sunnuntai 12. marraskuuta 2017



Isä

Isäni menehtyi neljä vuotta sitten nopeasti ärhäkän sairauden uuvuttamana, 
ennen aikojaan.

Hänen poismenonsa jälkeen minulla kävi tavaksi mielessäni tervehtiä häntä joka aamu, yli kolmen vuoden ajan Kampissa, kun olin menossa töihin.
Näin hänet istumassa mielipaikallaan yhden ravintolan ulko-oven viereisessä pöydässä keltainen talvitakki päällään.
Siinä hän minua eläessään monasti odotti kun meillä oli treffit.

Kun palasin vuorotteluvapaaltani tänä syksynä huomasin yhtenä aamuna, että olin kulkenut ravintolan ohi jo viikon, enkä ollut muistanut isää moikata.
Aika oli tehnyt tehtävänsä, olin päästänyt isän lähtemään.

Muistelen isää vieläkin usein, mutta olen hyväksynyt jo hänen poismenonsa.
Isälle olen kiitollinen eläinrakkaudestani ja kunnioituksestani luontoa kohtaan.
Ja niin monesta,monesta muusta asiasta.

Hyvää isänpäivää isi, olet mielessäni tänään! <3 <3 <3

Onnea myös kaikille muille isille! <3









22 kommenttia:

  1. Ihania kommentteja <3 Ei se tosiaan ole niin helppoa päästää irti, aikaa se vaatii <3

    VastaaPoista
  2. Ihana isäsi ❤️. Omani kuoli myös yllättäen ja liian aikaisin. Muistan, että isän kuoltua luin paljon kirjoja. Pakenin niiden maailmaan suruani. Onkohan tuo kolme vuotta jonkinlainen etappi, koska muistan, että suurin suru alkoi silloin myös minulla helpottaa? Aluksi tuli usein ja nykyään vähän harvemmin mieleeni, että isälle pitäisi soittaa ja kertoa tästä ja tästä asiasta... ..kunnes tajuan, etten enää voi. Se on aika raastavaa. Onneksi hyvät muistot eivät unohdu.

    Hyvää isänpäivää meidän iseille 💙💙!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mielenkiintoista kuulla, että sinunkin kohdallasi suru alkoi hellittää kolmen vuoden jälkeen.Saattaahan tuo olla jokin etappi.
      Minulla on aivan samoja kokemuksia tuosta "soitanpa ja kerron isälle"-asiasta.
      Niinä hetkinä sen, ettei enää ikinä jutella,tajuaminen on niin surullista.Niinkin läheisen kuin oman vanhemman lopullinen lähtö on niin kovin haikeaa.
      Minua esim. suuresti harmittaa, ettei isäni kerennyt näkemään tätä blogiani.Olisi ollut niin ihanaa kuulla hänen mielipiteitään.Isäni harrasti myös valokuvausta, matkusteli ympäri maailmaa niitä räpsimässä.Monesti toimin isän opettamalla tavalla rajatessani tai sommitellessani omia kuviani.
      Hyvää isänpäivää meidän iseille! <3 <3 Ja kiitos sinulle Ninnu! <3

      Poista
  3. Suloisia kuvia!
    Oma isäni menehtyi myös hyvin lyhyen ajan sisällä v. 1996. Isän kuolema oli järkytys, mutta onneksi "pysyin pinnalla", kun pienet poikani tarvitsivat hoivaa ja huolenpitoa. Elämässä oli yksinkertaisesti pysyttävä kiinni. Suru helpottaa aikanaan, kauniit muistot kannamme sydämessä oman elämän loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isä siinä niin salskeana nuorena miehenä :) Surussa tuo elämän syrjässä kiinni pysyminen esim. pienten lasten tarpeita hoivatessa on armollistakin.
      Monet hukuttavat surun työntekoon.Itselleni oli aluksi hyvin,hyvin vaikea tajuta koko asiaa.Isäni oli kovin vahva persoona kaikkien meidän lähisukulaisten elämässä.
      Ja yhtäkkiä häntä ei enää ollutkaan.
      Tälläkin hetkellä vaikka suurin suru on jo hellittänyt, lopullisuutta on vaikea käsittää.
      Onneksi meillä on muistomme.<3
      Kiitos Sinulle Piipe! <3

      Poista
  4. Ihania kuvia♥ Monta vuotta siihen surun hyväksymiseen menee..ja vaikka vuosia kuinka kuluisi niin joinain päivinä se ikävä on vaan paljon vahvemmin läsnä...Onneksi on niitä ihania,kultaisia muistoja jotka eivät koskaan häviä! Halauksia sinne ja leppoisaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan hetkiä, joina suru on hyvin voimakkaasti läsnä.Varsinkin niinä, kun juuri hänen kanssaan tahtoisi jakaa jotain.
      Muistot on kalleinta kultaa.<3
      Kiitos Päde! <3

      Poista
  5. Kaunis, sydämellinen postaus ♥♥

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia isästäsi!
    Minäkin 'näin' isäni monta vuotta hänen kuolemansa jälkeen, esim Lapin hiihtoladuilla tai muissa paikoissa, joissa hän viihtyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He tavallaan "elävät" ajatuksissamme, kun "näemme" heidät vielä?
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  7. Eläimistä välittäminen välittyy hienosti kuvista.
    Rakkaita muistoja.
    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että huomasit.<3 Isä opetti minua ja sisartani ja myöhemmin lapsiammekin rakastamaan eläimiä ja kunnioittamaan niiden elämää siinä, kuin ihmisenkin.
      Rakkaita, niin rakkaita muistoja.
      Kiitos Liplatus! <3

      Poista
  8. Kaunis ja koskettava postaus! Irtipäästäminen on vaikeaa ja aikaa vievää. Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu! <3 Nämä asiat ovat niin vaikeita ja surullisia, aikaa kyllä ottaa päästä niistä yli.

      Poista