Aamuaikaisella liikkeelle.
Tarkoituksena ihastella ja kuvata aamu-usvaista merta.
Myöhästyin.
Merenrantaan ehtiessäni taivas oli vain pilvessä,usva oli jo hälvennyt.
Aurinko sitten työnsi pilvet matkoihinsa ja keskityinkin ihastelemaan aamun kauniita varjoja.
Sunnuntaiaamulla on mielestäni oma fiiliksensä.
Vaikken uskovainen olekkaan,kauniisti olisi sopinut kaukainen kirkonkellon kumu tunnelmaan.
Nautin siitäkin, että sain omassa rauhassani kulkea,taisivat muut olla vielä aamiaisella.
Ihme erakko olen kyllä toisinaan.
Usein omavalintaisesti yksin, mutten vähääkään yksinäinen.

Nyt sisäkukille uudet kevätmullat! :)
Kaunista sunnuntaita!