Alan kohta taipua ajatukselle, että nämä ilmat ovat henkilökohtaista piruilua juuri minulle...koko päivä paistoi ihanasti aurinko, ja annas kun pääsee töistä kotiin, niin johan alkaa sataa...se siitä suunitelmasta nautiskella parvekkeella...
Leikki, leikkinä :) tiedän, että aika suuri osa ihmisistä ajattelee samoin.
No, täytyypi sitten fiilistellä sisällä.
Tein taas lomallani löydön kirpparilta.
8 kpl 1e kpl-hintaan luultavasti vanhat, puhalletut shamppanjalasit, jotka sain sen verran kirkkaasti kirkumaan, että epäilen niiden jopa olevan kristallia.
Toinen hankintani oli sarjassamme "pakko saada", eli syreenikuosiset tyynyliinat, jotka jatkavat mielikuvaa kesästä vielä pitkälle syksyyn.
Ja juhannuskimppuni päivänkakkarat aukevat pikkuhiljaa! :)Kuvat ovat lämpimän keltaiset keinovalosta, aivan kuin talvella otetut...

Juhannus on juhlittu ja kotiin palattu.
Viikon loma luonnon helmassa on tehnyt tehtävänsä, koska jo netin käyttö tuntui aluksi aivan omituiselta! :)
Ilmat eivät niinkään suosineet, oli pilvistä ja välillä hyvinkin tuulista, mutta nautin niistä vähäisistäkin aurinkohetkistä täysin siemauksin.Eilis iltana vietin pari tuntia rakkaalla paikallani navetan kulmalla ja imin energiaa laskevan auringon lämmöstä ja sykähdttävän kauniista edessäni avautuvasta maisemasta jo vähän haikein mielin.
Söimme enimmäkseen varhaisperunoita ja kalaa ja sillejä ja raikasta salaattia,grillimakkarat jäivät yhteen kertaan, osittain jo iltasateidenkin tähden.
Pihamännyssä oli pikkutikan pesimäpuuhat maneillään, emännän pää vilkkui kolon aukosta ja se suoranaisesti huusi aamusta iltaan vajaan viikon, isäntä hyöri ja pyöri lähettyvillä, mutta minulle jäi mielikuva, ettei se oikein tajunnut, mitä se emäntä sieltä koko ajan huutelee...koiras vaan säksätti reviiriään muille linnulle ja meille.Olisikohan sitten vaimoke saanut nälästään tarpeekseen munien päällä, kun 3 päivää ennen kotiin lähtöä pesä oli hiljennyt ja pää ei enää ovensuulla heilunut...?Kuulin kyllä tikan nakutusta pesän lähettyviltä, mutta kumpaakaan ei enää näkynyt.
Ajattelin, josko olisi ollut vielä liian nuori uros pesimäpuuhiin? En tiedä voisiko edes olla mahdollista, mutta mielummin ajattelen näin, kun annan valtaa sille huonommalle vaihtoehdolle, kun oma isäntä oli nähnyt myöhään ison pöllön liitelevän pihalla.
Kertaakaan en kuitenkaan nähnyt urostikan vievän murkinaa hautovalle naaraalle..
Luonnonkauneuden nälkä on kyllä ravittu, ja jaksaa puurtaa töissä odotellen sitä kuukauden päästä alkavaa varsinaista kesälomaa.
Näpsin kuvia fiiliksen mukaan aina, kun omasta mielestäni jotain 

ohittamattoman kaunista eteen tuli, lataan nyt koko viikon saldon tähän perään :)

Sireenien aika on niin surullisen lyhyt.Tullessa olivat upeassa loistossa, mutta lähteissä jo ruskettumaan päin...

