Meillä oli täällä etelärannikolla kovin aurinkoinen ja lämmin päivä tänään.

Siskoni Tanskassa oli näin kauniissa aamusumussa kävellyt työpaikallensa.

Jaan tässä luvalla hänen terveisensä.

Minä ilmennän itseäni pääasiallisesti kuvillani

täällä blogissani.

Haluni jakaa kuvien hetkiä teidän muiden kanssa,

 on tämä ihmisen luontainen tarve kommunikointiin  ja toivon, 

että tunteeni ja se mitä näen, välittyisi kuvieni kautta eteenpäin.

En ole kummoinen kuvaaja teknisesti,

eikä minulla ole edes järjestelmäkameraa,

 mutta paloni kuvaamiseen toivottavasti välittyy näin vajavaisenakin.

Silloin tällöin koen tarvetta myös sanalliseen ilmaisuun,

jokainen tunnistanee ne hetket itsessään kun se on helppoa,

 ja ajatus lentää kuin pääsky kesätaivaalla.

Useimmin on koossa kuvat jotka haluaa jakaa,

muttei haisuakaan, mitä kirjoittaisi.

Olinkin hyvin tyytyväinen, kun löysin Tuijan Koti meidän-blogista

kivan haasteen!

Haasteessa toivotaan kirjoitettavan tiettyjä mieleen tulevia sanoja ja analyysejä niihin,

 oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella.

Joten aloitetaan!

VAATE:

-Pipo-

-Mieluiten musta, pehmeä ja talvisin syvällä päässä!

JUOMA:

-Piimä-

-Ai, jai, kylmänä parhaimpia kesäjuomia maalla!

PAIKKA:

-Puutarha-

-Ehdottomasti puutarha, rakas , rakas paikka!

RUOKA:

-Pata-

-P.llä alkaisi niin moni muukin mieliruoka,

mutta nyt syksyllä ajatus etsiytyy nopeasti hyvin ja hitaasti uunissa muhineisiin patoihin, nam!

ELÄIN:

-Pingviini-

-Intuitiolla ensimmäinen, joka tuli mieleeni.

Hauska vekkuli, ja armottomissa olosuhteissa pärjäävä frakkityyppi.

KUKKA:

-Pioni-

-Täydellisen vaaleanpunainen, mummin maakellarin mäkeen aikoinaan istuttama,

tuoksun vertaista saa hakea!

TYTÖN NIMI:

-Petra-

-Kreikaksi kivi, sopivan jämäkkä ja ryhti nimi.

POJAN NIMI:

-Pyry-

-Petra ja Pyry ne yhteen soppii! :)

Olisin mielelläni tähän laittanut vävypojan nimen,

hänen nimestään pidän todella paljon,

mutta on nämä tietosuoja-asiat joita kunnioitan.

AMMATTI:

-Piika-

-Vanha kunnon ammatti, tuli heti Vaahteramäen Liina mieleen.

KUVAUS HENKILÖSTÄ:

-Pyyteetön

-Tämä valitettavasti nykymaailmassa-jossa röyhkeys katsotaan voimavaraksi,

katoava luonteenpiirre.

Olen täysin myyty pyyteettömien ihmisten edessä,

 silloin harvakseltaan kun heidänkaltaisiaan kohtaan.

Ja heti perään haluan vahvistaa piirrettä myös itsessäni.

JOKA KODISSA:

-Pölynimuri

-Tämä huima keksintö!

Ota haasteesta koppi, jos kaipaat hetkeksi kivaa kepeää puuhaa. :)

Tässä postauksessa on kuvia, jotka olisin mielelläni poistanut vanhan bloggerin työkaluilla,

koska ovat liian samankaltaisia ja eksyipä joku jopa kaksi kertaa.

Mutta, kun kuvat on ladattu,

 en löydä keinoa niiden yksittäiseen poistamiseen uudella bloggerilla...

Otan mielelläni vastaan vinkkejä, jos joku osaa.

Tämä uusi bloggeri tukee vain tietynlaista uuden postauksen tekotyyliä,

jossa kuvia lataillaan yksitellen.

Minä lataan kaikki kuvat melkein aina kerralla ja poistelen ja lisäilen 

ja muutan niiden paikkoja. Nyt se on paljon hankalampaa.

Ärsyttää sekin, että viimeksi ladattu kuva tulee ensimmäiseksi,

pitää jo ladatessa miettiä marssijärjestystä.

Marmatus sikseen, mukavaa viikon jatkoa!<3

Pieniä ruskaläikkiä näkyy jo siellä täällä,

mutta pääosin on kovin lämmintä ja kesäistäkin.

Täällä Saunalahdessa on paljon Espanjansiruetanaa,

minä tiedän, että se pitäisi tappaa erittäin haitallisena vieraslajina,

kun sen näkee,

mutta minä en kykene...

vielä kun poutaa lupaili.

 

Myrsky oli tuonut paljon ajopuita rantaan.

Hyvää alkavaa viikkoa!❤

Yllätin ilmeisesti rusakon päikkäreiltä, tämän kotimaan kengurumme! :)

Sen verran pöllähtänyt se hetken oli yht´äkkisestä ilmestymisestäni,

 että kerkesin hiljaa ottaa kämeran esille.

Voi toista, pulleaksi itsensä jo imenyt punkki toisella kaulassaan.

 

Aasinsiltaa pitkin pulleista punkeista pienelle joelle.

