Viime viikolla, Pohjanmaan reissulla,

 päätimme avoanopin kanssa lähteä katsomaan "pikkujärveä".

Pikkujärvi on itseasiassa keskellä metsää oleva erälampi.

Sinne kuljettiin hiekkaisia metsäteitä,

loppumatka metsäpolkua pitkin syvällä metsässä.

Varmasti helpotuksen keidas useille eläimille hellejaksoina.

Matkalla lammelle ohitimme talon,

 jonka emäntä oli pihamaalla puutarhahommissa.

Avoanoppi hänet tunsi ja kysyi, 

josko saisimme taiteilijan pihaan ja kotiin tutustua,

kun tiesi minunkin varmasti  pitävän.

Ja voi taivas!

En ole pitkään aikaan vieraillut niin inspiroivassa paikassa.

Rouva on taiteilija isolla T.llä.

Upeaa grafiikkaa, savea, maalauksia, huovutusta,

Satoja itsetehtyjä juttuja!

Jopa keittiön kaakelit hän oli itse savesta polttanut ja lasittanut 

ja itse seinään istuttanut laasteineen,

 kun työmiehet eivät olleet suostuneet uniikkeja kaakeleita laittamaan.

Ja mitä sisustushelmiä!

Vanhoja puuovia istutettu uuden talon oviaukkoihin,

rumia putkia peitetty hienoin käsityöratkaisuin.

Olin kertatakaikkiaan myyty!

Kun ihmisellä on mielikuvitusta ja taiteellisuutta,

vain taivas on rajana!

Poikansa lasiteokset olivat myös huikean hienoja!

Harmitti, kun olin niin uppoutunut ihastelemaan,

etten ajoissa älynnyt kysyä, saako sisällä kuvata.

Joten, kuvat tästä mieleenpainuvasta kodista

 jää nyt näihin pihalla lähteissä otettuihin.

Retkellämme näimme myös

 vaskitsan ja kauniin kupari/persikan-värisen kyyn

 ottamassa aurinkoa keskellä hiekkatietä.

Vaskitsa meni puskiin haipakkaa, kyy hiukan arvokkaammin

kun kohdalle tulimme.

Myös pulska supikoira tuli metsäpolulla vastaan ja pyörsi heti ympäri

ja paineli pöheikköön.

Kyystä olisin halunnut ottaa kuvan, mutta kädet olivat silloin jo täynnä hienoja kiviä,

joita keräsimme, me kaksi kivihullua avoanopin kanssa matkaltamme.

Kesä on juuri tällaisia, extempore päiviä, jotka antavat niin paljon 

ja muistuvat sitten talvipakkasilla mieleen. :)

Mukavaa viikonjatkoa, terveisiä täältä mummulasta! <3