin rauhoittamaan!Jaa-a!
    Tein aikamoisen siivousurakan omassa askarteluhuoneessani, siinä oli myös paljon miettimistä mistä luopuu.
    Osan vein Konttiin, osan annoin tutulle alakoulun opettajalle, koululaisten käsityöjuttuihin ja suurimmasta osasta en raatsinut luopua :)Jos sitä vaikka joskus innostuu tekemään paperikukkia tai massatöitä.
    Uusimassa postauksessasi oli niin toivoa antavaa vihreä pilkahdus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Vikki,kun tietäisit kuinka paljon minulla on kaikkea askarteluun tarkoitettuja juttuja.😄Kun inspis iskee aina löytyy matskua.Ja niin sen pitää ollakin.Minulla odottaa kaapissa kaksi laatikkolokerikkoa sitä, että maalaisin ne valmiiksi ja ruuvaisin vetimet pois.Pitääkin jouduttaa tätä juttua.Niistä saan sitten pikkuesineistölle oman paikan.Kiitos kun mainitsit lokerot,muistin ne omat jostain pelastamani.😊
      Kiitos sinulle Vikki!♡

      Poista
  12. Konmarista viis, kyllä yksi aarrelaatikko taloon mahtuu! Miten ihania aarteita se oikein pitääkään sisällään <3 Kevät mielessä täälläkin, lumet lähtivät ja välillä on aurinkokin näyttäytynyt. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo konmaritus oikein ole tällaisen keräilijäluonteen juttu.😊
      Ihanaa, että teilläpäin on ollut aurinkoista.Täällä on jo suht pitkä aika siitä kun se viimeksi näyttäytyi.
      Kiitos Hensku ja ihanaa viikonloppua!♡

      Poista