Siellä näitä punkin sukulaisilta näyttäviä vesikirppuja (oikeaa nimeä en niille löytänyt)

uiskenteli iloisesti veden pinnalla.

 

Harakka tutkiskeli marjaa, että onko syötävää blaatua.

Vieno silmäys mustarastaalta.

Oli tosi kiva nähdä alla oleva parvi, ihan tavallisia varpusia ahmimassa siemeniä.

Täällä Saunalahdessa on paljon pikkuvarpusia,

näitä varsinaisia varpusia näkee enää harvemmin.

Kova oli tohina, nurmikko ikään kuin kuhisi niistä.

 

Harakka söi marjansa, 

ja minä toivottelen täältä hyvää viikonloppua!<3

Samalla lailla kun tankkaan d-vitamiinia lääkärin määräyksestä,

tankkaan näitä puunäkymiä verkkokalvojeni muistiin talvea varten.

Sitten kun lehtipuista ei ole enää jäljellä kuin runko ja oksistot taivasta vasten,

voin kaivella muistikuvia niiden kesäisen vehreyden päiviltä.

Puut alkavat valmistautua pikkuhiljaa lepokauteensa,

lehtiä leijailee maahan.

Tammi vain on hauska tyyppi, se ei ruskeistakaan lehdistään luovu,

ennen kuin on imenyt niistä kaiken itselleen tärkeän,

vasta uuden kevään korvilla.

Vielä riittää kuitenkin vihreyttä,

puita rakastavan silmille herkkua.

Aloitin tätä postaustani eilen illalla, aivan eri tunnelmissa.

Aamun uutisten jälkeen pitänee lisätä,

että moni puu on yön pimeinä tunteina tullut tiensä päähän,

ja moni kaatuu vielä tämän päivän aikana.

Myrsky niittää jopa kokonaisia metsiä.

Puut ovat aiheuttaneet varmasti paljon tuhoja,

sähköittä yli puolisen sataa tuhatta taloutta,

ihmisten kuvissa myrskytuuli on repinyt valtavia puita juuriltaan.

Omiin ajatuksiin siitä, että tuleeko myrskyistä uutta normaalia,

liittyen ilmastonmuutokseen,

asiantuntija vastasi telkkarissa,ettei.

Näiden syntyyn kuulemma tarvitaan juuri sellaiset olosuhteet

 kuin nyt Euroopassa vallitsevat,

helteineen ja kylmine rintamineen.

Tiedä sitten.

Täällä Espoossa, etelärannikolla,tuulee vahvasti nyt puolenpäivän aikoihin,

mutta varsinainen myrsky ilmeisesti saapuu vasta joidenkin tuntien päästä.

Saatamme kyllä päästä vähemmällä myräkällä, muuhun Suomeen verrattuna.

Pitää kuitenkin kaivaa esiin kynttilät varmuudeksi.

Tippaakaan vähättelemättä puiden aiheuttamia tuhoja,

surin hiukan jokaista maahan rysähtänyttä puuta jonka kuvissa näin,

hienoja suuria vaahteroja,

kymmenien vuosien kasvu hukkaan yhdessä minuutissa.

Ja hiljaa mielessäni toivon, että myrsky säästäisi vanhan omenapuuni maalla,

eikä kaataisi talon päälle yhtäkään,

jos sielläkin puita kaataa mennessään.

Toivottavasti ei kenenkään muunkaan koti vahingoitu.

Jännittynein mielin jään odottelemaan iltapäivää.

Mitenkäs muuten kuin kesäisin ajatuksin tällainen lämmin ja aurinkoinen päivä,

voi sen syksyn unohtaa hetkeksi ennen lähestyvää myrskyä?

Lähdin kameran kanssa etsimään viimeisiä kukkia,

enkä pettynyt.

Vielä löytyy niin paljon kaunista,

vielä luonto paikoin kukoistaa kuin kesällä konsanaan.

Ihmetyksekseni löysin keltaisen saunakukan,

jollei ollut sitten linnunkakkima marketan siemen itänyt kukkimaan,

 puutarhasta luontoon.

Olipa yksi lupiinikin vielä puhjennut kukkaan.

Saunalahden kartanon upeat unikkoistutukset ovat lakastuneet,

ja nyt siellä kukkii huumaavalla tuoksulla basilikat.

Taitaa kyllä olla tosiaan kädenojennus pörriäiskampanjalle

 nämä tämän kesän istutuksensa.

Pörriäiset näyttivät tykkäävän kovasti myös basilikasta.

Minä kun teen kaiken aina oman pääni mukaan,

enkä mieti onko nyt oikea aika,

joten jatkoin kotona kukkateemalla ja vaihdoin uusille huonekasveilleni

suuremmat ruukut ja mullat.

Luulen,että kasvit ovat vain mielissään,

olivat niin pienissä multapaakuissa ostaessa.

Tämän jälkeen keräsin vielä parvekkeella samettikukkien siemeniä talteen ensi kesäksi.

Minulla oli suuri ilo onnistua hyvin niiden kasvatuksessa,

 ja haluan laittaa niitä itämään taas ensi keväänä omista siemenistä.

Yksi samettikukka jaksaa vielä kukkiakin,

olisi kiva nähdä miten maalla

 -suuressa padassa olevat, voivat tällä hetkellä.

Toivottavasti myrsky ei kovin pahaa jälkeä jätä,

 kulkiessaan maamme yli huomisen ja torstain aikana.