Kauniisti kynnetyt vaarini vanhat pellot

Istutetut ja tuulentuomat :) enkä raaskinut kitkeä pois sinnikkäitä rakoon kasvaneita

Alkuviikon kimppuni

Juhannuskimppuni

Enkelin siipi

Juhannusillan kävelyretkeni tuotos, jonka päivänkakkaroiden aukemista odotan nyt kotona

Hyvää juhannusta,palaan asiaan reilun viikon päästä maaseudusta inspiroituneena! :)

Ilo täyttää rinnan taas, kun tietää, että huominen työpäivä jäljellä, ja sitten matka maaseudulle viikoksi alkaa! :)
Pääsen oman rakkaan taivasplänttini alle ihastelemaan kaikkea luonnon muutosta viime kerrasta.Pääskyset ovat jo palanneet ja lentävät talon katon ympärillä, mummin kukat kukoistavat ja elämä on taas kohillaan!
Blogini nimi Mirjam-Matilda on kunnioituksena mummini muistolle annettu, oli hänen nimensä.
Minulla on mummia kovasti ikävä aika ajoin,hän oli minun elämäni yksi tärkeimmistä henkilöistä, kiltti,hyväksyvä,valtavalla sydämellä pyyteettömästi rakastava Karjalan evakko. Nyt saapuessani mummolaan menen ensimmäiseksi helssaamaan mummia, kun hän hellästi hymyilee piirongin päälle asetetussa kuvassa.Lähteissäni käyn hyvästelemässä.
Halusin ottaa mummin Ainot, pidän ajatuksesta, että tavallaan jatkan siitä matkaa, mihin mummin askel pysähtyi.

Mie, miun kukat, villasukat ja mummin Ainot!

Rakas tyttäreni lähtee taas koko kesäksi Kreikkaan, näemme seuraavan kerran syyskuussa,rakas kuopuspoikani siellä jo onkin.
Kävimme tyttölöörin kanssa lounaalla ja sain häneltä ihanat Islannin-reissunsa tuliaiset.
Super kauniin ja siron pullollisen raparperijuomaa ja ihanan värisessä pahvipaketissa sormisuolaa.
Tässä vaiheessa on kerrottava, että olen varsinainen pullohöhlä! :)
Ostan juomia kauniin pullon takia, enkä raaski heittää pulloja pois... kuvasin näitä säästämiäni, joitain ihanan etiketin, joitain kauniin tai erikoisen muodon vuoksi, joista olen etiketit taas sitten liuottanut pois pilaamasta. Keräilykohteensa kullakin! ;)
Joulupöydässä joku saattaa toimittaa vesipullon virkaa, muuten ovat vain ilo silmilleni.Ehkä keksin vielä joku päivä niille jonkun oikeankin käytön.

Kolme päivää, ja tämän kesän ensimmäinen kesäloma rupeama alkaa! Ja Juhannus! :)Loput sitten heinä/elokuun vaihteessa. Ja syksyn sieniretkiin pitää myös jättää päiviä.
Tämän ajatuksen kunniaksi kuva mummin vanhasta saunasta!

Mitä ihmettä tämä jatkuva tuuli oikeen on...?
Tai, no tänään voi jo puhua pienimuotoisesta myräkästäkin.
Aurinko paistaa siniseltä, mutta tuuli vie hiukset päästä, kun yrittää esim. parvekkeella hiukan puuhastella.
Ja kukat ja kasvit heiluu katkeamisen partaalla.No like! :)

Viikonloppu muuten meni hyvin, sain paljon aikaiseksi.
Niitä iänikuisia roikkumaan jääneitä hommeleita.
Vaihdoin mustavalkoisen ison maton olkkarissa sinisävyisiin kesäisiin räsymattoihin siivouksen jälkeen ja nyt näyttää raikkaammalta.

Lauantaisen kirppiskierroksen jäljilta löytyi ihana vanha vaaka kukka-alustaksi viidellä eurolla. Pidän sitä löytönä! :)
Parveke kukkii jo suloisesti, mutta ei tykkää kyllä tästä tuulesta.Suutun, jos se katkoo mustaviinimarjan oksat! ;)

Herkuttelin myös mansikoilla ja ah, niin ihanilla kirsikoilla, nami!