Lihakseni ovat sitä mieltä, että nyt riittää tasaisella tallustelu.
Niillä on selvästi se kuuluisa lihasmuisti.
Muistavat, että tähän aikaan tavallisesti alkavat haasteellisemmat työtehtävät.
Oltaisiin jo päästy täältä ison kirkon kupeesta suurempiin metsiin normivuotena.
Niinpä olen vaihtanut lenkkireitin kallioisiin metsiin.
Kiipeillyt, hypellyt kiveltä kivelle ja laskeutunut vaikeista kohdista tarkoituksella.
Huomannut, että ensimmäisen päivän hapoille menot helpottavat nopeasti kun jatkaa.
Epätasainen maasto haastaa lihakset aivan eri tavoin kuin kävely hiekkatiellä.
Tämä on hauskaa!
Koska en käytä nyt hissiä, huomaan kipuavani kerrokseenikin keveimmin askelin.
Myönnettäkööt, että on tälle metsään siirtymiselle toinenkin syy.
En itse tykkää siitä, että tuolla tutuilla rantareiteillä juostaan ja hölkkäillään nyt kovasti.
En halua jäädä raskaasti huohottavan ja läheltä ohi juoksevan uloshengityksen mikropisarapilveen hengittelemään mahdollisia viruksia sisääni.
Jos tykkään muutenkin ulkoilla itsekseni,
tämä piirre on korostunut nyt koronan myötä.
Kevään merkkeihin on ihana syventyä ihan yksin,
omiin ajatuksiinsa vaipuen.
Täällä blogissani saan sitten kertoa kokemuksistani ja
sen -yhdessä jonkun toisen kanssa jakamisen, puolen täytettyä.
Oletko muuten kuullut jo suomalaisten artistien toiveikkaan yhteislaulun?
Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun löysin sen sattumalta.
Vetosi uskoa vahvistavana ja jotenkin niin etäyhteisöllisenä.
Artisteillakin todella vaiketa ajat nyt.
Viesti oli vahva. Selviämme tästä kaikki yhdessä etänä.
Tytär lähetti linkin KLIK "pelasta pörriäinen- kamppanjan" tiimoilta.
Huomasin, että paljon suositeltuja kukkia löytyy pihapiiristämme maalla.
Laventelia aion hankkia täksi kesäksi.
Haluan tehdä siitä myös tuoksupusseja sen lisäksi,
että pörriäiset ja perhoset tykkäävät.
Kotona pääsiäistä vietellään.
Tulppaanit ovat avautuneet ja alkavat pikkuhiljaa nuokkua tölkeissään.
Pitää leikata niiden varsia.
Tein rahkapiirakan pullataikinasta ja rahkan alle laitoin hilloraidankin.
Muhkoista ja maukasta!
Siskon ja mutsimuikkusen kanssa mieltymyksistämme puhuessamme
-puhelimessa ja sähköpostitse,
olin ainoa meistä, joka ei halua rahkapullaansa rusinoita.
En halua niitä maksalaatikkoonikaan.
Rusinat sellaisenaan kyllä hyviä.
Haluaisin niin viedä matot pesulaan ja tuulettaa kaikki petivaatteet nyt huolella.
Päästää raikkaan kevääntunnun kotiinkin.
Matot saavat koronan takia odottaa,
mutta voin keskittyä ikkunoihin, jotka pitää pestä.
Aurinko yrittää kurkkia tuhruisten lasien läpi.
Ehkä tämäkin pyhien jälkeen.
Intiassa ovat kaupungeissa nähneet Himalaja vuoret ensimmäistä kertaa 30-vuoteen,
kun saastuttaminen on vähentynyt.
Kiinassa sinisen taivaan.
Venetsiassa kanaalit kirkastuneet.
Tässä vain pieni raapaisu varmasti siitä,
mitä pallollamme on parempaan suuntaan ilmastollisesti tapahtunut.
Pystytäänkö näitä faktoja enää pandemian jälkeen sivuuttamaan olankohautuksella?
Jatkaako ihmiskunta siitä, mihin koronaa ennen jäi?
Henkilökohtaisesti haluan luottaa siihen-vaikka epäilyttääkin kovasti,
että nyt todella voisimme olla uuden alussa tahtoessamme.
Tasaväkinen tilanne.
Jokainen maa käy läpi melko saman talouskatastrofin,
omassa valtiollisessa mittasuhteessaan.
Löytyisikö uusia malleja elää?
Muuttuisivatko arvomme?
Noustaisiinko täältä aallonpohjasta järkevämpinä?
Näitä pieni ihminen mietiskelee kun kuuntelee viisaampiaan,
jotka uumoilevat, että kaikki mahdollisuus olisi nyt edessämme,
muuttaa radikaalisti ajatusmalliemme perustukset.
Nähtäväksihän tämä jää.
Pienenä kevennyksenä,
alla kuva roskakatoksestamme, kuvattuna ovelta päin.
Tällaista kun katselee, pistää mietityttämään ne suuremmat linjamuutokset. ;D
Arvasit aivan oikein,
toinen, kolmas ja neljäs tyhjillään.
Mukavaa pääsiäisen jatkoa!<3
